tiistai 7. lokakuuta 2014

To New Born Baby - and his/her Family


Yllätyin esikoisen synnyttyä, kuinka moni muisti meitä lahjalla. Olin tietenkin iloinen, kun paketteja tuli  niin monelta, mutta valitettavasti jouduin jossain vaiheessa toteamaan, ettei me ehditty käyttämään kaikkea - ja saatiin monia asioita liian monta. Siksi ajattelinkin, että kokoan tällä kertaa hyvissä ajoin listan, mitä me oikeasti tarvittaisiin ja mistä me ja vauva (ensimmäisen vauvan kokemusten perusteella) tykätään. Nyt varsinkin, kun monet asiat on jo hankittu ensimmäiselle lapselle - ja hirmuisesti saatu vaatteita siskoni lapsilta, on tarve uudelle kovin minimaalista. Lisäksi muutama ajatus siitä, miten muullakin kuin materialla voi ilahduttaa - ja helpottaa pienen vauvan ja vauvaperheen arkea.

Kuvakollaasissa kenties kolmen kärki; Ruskovillan tuotteet, joista rakastuin etenkin Ruskovillan unipusseihin. Tälle olisi varmasti tarvetta talvella vanhassa puutalossa. Toisena kärjessä on Piccun vauvan pussilakanasetti; ihanan ajaton, luomupuuvillaa, Suomessa valmistettu ja tarpeellinen olisi sekin!

Lisäksi vauvalle tarvittaisiin vielä unikaveri; tykkään etenkin Delfia Designin, PaaPiin ja Bombottin unikavereista. Kenties tuo ylläolevassa kuvassa oleva Bombotti vei kuitenkin tällä kertaa voiton. Sen nimi on äiti ja muotonsa puolesta sitä on vauvan helppo rutistaa kainaloonsa.

Lisää toiveita kokosin Pinterestiin, josta löytyvät myös nettiosoitteet mainitsemieni tuotteiden luo; klik! Pinterestissä myös tämän viikon to do -listalla oleva pärekorista tehtävä kehto; kaksi toteutusmallia kehdon tekemiseksi. Pärekori on jo hankittu, mutta miten sen peseminen, nauhojen ostaminen, asentaminen ja petaaminen onkin niin haastavaa - siis aloittaa tekemään jotain ei niin pakollista..?

Kuten jo alussa yritin kovasti painottaa; meillä on jo lähes kaikkea, joten olemme onnellisia ihan vain puhelinsoitosta ja onnitteluistakin. Ainakin esikoisen kohdalla olin niin sekaisin kaikesta uudesta, että vierailujen määrä - juuri ensimmäisinä kuukausina - yllätti minut täysin, ja vaikken halunnut myöntää, ne myös uuvuttivat. Mutten siitä sanonut kenellekään, vaan yritin suoriutua vierailuista kunnialla. Parhaimpia olivat lapsen isovanhemmat, jotka toivat mukanaan ruokaa ja piirakkaa - josta riitti tarjoiltavaksi muillekin vieraille. Ruokatuliaiset vastasyntyneelle - tai sen perheelle ovat siten varmasti monellekin erittäin tervetulleita - ja voin sanoa, että mekin ottaisimme sellaiset mielellämme vastaan.

Jo ensimmäisen raskauden aikana olin toki lukenut monestakin paikkaa, miten tulevat äidit tekevät pakastimeen valmiiksi ruokia sekä piirakoita tarjottavaksi vieraille. Mutta enhän minä tehnyt; tekemistä oli remontin kanssa aivan tarpeeksi.  Olin lukenut myös, kuinka vastasynnyttänyt äiti on onnessaan, kun joku toinen ottaa lapsen syliinsä ja saat hetken hengähtää - käydä vaikka suihkussa. Autat kotitöissä - päästät hänet suihkuun rauhassa, jne. Näin autoin omaa siskoani, kun hän sai esikoisensa, mutta meillä tilanne oli joko helpompi tai miehen kolmen viikon isyysvapaa heti kotiuduttuamme auttoi asiassa. En siis kaivannut apuvoimia niinkään kotitöihin - mutta niistä vierailuista selviämiseen kenties enemmän.

Ensimmäisen lapsen syntymisen aikana isyysvapaata ei siis käytetty etelän lomareissuun seuraavana keväänä, vaan ihan rehellisesti uuden lapsiarjen opetteluun. Itse tätä lähes vaadin mieheltäni - ja mies onneksi ymmärsi asian. Olisihan hänelle toki ollut huikeampaa pitää "loma" vaikka keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää - kuin syys- ja lokakuun viimoissa - tai lähteä myöhemmin vaikka etelän matkalle - mutta olihan se myös huikeaa, kun yhdessä opettelimme kotona uutta arkea ja yritimme ymmärtää vauvan äännähdyksien ja liikkeiden merkitystä. Niistä viikoista jäi erittäin ihanat muistot, joten suosittelen tulevien isien miettivän tätä; "lahja" joka ei ole mitenkään materiaa, mutta joka luo varmasti hyvää äidille ja lapselle.

Nyt toisen lapsen tullessa oletan ainakin, että moni asia on jo tutumpaa ja selviän paremmin pienen vauvan kanssa kotona kaksinkin. Kun pääsen sairaalasta kotiin, mies on näillä näkymin pari viikkoa kotona, jos saadaan ajoitettua synnytys sopivasti syyslomien yhteyteen. Loput "lomat" pidetään tällä kertaa niin, että päästään kenties muutamaksi päivää kotimme ulkopuolelle. Yhteisiä lomia perheen kesken ei ole jatkuvan remontoinnin takia juuri tässä perheessä vietetty esikoisen syntymän jälkeen, joten katsotaan, jos nyt siinä onnistuttaisiin!

* * * * * 

Ideas to new born baby present. My favorite list is collected in Pinterest; check the product descriptions and websites there; klik!

4 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! :) Meilläkin alkaa olla kaikki valmiina, joten kauheasti ei enempää materiaa tarvita. Ehkä jokunen lelu vauvalle voisi olla tervetullut. Itse vastaanottaisinkin mielelläni vierailijoilta vaikka jotain syötävää. Voisi olla aika ihanaa, jos joku toisi esim. ruisleipää, makaronilaatikkoa tai jotain kahvin kanssa. Voi olla, että sitä ei itse ehdi kauheasti tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi varsinkaan sitten kun mies palaa takaisin töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - ja todennäköisesti yllätyt siitä, kuinka sitä on väsynyt ja vauvassa kiinni ensimmäiset kuukaudet - ja juuri tuolloin kaikki suvun ja ystäväpiirin edustajat haluaisivat tietenkin tulla katsomaan ihanaa pientä nyyttiä ;) Ja juuri tuo ruoka ja kahvileipä; ne jäivät parhaiten mieleen mistään tuliaisista, mitä saimme esikoisen aikaan - eli toimivat :D

      Poista
  2. Meillä mies oli kuukauden kotona pojan syntyessä, mutta sen jälkeen olisin mielelläni vastaanottanut apua vaikka koiranulkoilutuksen muodossa. Tuntui hankalalta pakata vauva rattaisiin, kun ei tiennyt mitä sille laittaa päällekään ja muutenkin kun energiaa ei olisi yösyöttöjen jälkeen ollut koiralle. Mutta siis hyvä postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta; meilläkin oli esikoisen aikaan vielä koira ja täytyy myöntää, että liian vähälle huomiolle jäi… Pitäisi vain olla rohkeampi ja avata suunsa; sanoa, mikä oikeasti auttaisi siinä tilanteessa. Lahjapaketti on tietenkin perinteisenä tuliaisena helppo tuoda, eikä varsinkaan lapsettomilla tule välttämättä edes mieleen, millaista pienen vauvan kanssa on - ja sitä kautta osaa edes kysyä, jos voisi auttaa.

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!