torstai 24. toukokuuta 2018

Valmista tuli! // The interior design plan is ready!







Oman ajan se otti, muutaman lisäkilon se kerrytti ja hajamielisyyttä se aiheutti. Mutta mikä tärkeintä: paljon se opetti ja suomalaiseen mielenlaatuun jopa hämmentävän hienot arvioinnit se synnytti.

Sisustusakatemian sisustussuunnitteluopinnot on nyt siis suoritettu, kaikki harjoitustyöt ja lopputyö tehty, sisustusalaa kahlattu etenkin ekologisista lähtökohdista monenmoista tuntia, todistus saatu ja lopputyöstäkin saatu kunniakkaat palautteet! Näiden pohjalta voin siis ponnistaa kohti seuraavia tavoitteita.

Konkreettisin tavoite lienee torpan kuntoon saattaminen suunnitelman mukaisesti; sitähän lähdin ensisijaisesti kurssilta hakemaan. Toissijaisena tavoitteena oli hakea ammattia niille harmaille vuosille, kun pää ei enää pysy mukana virkamiestöiden tahdissa. Toisaalta nyt tuntuu, että mahdankohan jaksaa odottaa vanhusikään asti? Eli myönnän: mielessä on jo nyt uusia juttuja, joita voisin jo nyt tehdä päivätyön lomassa - ja tästä kiitos kurssilta saadun palautteen, niin opettajilta kuin sisustuksen sielunsiskoiltakin!




Lukijana et varmaan ylläty, jos suunnitelmat liittyvät ekologisiin ja pitkäikäisiin ratkaisuihin sisustuksessa, vanhoihin taloihin ja perinteisiin menetelmiin ja materiaaleihin. Koulua käydessä ja harjoitustöitäni esitellessä huomasin, että osaamiseni kiinnostaa - ja siitä halutaan kuulla enemmän. Ja mikä parasta: minä niin nautin siitä, kun voin auttaa muita tekemään ekologisempia ratkaisuja. Ja minä niin ahmin tämän alan kirjallisuutta sekä uusimpia tutkimuksia!

Nyt kevätkuukausien puristuksesta sen verran kaikkensa antaneena saanen luvan hetken hengähtää. Nautin saapuneesta kesästä ja toivon mukaan pääsen sutimaan myös maalia torpan seinien pintaan. Ja siinä samalla prosessoin sitten varmasti myös tulevaisuuden suunnitelmia!

Välillä todella vain pitää uskaltaa hypätä pois mukavuusalueelta. Ainakin tässä tapauksessa se kannatti; väsymyksestä huolimatta olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Minä tein sen!





.
I have finally completed studies in interior design! At the same time the interior design plan from our farmhouse was finished, because it was my final assigment. I feel great now! 

What next? We'll see. One thing is however certain: Now I really know, what colors the walls will look like. That's for sure - after these months!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Sisustussuunnittelua: kuistin tyylikartta // Interior Design: Farmhouse Interior Style Map

Torpan sisustussuunnittelun viimeinen tila - mutta sitäkin merkittävämpi kuitenkin; kuisti, jonka kautta käydään sisälle torppaan. Kuistin tyylikartta ammentaa värinsä kaikessa yksinkertaisuudessaan vanhasta. Komerosta löytyi nimittäin paneelit, jotka oli maalattu kimröökinharmaalla - ihan tuolla 100 prosenttisella sävyllä. En taida kuitenkaan lähteä ihan niin tummalle tielle, mutta sinistä maailmaa joka tapauksessa - ja jälleen ripuaksella keltaokraa, jota tulee välioveen.





















Kuistin osalta on vaarana, että kaikista pinnoista tulee liian uusia, sillä niin seinät kuin ovet, ikkunat, lattiat, listat ja portaatkin kaipaavat väriä yllensä. Toisaalta kuisti on niin kovan kulutuksen alla, että tokkopa se tällä perheellä kauan säilyy uudenkarheana, joten näillä mennään!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Sisäistä ja ulkoista terveyttä? // Natural Cosmetics I recommend



Takana yli viikko sairastamista. Tai voisi melkein sanoa, takana talvi sairastamista. Edelleen on olo erittäin heikko, eikä kirjoittaminenkaan ota oikein luonnistuakseen. Mutta ajattelin yrittää, sillä nyt ovat teidänkin neuvot kultaa kalliimmat!

Ihminen, joka ottaa jokaisen pienen ja ison pöpön sairastaakseen, alkaa olla jo kovin tympääntynyt tilanteeseen. Ihminen, joka ei juo viinaa, eikä polta tupakkaa, vaan syö mielestään terveellisesti, liikkuu useamman kerran viikossa ja ainoaksi paheekseen miettii mielessään kahvin ja tumman suklaan kera kahvihetken. Sellaisesta ihmisestä tämä on vain niin väärin; miksi juuri minä sairastan ihan koko ajan?

Mitä elämäntapamuutoksia tässä siis pitäisi tehdä, jotta elämä kääntäisi vähän terveemmän vaihteen päälle? Lääkärin mukaan hengitysteiden limakalvot ovat nyt niin ärtyneet, että palautumiseen tarvittaisiin puoli vuotta - toisin sanoen puoli vuotta sairastamatta. Sen jälkeen olisi taas vastustuskyky kunnossa.

Yksi asia, minkä tiedän varmasti: nukun nykyään aivan liian vähän. Tähän olen päättänyt puuttua. Ennen lapsia tarvitsin unta vähintään kahdeksan tuntia yössä, mutta viime vuosina unimäärä on vähentynyt noin seitsemään tuntiin; liian usein vieläkin vähempään. Lapsiperheelliselle työssäkäyvälle tämä on ollut lähes pakon sanelemaa; tunnit eivät tunnu riittävän kaikkeen muuten. Terveyden nimissä nyt on kuitenkin jostain luovuttava, jotta unelle jäisi enemmän aikaa. Vielä en ole keksinyt, mitä se jokin on, josta luovun.

Lisäksi aikaa pitäisi kenties olla enemmän ihan vain sellaiseen turhaan, jota kutsutaan rentoutumiseksi. En tiedä, mistä senkin ajan löydän - vai olisiko niin, että rentoudun kuitenkin parhaiten kyykkimällä puutarhassa tai heiluttamalla maalisutia...?

Toinen asia, mikä mietityttää mieltäni kovasti, on nykyisen työni kuormittavuus - ja jollain tasolla henkinen painolasti. Tunnen välillä suorastaan tukahtuvani kaiken työn ja sille asetettujen haasteiden alla. Positiivinen vire uupuu liian usein; sen sijaan kehitys menee täysin vastoin tavoiltua suuntaa. Vaikka pidän tehtävistäni työssä paljon, koen silti uupuvani. Eikä se varmasti auta terveydentilassakaan; psyykkisellä hyvinvoinnilla kun on varmasti vaikutusta myös fyysiseen hyvinvointiin.

Kolmas asia, mikä on koko talven kolkutellut ja varmasti vaikuttanut hyvinvointiini, on työpaikan sisäilma. Syksyllä mittaukset osoittivat sisäilmaongelmat, minkä seurauksena talossa on koko talven kestänyt ilmastointikanavien puhdistus - tai itse puhdistus kesti kolme kuukautta, mutta yllättävän kauan kesti päästä asiassa liikkeelle. Huomasin jo syksyllä, etten kärsi olla työpaikalla kuin pari tuntia, kun poskionteloissa alkaa tuntua paineen tunnetta. Syy-seuraus-suhde tässä näyttää ilmeiselle, mutta miten todistaa se - ja mitä tehdä nyt asian kanssa? Ilmastointiröörit on puhdistettu työpaikalla, ja minun pitäisi uskaltaa paikan päälle töihin. Tähän asti olen saanut tehdä siis etätöitä niin paljon kuin mahdollista; kokoukset ja palaverit olen sinnitellyt työpaikalla monesti ikävin seurauksin. Arvatkaa jännittääkö paluu työpaikan jakkaralle - varsinkin, kun vastustuskyky influenssa-B:n jälkeen on todennäköisesti olematon...?

Neljäs asia, mikä edelleen haittaa, on vatsa. Vatsa toimii huomattavasti paremmin, kun olen jättänyt laktoosin ja vehnän ruokavaliosta. Jos rehellisiä ollaan, ei se kuitenkaan edelleenkään toimi niin hyvin kuin pitäisi. Olen pikkuhiljaa talven aikana siirtynyt maidottomien tuotteiden käyttäjäksi. Eilen päätin lopettaa loppujenkin maitotuotteiden syömisen ainakin vähäksi aikaa - ja katsoa, miten se vaikuttaa. Jugurtille ja juustolle pitäisi löytää nyt korvaajat ravinnossa. Ja hyvä kalkkitabletti ottaa käyttöön? Onko vinkkejä, mitä tässä tilanteessa tulisi erityisesti huomioida?



Jos sinulla on hyviä vinkkejä, miten pysytte terveinä ja parannatte vastustuskykyänne, olisin kaikista pienistäkin vinkeistä kiitollinen. Ja onko siellä kohtalontovereita - tai sellaisia, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, mutta selvinneet?

Vastavinkiksi heitän kehiin teille luonnonkosmetiikkavinkkini. Olen nyt käyttänyt noin kolme vuotta ainoastaan luonnonkosmetiikkaa, joten ammennan näistä kokemuksista tähän nyt parhaimmat.

Paras löytö on varmasti Limepop-verkkokauppa. Kauppa myy kaikenlaisia tarvikkeita itsetehtyyn luonnonkosmetiikkaan. Kaupassa myytäviä kasvivesiä ja -öljyjä voi kuitenkin käyttää ihan myös sellaisenaan. Tykkään näistä erityisesti siksi, että näiden valmistusprosessi on suhteellisen lyhyt, mikä vähentää tuotteen elinkaaren aikana synnyttämiä päästöjä. Tuotteet ovat myös puhtaasti omaa itseään ilman lisäaineita, väriaineita tai hajusteita. Puhtaita ja moni vieläpä luomua. Itse käytän tällä hetkellä kamomillavettä kasvovetenä ja ruusumarjaöljyä kasvoihin iltaisin - sekä aamuisin sävyttävän aurinkovoiteen alla.

Sävyttävä aurinkovoide, Laboratoires de Biarritz, on toiseksi paras löytöni. Käytän tätä nykyään läpi vuoden, myös talven pimeimmät kuukaudet, sillä on vain helpompi, kun putellit käyttää loppuun kerralla ja tämä putelli on kovin riittoisa. Talvisin laitan voiteen alle öljyn, mutta kesällä tämä riittää ihan itsekseen suojaamaan kasvoja. Kärsin muutama vuosi sitten kasvoissa maksaläiskistä, eivätkä muut aurinkosuojat riittäneet estämään näiden syntyä aina kesäisin. Tämä voide on kuitenkin riittänyt! Tuotteen myötä olen myös luopunut meikkivoiteista kokonaan. Aineen luo opasti viime keväänä minut Biodellyn osaava henkilökunta. Tuota kyseistä kivijalkamyymälää Turun keskustan kupeessa (jolla on verkkokauppakin) voin täydestä sydämestä suositella kaikille - varsinkin niille, jotka ovat tekemässä ensi askeleitaan luonnonkosmetiikan saralla. Kaupasta saa erittäin hyviä neuvoja ja vinkkejä, ja välttää tekemästä turhia ostoksia.

Nestemäisistä pesuaineista olemme luopuneet kokonaan; palasaippua toimii hiusten, vartalon sekä käsien pesussa. Palasaippua on riittoisaa, ja ekologinen vaihtoehto jo senkin takia, ettei siihen ole sekoitettu valmiiksi vettä. Tuntuu varsin turhalle maksaa vedestä, ja aiheuttaa suurempia kuljetuskustannuksia vain veden takia; kun sen voi ihan itsekin tehdä kastelemalla kädet tai hiukset ja hankaamalla saippuaa niihin.

Kasvoilla en ole uskaltanut käyttää vielä palasaippuaa. Paras pesumaito kasvoille on ollut Mia Höytöltä. Nykyinen Naturativ on ihan ok, mutta en tykkää tuoksusta. Jos tuoksua on, pitäisi se tuoksua luonnolliselle - ei vaahtokarkille, kuten tämä tekee...!

Limepopin tuotteet ovat keskimääräistä edullisempia luonnonkosmetiikkamarkkinoilla. Halvalla saa myös tuotteita, joita löytyy ihan elintarvikeliikkeiden hyllyltä - tai puutarhasta. Tänä talvena tein ensimmäistä kertaa itse kehäkukkaöljyä - ja kenties ensi kesänä jotain uutta taas. Intoa riittäisi, mutta tässäkin aika tulee herkästi vastaan, jolloin on parempi kääntyä kaupan hyllyjen puoleen kuin polttaa itsensä loppuun. Tulee varmasti aika, jolloin aikaa on myös oman kosmetiikan keittelyyn!

Jos teillä on kivoja luonnonkosmetiikkavinkkejä, otan niitä myös tietenkin mielellään vastaan!




I have used natural cosmetics now for the last three years. Few tips I have to give you: 

Plant waters works as toners. Plant waters in Limepop -shop!
Vegetable oils - works also on the skin!
The tinted sunscreen, Laboratoires de Biarrit, works also as a foundation - all round the year!
Piece of soaps; why pay for water?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



torstai 12. huhtikuuta 2018

Sisustussuunnittelua, lasten kammarin tyylikartta // Interior Design: Farmhouse Interior Style Map

Kiitos suuresti aikuisten makuukammarin ja tuvan tyylikartoista saamastani palautteesta! Seuraavaksi esittelyssä torpan sisustussuunnittelun tyylikartta lasten huoneeseen, joka tiivistyikin pienempään tilaan kuin aiemmat:



Kun tupa on harmahtava, aikuisten kammari sinertävä, tuli lasten kammarista vihertävä!

Ja olette varmaan jo huomanneet, että jokaista huonetta piristävät keltaokran väriset väliovet - mutta lasten kammarissa tuota keltaokraa on vielä vähän enemmän, jotta huoneeseen saadaan vähän enemmän leikkisää fiilistä. Suunnitelmissa on maalata kerrossänky keltaokralla; näin huone saadaan myöhemmin helpommin taas hillitymmäksi - kannetaan vain lapsilta pieneksi jäänyt sänky ulos huoneesta. Toisella seinällä olevan kaapin maalaamme kimröökinharmaalla jäljitellen samaa sävyä, joka kaapin alimmasta pinnasta löytyi.

Sitten onkin enää jäljellä kuistin tyylikartta. Ja pian olisi itse suunnitelmankin oltava valmis. Paljon olisi vielä raportoitavaa ja piirrettävää, joten nyt on viimeisen puristuksen aika. Onneksi suunnitelmat ja tarpeet ovat jo pääosin mietittynä.

Ja kesäilmojen myötä pääsemme toivon mukaan viimein maalaamaan torpalla, kun nukkuminen ullakkohuoneissa on taas mahdollista ilman mahdottomia sähkölaskuja. Toisin sanoen: pääsemme toteuttamaa näitä suunnitelmia. Uuu-la-laaaaa!!

Loppuun maininta tämän hetken todellisuudesta. Olen viidettä päivää kovassa kuumeessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että elämä alkaa voittaa. Juttu kirjoitettu ennen sairasteluja, ja sohvalla makaamisen aikana ehdin itse asiassa pyörtää nämäkin suunnitelmat uusiksi, sillä löysin yhden kivan idean lasten huoneen seiniin. Mutta katsotaan; alkaa aika käydä vähiin, jos kovin suuria muutoksia lähden tekemään - ja varsinkaan kuumehöyryissa heränneiden ideoiden takia...

Pysykää terveinä; minä jatkan täällä katon tuijottelua ja mietin sitä onnen päivää, kun olen taas terve!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Puuhastaltavaa vuodelle 2018 // The Winterwonderland



Postaus sisältää monipuolista omavaraisuuspohdintaa tulevasta kasvukauden valmistelusta aina itse toteutettuihin projekteihin kierrätysmateriaaleista sekä talvisia tunnelmakuvia torpan mailta.

Tuumasimme helmikuussa miehen kanssa, että syksyn to do -lista on hävinnyt seinältä, ja sinne listatut tehtävätkin tulivat ilmeisesti tehtyä. Mietimme torpan listoitusten viimeistelyä ja tulevia sähkötöitä - ja mielen valtasi hetkeksi tyhjyys. Mitä me sitten teemme? Tyhjyys mielessä kesti ehkä pari nanosekunttia, sillä seuraavaksi pulpatimme kummatkin lähes yhteen ääneen, mitä pitäisi ainakin tehdä tänä vuonna. Kaivoin tietokoneen esille, ja pyysin miestä hidastamaan tahtia:

Kirjoitetaas ylös.

Ja niin syntyi taas tekemistä - niin keväälle, kesälle kuin syksyllekin.

Kiireen keskellä unohdin listan, mutta nyt huhtikuun alussa koitti taas aika koota ajatukset yhteen, miten omavaraisuuden tavoittelussa on edetty - ja niin päätin kaivaa esille tuon listan.

Ja kas: huomasin, että kevättalven listasta moni asia oli jo hoidettu, vaikka itsestäni tuntuu, että suurin osa vapaa-ajasta on mennyt opintojen parissa. Tämä on syy, miksi tykkään to do -listoista. Huomaa tehneensä jotain! Monesti sitä vain porhaltaa kohti uusia haasteita, eikä pysähdy miettimään aikaansaannoksiaan. Blogi auttaa myös tässä; edistyksen kokoaminen sanoin ja kuvin tänne on ikään kuin palkinto minulle ja miehelle. Me teimme sen!

Mitä me siis olemme tehneet?

No ehkä suurin mullistus on, ta-da-da-daaaaa: sähkötyöt! Emme toki itse ole sähköjä asentaneet, mutta mies teki kaiken mahdollisen valmistelevan työn - ja minä toki autoin suunnittelutyössä. Suunnittelutyö olikin tässä kohtaa erittäin tärkeää, sillä ostimme vanhanaikaisia posliinikytkimiä ja -pistorasioita, joiden kappalehinta on hunajaa. Pistokkeiden sijainnit piti siis suunnitella erittäin tarkasti, sillä yhtään ylimääräistä ei näillä varoilla tohdittu ostaa.

Ja nyt torpan alakerrassa on valot jokaisessa huoneessa - ja on pistokkeita jokaisessa huoneessa - ja vieläpä niin, että sähkökin niissä kulkee. Elämä on aivan hirvittävän helppoa, kun voi etsiä vaatekaapista vaatteita ilman taskulamppua - ja kun töpseli löytyy siitä ihan sopivalta korkeudelta keittiön kaapiston yläpuolelta, eikä kaapin alta monen jatkojohdon saattelemana.


Samalla sähkötöiden edetessä on mies asennellut listoja paikoilleen. Suurin osa listoissa on talosta tai sen pihapiiristä jo valmiiksi löytyneitä - tai sitten niitä on askarreltu paneeleista ja muusta puutavarasta. Parhainta omavaraisuutta on mielestäni juuri olemassa olevan tavaran käyttö - ja tavaran kierrätys; ei jätettä, ei uustuotannon luomia lisäpäästöjä, ei kuljetuskustannuksia - ja kaiken lisäksi: ei merkittäväiä lisäkustannuksia.

Tupaan tarvitaan kuitenkin vielä jalkalistat, ja ne toivon mukaan lähellä asusteleva sahuri meille sahaa lähiviikkoina valmiiksi. Sitten voimme sanoa listoituksellekin piutpaut vähäksi aikaa.


Kolmas ei niin suuri - mutta sitäkin suuremmat kerrannaisvaikutukset omaava teko on ollut tomaattien esikasvatus. Vielä niin pienet ja hennot - mutta toivon mukaan kesään mennessä sopivan suuret ja voimakkaat. Olen ottanut oppini tomaattien kasvatuksesta Tomaattisivuilta; vinkiksi heille, joita homma askarruttaa. Sivuilla on selkeät ja seikkaperäiset ohjeet, joilla itse onnistuin viime vuonna ainakin mallikkaasti. Mitään muuta en ole vielä saanut esikasvatukseen, mutta olen tässä kohtaa armollinen itselleni. Mitä en ehdi, ehdin ehkä ensi vuonna.

Omavaraisuutta on kohenneltu myös lämmitysrintamalla. Naapuri auttoi meitä kahden valtavan puun kaatamisessa. Toinen puu kasvoi keskellä kasvimaata, mikä todettiin täydellisen mahdottomaksi yhtälöksi; suuri koivu lehvistöineen esti vesisateenkin pääsyn maahan. Puun kaataminen toki harmitti hirvittävästi, sillä se oli kaunis ja vanha. Toisaalta puu kasvoi todella lähellä taloa - ja tosiaan keskellä kasvimaata, joten tässä järki voitti tunteet.

Kaadoimme myös toisen puun; kuusen aivan saunan vierustalta (näkyy myös alla olevissa kuvissa). Tässä pääsyynä oli niinkin hölmö asia kuin rumuus. Kuusi oli jossain kohtaa katkennut latvastaan, ja lähtenyt kasvamaan uudestaan pienen käännöksen jälkeen. Lisäksi puu kasvoi lähellä saunarakennusta, joten oli syynä myös pikkuisen järki. Järkeä oli myös saada leivinuuniin klapeja, sillä kuusiklapit ovat olleet meillä loppu jo pidemmän aikaa.

Ennen:



Jälkeen:



Kahden puun ja niiden myötä kaatuneiden useamman pienen puun jälkeen, oli miehellä tekemistä moottorisahan ja kirveen kanssa. Ja minun tehtävänä oli kantaa klapit aurinkoisella paikkaa kasaan kuivumaan - ja tulevina viikonloppuina työ jatkuu risusavotan kanssa. Emme raaski polttaa risuja, vaan jatkamme niistä saunan taakse risuaiden rakentamista. Risuaitaa on rakennettu useampi vuosi. Se on erittäin boheemi aita - ilman mitään tukikeppejä. Mutta jos ei muuta, muodostaa se jonkinmoisen rajaelementin - ja luo ihanteelliset elinolosuhteet monelle hyönteiselle ja elukalle. Ja mikä tärkeintä tässä kohtaa; aivan täysin oman maan antimista. Koska emäntä ei vain halua painekyllästettyjä tukia mailleen ja kuusitolppia emme raaski tähän käyttää, vaan säästämme ja keräämme niitä tulevaan riukuaitaan. Ilman myrkkyjäkin pärjäämme siis vallan hyvin - askeleen boheemimmin vain!



Omavaraisuutta on ollut myös ihan oma lepakonkakka. Luitte oikein. Viime kesänä tuli vain lepakkokakoille kiintiö täyteen. Ullakolle rakennettu välikatto ei vain jaksanut enää pidellä sitä kaikkea kakkamäärää sisällään ja alkoivat kakat pursuta katon ja seinän välistä alas ullakon lattialle. Kiltisti katselimme tätä menoa pari kesää, mutta nyt alkavat hygienia- ja terveyssyyt painaa päälle. Nyt kun lepakot olivat talvihorroksessa muualla, oli aika toimia. Välikatto ullakolta purettiin, minkä seurauksena lepakoille ei ole enää olemassa päätalossa suojaisaa valolta suojattua pesäpaikkaa. Lisäksi ostimme ultraääntä päästelevän laitteen ullakolle. Pihapiirissämme löytyy monta rakennusta, jonne lepakot voivat siirtää pesimäpuuhansa. Päätalo on kuitenkin meidän - ja toivottavasti nämä keinot auttavat noiden suht pelottavien nisäkkäisen pysymisen poissa päätalossa vastedes.

Mies kysyi kiltisti, haluanko, että lepakonkakat säästetään. (Ne kun ovat erittäin hyvää lannoitetta.) Tällä kertaa kieltäydyin kuitenkin kunniasta, mihin mies huokaisi helpotuksesta. Edellinen omistaja oli nimittäin kiinnittänyt eristelevyjä kattoon uretaanilla, joten kakat ja uretaani sekoittuivat purettaessa nätisti keskenään. Olisi ollut kuulemma vähän työlästä lähteä niitä erottelemaan. Katsoin miestäni: oliko hän tosissaan? Ei tainnut, mutta mahtavasti kyllä näytteli. (Täällä nauran itsekseni.)



Kevättalvi alkaa olla lopuillaan, ja listalla nököttivät vielä biokompostin siirtäminen navetan taakse, uusien verkkokompostien osto (yksi kasvimaan viereen ja loput saunan taakse), jotta saamme tulevana vuonna kaikean mahdollisen biomassan talteen sekä saunan alatasanteen ja lattiaritilöiden sekä kaiteen rakentaminen. Ja jos aikaa jää: makuukammareiden pinkopahvien paikkaukset, tuvan hirsipaikkaus ja tuvan pinkopahvit.

Ei tainnut jäädä - mutta olkaamme tyytyväisiä myös tähän saavutettuun. Ja siirrän tekemättömät työt suosiolla kevään listalle, sillä oletan, että se alkoi juurikin nyt pääsiäisenä! Eikö vain?


Loppuun vielä tulevan puolen vuoden lista:

Keväällä

Biokompostin siirtäminen navetan taakse
Uusien verkkokompostien osto (yksi kasvimaan viereen ja loput saunan taakse)
Saunan alatasanteen ja lattiaritilöiden sekä kaiteen rakentaminen
Perunamaa olkikatteen all
Kansi istutuspöydälle
Huhtikuun/Toukokuun alun esikasvatettavat
Toukokuun lopun kasvimaaistutukset
Yrttimaa kivikkoon
Rohtosuopayrtit saunan etualalle kukkapenkistä ja penkin rajaaminen nurmialueesta

Jos aikaa jää:
Makuukammareiden pinkopahvien paikkaukset
Tuvan hirsipaikkaus
Tuvan pinkopahvitus

Keväällä/Alkukesästä

Väliovien ja karmien maalin poisto
Maalaus (paneelit, listat, väliovet, skafferi, penkki, mahdollisesti lattioita)
Keinu lapsille

Kesällä

Kuistin korjaus (alapohja, ikkuna, seinien maalin poisto ja maalaus, kenkähylly/penkki)
Sokkelien paikkaukset
Tuvan suurimman ikkunan, makuukammarin toisen ikkunan sekä leikkimökin ikkunan korjaus
Kesäkeittiön rakentaminen
Saunan takaosan kivien poisto niin, että ruohonleikkurilla pääsee leikkaamaan talon ympärystön ja vadelmapensaille, kompostille ja harjuviljelmälle pääsee vaivattomasti

Syksyllä (jos keväällä ei ehditty)

Tuvan hirsipaikkaus
Tuvan pinkopahvit
Makuukammareiden pinkopahvien paikkaukset
Tapetointi

Mutta mitä kuuluu muille omavaraisuutta tavoitteleville bloggareille näin kevään kynnyksellä? Alla olevista linkeistä pääset kurkkaamaan myös heidän kuulumisiaan. Itsekin odotan innolla, että pääsen niitä lukemaan, sillä näistä on saanut monta vinkkiä, virikettä ja oppia omaankin tekemiseen!

Korkeala
Olipa kerran arki
Villa Koira
Rakkautta ja maan antimia
Korpikiven tupa
Maatiaiskanasen Elämää 
Villa Valtaus
Riippumattomammaksi
Isontalon elämää
Harmaa torppa




The winter months in our farm house have been very sunny and beautiful! We have enjoyed and done some works too - both inside and outside the house. The biggest thing is, that we have now electircity inside the house - in every rooms!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



maanantai 26. maaliskuuta 2018

Sisustussuunnittelua: Makuukammarin tyylikartta // Interior Design: Farmhouse Interior Style Map


Muutama viikko takaperin kirjoitin käynnissä olevasta sisustussuunnittelusta ja tuvan tulevasta tyylistä. Nyt olen päässyt sisustussuunnittelun raportoinnissakin sen verran eteenpäin, että tämänkertainen tyylikartta muistuttaa jo enemmän itse suunnitelman ulkoasuakin - ja samalla päätin muokata tuota edellistä postaustakin tämän mukaisesti. Nyt vuorossa olisi aikuisten makuukammarin tyylikartta.





Aikuisten makuukammarinkin pohjalla ovat olemassa olevat puitteet, josta ammennetaan väriä ja tunnelmaa tapetteihin sekä maalipintoihin. Valintana Duron paperitapetti sekä päävärinä kimröökinharmaan erivahvuiset sävyt. Lisäksi ripaukset keltaokraa välioviin - ja ruskeaa jo hankituista vanhoista kalusteista. Vain yöpöytä ja kukkateline maalataan; muuten kalusteet saavat jäädä juuri sellaisiksi kuin ovat. Torpan tyylin suunnittelun lähtökohdista voit lukea enemmän tästä postauksesta. Mille nämä suunnitelmat teistä näyttää? Itseäni ehkä vähän jännittää tuo keltaokra, koska ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä värimaailmaa. Mutta ajattelin rohkaistua, sillä jotenkin kaipaan vähän sähinääkin sisustukseen - ei liian harmonista ja pehmeää. Hih!

Seuraavaksi onkin vuorossa lasten kammarin tyylikartta. Siihen asti; kuulumisiin ja aurinkoista pääsiäisviikkoa teille!


Here are some things from the farmhouse interior style map, which I am processing nowadays as part of my interior studies.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kasvimaasuunnitelmat vuodelle 2018 // Planning New Garden Plots



Viime kuussa pohdin, (klik, klik, klik) miten viime vuoden sadon kävi, ja noiden pohdintojen siivittämänä minut pääsin mukaan ryhmään, jossa muutkin kaltaiseni tavoittelevat jonkinasteista omavaraisuutta omilla tahoillaan. Päätin liittyä postaussarjaan mukaan, jossa bloggarit miettivät, miten parantavat omavaraisuuttaan ja miten projektit etenevät kuukausittain. Tämä on hyvä kimmoke itsellenikin julkaista jotain reaaliaikaisemmin; usein kun postaukset aiheiden tiimoilta tulevat noin puoli vuotta jälkikäteen, heh-heh!

Meidän perheen omavaraisuuden tavoittelu on lähinnä seikkailua ja harrastusta; mielestäni on vain hienoa, jos pystymme kasvattamaan itse terveellisiä aineksia ruokaan, mutta täydellisestä omavaraisuudesta ruuan suhteen emme edes osaa haaveilla. Omavaraisuutta on myös omasta metsästä tehdyt klapit - ja se, että kunnostaa taloaan itse. Harjoittelinpa omavaraisuutta lomalla leikkaamalla poikani hiuksetkin. Ehkä virheveto - ehkä kannusti ostamaan paremmat sakset; mutta seikkailu sekin kerrassaan!

Omavaraisuutta on myös korjata rikki menneet vaatteet - välttääkseen uuden ostamisen, mitä teen nykyään yhä useammin. Omavaraisuutta olisi myös ommella itse vaatteita; tähän aikani ei vain kerrassaan nykytilanteessa riitä, mutta haaveena on silti edelleen, että joku päivä ompelen ainakin mekot itselleni ja tyttärelleni!

Ajattelin kertoa tässä postauksessa tämän vuoden kasvimaasuunnitelmista. Muita tämän vuoden suunnitelmia kerron eri postauksessa. Tulevan vuoden tavoitteena on - mitäpä muuta kuin - laajentaa kasvualaa ja mielessä on myös tietyntyyppinen hifistely, hih!

Tänä vuonna on tavoitteena perustaa uusi perunamaa aivan uudelle paikalle olkiviljelytekniikan avulla. Perunamaa tulee aurinkoiselle paikalle kanalan edustalle - ja perunamaan ala tuplaantuu  viime vuodesta tämän uudistuksen myötä. Samalla kanalan edusta tulee kuin itsestään siistiytymään - tai näin ainakin toivomme...! Lähtökohdat ovat ehkä aika ankeat - kuten alla olevasta kuvasta näkee. Tilanne on onneksi tuosta jo vähän parantunut, mutta tekemistä on edelleen paljon.



Toisena tavoitteena on perustaa uusi yrttiviljelmä navetan aurinkoiselle kivikolle tomaattitarhan edustalle. Tämä tavoite ei ole välttämätön, mutta sitä on helppo rakentaa pikkuhiljaa, joten ehkä se toteutuukin ensi kesän aikana. Tavoite ei ole välttämätön siitä syystä, että päätin viime syksynä siirtää ruukuissa kasvaneet yrtit omena- ja kirsikkapuiden juurille kasvamaan. Näin ollen yrttejä kasvaa jo siellä täällä - ja toivon mukaan ovat selvinneet talven tiimellyksistä. Toisaalta nykyinen kivikko on aika karun näköinen, joten voi olla että visuaalinen silmäni kyllästyy nopestikin näkymään lumien sulattua, ja alkaa tapahtua. Navetan seinustalle laitettiin viime talvena viiniköynnös kasvamaan; toivottavasti köynnös kesti kuivan kesän - ja varsin kovan talven. Jos ei, yritän aikanakin kerran vielä uudestaan, sillä tässä kohtaa olosuhteet köynnökselle olisivat hyvät.



Kolmantena tavoitteena on tehostaa nykyisen varsinaisen kasvimaan käyttöä. Perunamaa siirtyy toiseen paikkaan ja vapauttaa mahtavan alan uusille viljelyksille. Ajatuksena on muuttaa pikkuisen asettelua ja luoda vähän sellaista Potager-tyyliä kasvimaalle. Saa nähdä, miten tässä onnistun!

Kasvimaan keskellä kasvanut suuri koivu kaadettiin myös talvilomalla. Puun kookas kanto jätettiin paikalle, ja kannon päälle ajattelin rakentaa pöydän. Tuskin siitä kahvittelupöytää tulee, mutta istutuspöytä kenties?



Viime vuonna yritin kasvattaa maa-artisokkaa olkiviljelmässä. En onnistunut hommassa sitten laisinkaan. Tänä vuonna ajattelin laittaa kyseiselle paikalle raparperit kasvamaan; naapuri lupasi meille tällaisia omalta kasvimaalta, joten paikka odottaa jo tulokkaitaan.



Harjuviljelmällä jatkan sitkeästi kurpitsojen ja avomaan kurkkujen kasvatusta. Viime vuodesta viisastuneena laitan kuitenkin harson päälle ensimmäisiksi viikoiksi. Samoin kannan päälle paksut kerrokset kompostia, joka jaksaa lannoittaa kasveja pitkään ja pidättää kosteuttakin kumpareella. Kumpare on laskeutunut todella paljon talven aikana viime vuodesta, joten ehkä onnistun hommassa tänä vuona paremmin, kun harju ei ole niin jyrkkä.




Kanalan kasvulaatikoissakin jatkan kasvatushommia. Vielä on tosin auki, mitä siellä kasvattaisin. Ehkä lehtikaalia vähän laajemmassa mittakaavassa; nämä kun ovat helpoimpia suojata harsoilla kaaliperhosilta.

Siemeniä minun ei tänä vuonna tarvitse paljon tilailla, vaan pärjäilemme hyvin jo olemassa olevilla pussukoilla; joko olen ollut todella säästeliäs niiden käytössä tai ne ovat vain todella riittoisia. Rosmariinia kutkuttaisi kokeilla ihan kasvatetusta taimesta, sillä sitä tulee nykyään käytettyä paljon mausteena. Tänä vuonna toivon mukaan onnistun paremmin myös kamomillan, auringonkukan ja retiisien kasvattamisessa; viime vuonna näiden kanssa kävi huonosti. Lisäksi ostin karhunlaukan siemeniä viime vuonna, mutta myöhemmin opiskelin ja ymmärsin, että niiden kanssa voi olla haasteita. Katsotaan, miten näiden käy. Myös lilapalkoherneet pääsevät ensimmäistä kertaa maahan; nämä voitin viime keväänä Jovelan arvonnassa, mutta laitoin ne niin hyvään jemmaan, että löysin ne vasta syksyllä. Jaanan inspiroimana etsin ehkä vielä Mangoldin siemenet käsiini; kuulostavat sen verran vaivattomille - ja samalla myös nätin näköisille, joten pieni karkailu suunnitelmissa tässä vaiheessa sallittakoon.

Uutta aluevaltausta tavoittelen rohtosuopayrtin kanssa; sitä kasvaa pihallamme, ja nyt olen päättänyt, että kaivan näille kunnon penkin saunan edustalle, jossa sitä jo kasvaa ja hyödynnän myös kasvustoja kesän ja tulevan talven aikana. Siirsin sitä viime vuonna myös kukkapenkkiin, sillä luulin näiden olevan syysleimua. Eivät olleet, ja nyt kovasti leviävä rohtosuopayritti on hyvä kaivaa kukkapenkistä pois, ettei syö muilta kukilta liikaa kasvualaa. Syötäväähän tämä ei ole - vaan pesuaineena käytettävää! Lisää aiheesta voit lukea Jovelan talopäiväkirjasta täältä.

Ja nyt ehkä postaukseni paras anti; nimittäin, jos tällaiset asiat sinua muutoinkin kiinnostaa, tässä seuraavassa linkkejä useisiin eri blogeihin, joissa ollaan samojen asioiden äärellä - eli suunnitellaan ja valmistellaan tulevan kasvukauden omavaraisuutta. Löysin edeltävän, helmikuun alun postauskierroksen kautta paljon mielenkiintoista luettavaa, joten toivottavasti sinäkin löydät!

Rakkautta ja maan antimia
Riippumattomammaksi
Isontalon elämää
Maatiaiskanasen Elämää
Villa Koira
Korkeala
Olipa kerran arki
Korpikiven tupa
Farmer to bee


Kirjoittelen sitten jälkikäteen, miten kävi uusien aluvaltauksien - ja etenkin tuon rohtosuopayrtin kanssa! Joko teillä on tulevan kesän kasvatussuunnitelmat lyöty lukkoon? Vinkkaan tässä lopussa myös muihin blogeihin, joissa kirjoitellaan tulevan vuoden omavaraisuuden tavoittelusta. Jäin itse näihin koukkuun, ja löysin muutaman uuden bloginkin seurattavaksi!







I have planned to broaden our garden plots next summer. New Potato Patch, new herb garden and I have also some potager plans too. Can't wait to carry out all these exciting plans!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sisustussuunnittelua: Tuvan tyylikartta // Interior Design: Farmhouse Interior Style Map


Teen sisustussuunnitteluopintojen projektityönä torpan sisätilojen sisustussuunnitelman. Olen työstänyt suunnitelmaa jo ennen koulun penkille istumista, mutta täytyy myöntää: koulun myötä on tietous ja osaaminen kasvaneet, joten suunnitelmatkin ovat muuttuneet - osin paljonkin. Suunnitelmasta alkaa olla otteita jo lähes valmiina, joten uskaltanen vilauttaa muutamia juttuja tänne myös teille. Tässä postauksessa pääsette tutustumaan tuvan tyylikarttaan, jonka tein osin suunnitelman pohjaksi ja osin se täydentyi työtä tehdessä.

Itselleni on erittäin tärkeää, että käytämme sisustuksessa mahdollisimman paljon vanhaa, kierrätettyä ja jo olemassa olevaa. Siksi tyylikarttani on (ehkä toisin kuin yleensä) pääosin kokoelma niistä tyyleistä, jota tuvassa jo on ja jota haluan korostaa edelleen sisustussuunnittelua tehdessä. Osin sisustussuunnitelma on jo toteutunut, joten näistä myös maininta kuvien kohdalla.

Kun suunnittelen uusia materiaaleja, tulee niiden olla ekologisia ja kyseisen rakennuksen rakennusperintöön sopivia. Tässä tapauksessa siis: puuta, paperitapetteja, pellavaöljymaalia, puuvillaa tai pellavaa ja lampaan taljoja.

Nämä olivat siis selkeimmät lähtökohdat työssäni - ja näiden pohjalta kokosin otteita tuvan sisustuksen tyylikartasta myös tänne teille.





Tyylin avaimia:

  • vanha valkoiseksi maalattava leivinuuni ja puuhella (maalattu kuvissa)
  • vanhaa hirsiseinää (jätetään parissa seinää yläosat näkyville)
  • helmiponttipaneeli rintapaneeleissa sekä kiinteissä kalusteissa (paneelit on jo asennettu ja kiinteät kalusteet rakennettu, maalaus puuttuu), 
  • vihreän umbran sävyt seinillä ja kiinteissä kalusteissa. Myös keittiön kunnostettu kaapisto vihreää umbraa (1:1). Kuvan lähde: Antiikkiverstas Wilma.
  • Duron paperitapetti. Kuvan lähde: Gysinge.
  • vanhan kaapiston kunnostus ja maalaus sekä uudet vetimet (kuvassa jo kunnostettu - ennen-kuvat löydät täältä). 
  • skafferi, jonka ovi vanhasta puretusta talosta (jätetään aluksi maalaamatta; kerroksellisuus). 
  • räsymatot - ja elämän jälket (tässä tapauksessa leikin).


Tyylin avaimia:
  • kuusiruutuiset vanhat ikkunat
  • vanhat sähköistetyt öljylamput
  • vanhaa lattialautaa (ei maalata ensi tilassa, sillä maalin kunto suhteellisen hyvä)
  • vanhoja kunnostettavia huonekaluja
  • kiinteitä, perinteisiä säilytysratkaisuja (penkki ja skafferi)
  • vihreän umbran eri sävyt
  • väliovissa keltaokraa
  • pehmusteena lampaan taljoja
  • ruutu- ja raitakuosit verhoissa sekä tyynyissä, sininen väri sisustuksen yksityiskohdissa.
  • hyötyviljelmät raikkaine vihreine versoineen sisällä ikkunalaudoilla.

Ja kaikkea ei tarvitse maalata - ainakaan heti. Rosoisuus ja kerroksellisuus luo oman tunnelmansa vanhaan miljööseen.


Tässäpä nämä! Mille näyttää teidän mielestänne? Ajattelin koostaa tyylikartoista otteet teille myös makuukammareista, jos teitä vain kiinnostaa?

P.S. Facebookiin on perustettu uusi ryhmä, jossa voi seurata ja löytää uusia mielenkiintoisia vanhojen talojen bloggaajia. Kannattaa käydä tutustumassa ja liittymässä ryhmään! Tässä linkki sivulle!



Here are some things from the farmhouse interior style map, which I am processing nowadays as part of my interior studies.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




tiistai 20. helmikuuta 2018

Viime vuoden sato ruokapöytään // The Build-Up of our Garden Plot

30.7.2017. Yrittimaa kituutteli kesällä jotenkuten suuren koivun varjossa.


Postaus sisältää kasvimaan "kasvutarinan" viime vuodelta kuvina - sekä mietteitä siitä, miten tyhjentää täpötäysi arkkupakastin viime kesän sadosta - ennen kuin seuraavaa satoa saadaan alkaa korjaamaan.

Arkkupakastin siis tupaten täynnä satoa - samoin kuiva-ainehyllyillä kuivattua satoa, ja näin kevään kynnyksellä on viimeistään aika tarttua toimeen, jotta saamme seuraavan vuoden sadonkin mahtumaan pakastimeen! Näillä eväillä parannamme varmasti omavaraisuuttamme tulevina kevätkuukausina köyhänlaisten talvikuukausien jälkeen.

Vappupäivä 2018: Kasvimaan kehikot rakennettuna ja mullan kärräys kasvupaikoille aloitettu. Kehikot rakennettiin vanhoista navetasta löytyneistä laudoista, joita on ilmeisesti käytetty tilalla jonkin aikaa hevosautauksien rakenteina. Multa jouduttiin vielä tilaamaan paikan päälle. Tulevina vuosina tavoite on tässä suhteessa omavaraisempi; ensimmäinen komposti on ääriään myöten täynnä ja voidaan tyhjentää tulevana keväänä kasvimaalle.
Toukokuun loppupuoli 2017: Kaksi kasvualaa täynnä multaa (toinen viime vuodelta) ja perunat sekä osa kasvien siemenistä kylvetty. Tiilipolun rakennus aloitettu.


Ainoa haaste on pakastin, joka sijaitsee kaupunkikodissa - ja aika kokkaamiseen, joka ajoittuu yleensä viikonloppuihin torpalle. Vaatii siis suunnitelmallisuutta, jotta saan ainekset hyödynnettyä viikonloppuisin - tai pakastinta torpan sisätiloissa. Epäilen, ettei pakastin mahdu torppaan kovin hyvin, joten tämän boheemin emännän on nyt opeteltava järjestelmällisyyttä.

Jos teiltä löytyy vinkkejä seuraavien ainesosien helppoon ja nopeaan hyödyntämiseen, olen kovasti kiitollinen. Olen todella aloittelija näissä asioissa, joten kaikki vinkit ovat aina tervetulleita!

9.6.2017: Kasvualustojen ympärille levitetty sanomalehdet, ja näiden päälle puuhaketta. Lasten kasvimaa etualalla saa myös siemenet maahan. Potut alkavat nostaa päätään. Kasvimaa todettu hauskaksi leikkipaikaksi ja krokettimailat toimivat hevosina.

Punaviinimarjat. Mehustan kesän janojuomaksi. En siis stressaa näistä vielä.

Mustikat, mansikat, vadelmat ja mustat viinimarjat. Jätetään hedelmät tiskille, ja syödään näiden sijasta marjoja. Käytän smoothien, rahkan, puuron sekä luonnonjugurtin maustamiseen. Käytän kakkujen täytteeksi - ja mitä jos kokeilisin ensimmäistä kertaa elämässäni (sitten kotsan tuntien) marjakeiton tai -kiisselin tekemistä? Viime vuonna kirjoitin täsmälleen tämän saman tavoitteen marjakeitosta, joten ehkä nyt olisi ryhdistäydyttävä.

Puolukat. Survon ja käytän ketsupin korvikkeena ruuan kaverina. Tätäkään en tehnyt viime vuonna kuin pienen satsin kerrallaan - ja sitten asia taas unohtui. Jatkossa olisi hyvä tehdä survos heti pakastaessa; tulisivat nopeammin ja helpommin käytettyä. Sain myös edelliseen postauksen kivan vinkin puolukka-vanilja-smoothiesta, ja testasin jo tätä hieman mukaillen! Soodan ja suolan lisääminen mukaan oli uutta - ja toimi! Kiitos siis vinkistä Lezzie!

Talviomenat: Näistä taidan jo luopua. Ovat jo niin heikossa kunnossa. Viedään torpalle peurojen syötäväksi.

Välillä tekee myös huteja. Sain anopilta maa-artisokan juuria ja yritin, jos saisin ne kasvamaan olkien alla ilman sen kummempaa maan muokkausta. Ei onnistunut - osin varmaan siksi, että eivät nämä olleet olkia vaan kuivattuja heiniä. Onkohan näillä eroja? Tulevana keväänä yritän uudelleen, mutta kerronpa tästä kokeilusta sitten myöhemmin.


Omenasoseet: Iltapalaksi lapsille kera kerman? Puuron kaveriksi, kyllä! Aamupalaksi kera tuorepuuron? Tuleeko jotain muita kivoja reseptejä mieleen omenasoseesta? Piirakan voisi toki joskus tehdä, kun saadaan vieraita kylään - mutta sitä tarkoitusta varten löytyisi pakasteesta myös omenaviipaleita.

Jättikurpitsoista tehty sose: Makea piirakka ei ollut meidän juttu, joten ajattelin kokeilla kurpitsasosekeittoa. Löysin tämän ohjeen sekä tämän ohjeen, jotka sisältäisivät aika perusraaka-aineita. Perunaa ja porkkanaa voisi varmasti kaveriksi sekoittaa, ja inkiväärin ja chilin kanssa keittoon saisi vähän potkuakin. Onko teillä jotain suosikkireseptiä, miten kurpitsasosetta voisi käyttää?

Pakastetut härkäpavut: Paahdetut härkäpavut eivät oikein onnistuneet, joten ajattelin kokeilla kevään tullen ainakin härkapapupihvejä, joita useammat vinkkasivat tekemään viime postauksen yhteydessä. Onko muita hyviä suosituksia, miten hyödyntää keittämisen jälkeen pakastettuja härkäpapuja?

11.6.2017: Perunoiden lisäksi myös vanhalla kasvimaalla näkyy orastavaa kasvua.


Mustajuuret: Lukemani mukaan näitä tosiaan voi hyödyntää vielä keväällä maan sulattua! Tein syksyllä uunivihanneksia, joissa mukana oli myös mustajuurta. Oli todella hyvää, joten hyödynnän aikakin näitä kokemuksia jatkossa.

Tillit: Nämä pitäisi muistaa, kun tekee kalaruokaa - ja ottaa mukaan kaupunkikodista torpalle, sillä torpalla kalaa usein uunissa laitetaan.

Kuivattu minttu: Teetä - mutta mitä muuta? Onko kivoja vinkkejä, mihin tätä käyttäisi ja hyödyntäisi? Oletteko kokeilleet kuivattua minttua smoothiessa?

Salvia: Viime postauksessa vinkattiin käyttämään esim. härkäpapupihveissä mausteena sekä kanaruuan mausteena. Luin, että voi käyttää rohtona (esim. teen muodossa) tai mausteena liharuokiin, mutta toisaalta ei suositella lapsille käytettäväksi. Olettekohan te moisesta kuulleet? Sain isältäni juuri peuran lihaa, joten kenties salvia kera rosmariinin sopisi kivasti lihan mausteeksi? Summa summarum: Otan mielellään lisävinkkejä vastaan!

28.6.2017: Perunat ovat viimein saaneet kasvuun vauhtia. Ensimmäiset perunat syötiin heinäkuussa.


Kanerva: Tätä oli tarkoitus nauttia kamomillateen sijasta iltaisin - mutta minnehän nämä piilotin. Ehkä ne löytyvät vielä ennen kevättä..

Rohtosuopayritti: Tätä piti testata pyykinpesussa. Kokeilu on unohtunut ja silmät tottuneet roikkuviin yrtteihin puuhellan yläpuolella. Yritän muistaa nyt ottaa yrtit mukaan kaupunkiin, jossa pyykit pestään.

Kehäkukat: Tavoitteena olisi tehdä näistä kehäkukkaöljyä ja -voidetta, mutta hommaan ei ole oikein riittänyt energiaa. Löysin ohjeita näiden tekemiseen Unelma omavaraisuudesta -kirjasta, ja huomasinkin nyt, että öljyyn tarvitsisin vain rypsiöljyä. Kehäkukkavoiteeseen tarvitsisin mehiläisvahaa. Pitääkin miettiä, mistä sellaista saisin.

Nokkonen: Nokkosmukanakas uunissa oli todella hyvä. Resepti taisi olla mukaelma monesta eri ohjeesta, mutta mikä tärkeintä: pellilliseen tuli vain pari ruokalusikallista nokkosta (ei liian vahvaa makua) ja mukaan pieniä hippusia fetajuustoa sekä kauramaitoa. Yrttejä taisin ripsiä myös mukaan mututuntumalla. Nokkoskeittoa voisi kokeilla, samoin nokkoslettuja ja -sämpylöitä; kiitos viime postauksen vinkkien antajille! Jos sinulla on vielä muitakin hyviä ohjeita nokkosen hyödyntämiseksi, otan ajatuksia ilolla vastaan!

17.9.2017: Kasvimaa viimeisimmillään; sadosta suurin osa on jo korjattu.


17.9.2017: Perunamaa mullalla - kuukausimansikat kukkivat. Kasvimaan keskellä oleva koivu suojasi valitettavasti kasvimaamme sateilta niin tehokkaasti, että puu kaadetaan talven aikana - mahdollisesti jo tänään! Vaatii kuitenkin ammattilaisen apua, sillä puu on lähellä taloa ja juuri rakennetun kasvimaan keskellä. Jälkiviisaana kyseinen puu olisi pitänyt kaataa ennen yhdenkään kasvualtaan rakentamista paikalle.
Eihän tämä lopulta mahdottomalle näytä - mutta pakastimen täyteläisyys kieltämättä vähän pelottaa. Aloitankin siitä, että siivosin keittiön pakastimen, minkä jälkeen kuskasin sinne marjoja ja soseita syötäväksi kellarista. Helpommin saatavilla - todennäköisemmin syötävissä? Samoin muistin ottaa torpalle mukaan pakkasesta tavaraa, ja näin kovilla pakkasilla säilyvät hyvin kylmälaukussa kylmässä eteisessä - eli pakastinta sisällä ei edes tarvita.

Kevään omavaraisuuden parantamiselle on siis hyvät lähtökohdat olemassa! Näiden lisäksi huhti-toukokuussa päästään villivihanneksistakin nauttimaan; näistä kirjoittelinkin viime vuonna täällä. Viime vuonna vuohenputki ja nokkonen tulivat hyvin hyödynnettyä, mutta muiden osalta en onnistunut. Tänä vuonna yritän ajoissa hyödyntää etenkin kuusenkärkät ja tehdä niistä siirappia - viime vuonna heräsin asiaan liian myöhään.

Kuukausimansikat kasvoivat kuivattujen heinien suojissa kesän aikana hitaasti, mutta varmasti. Heinät keräsimme navetan ylisiltä.

17.9.2017: Tiilipolku viimeisteltiin valmiiksi syksyllä ja ensimmäisten pakkasten aikaa alkoivat polun tiilet murentua. En siis voi suositella - vaikka yritimme alle laittaa hiekkaa, jäi vesi liiaksi seisomaan tiilien päälle ja jäätyessään alkoi murentaa tiiliä. Tiilet olivat kuitenkin rikkinäisiä ja hauraita jo paikalle asennettaessa (löytyivät metsästä kasattuna monen vuosikymmenen takaa), joten rahallisesti emme hävinneet - työtunneissa hävisimme tosin liikaakin.


Our garden plot was expanded threefold last year.
 These pictures show the major changes during spring and summer.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 13. helmikuuta 2018

Pakastimeen uppoutunut omavaraisuusaate // Fall at the Vegetable Garden



Viime viikolla lupasin kirjoittaa, miten meidän omavaraisuusajattelujen kävi talven tullen. Täytyy myöntää, että kesällä omavaraisuuden tavoittelu on jotenkin enemmän pinnalla. Talvella .... no: sitä pitää etsiä pakastimen pohjalta - tai vääntäytyä kellariin. Tai muistaa, että jossain peltirasiassakin oli jotain kuivattua yrttiä. Talvella se vain on jotenkin erilaista kuin kesällä. Todella erilaista.

Myönnän siis: asia vähän niin kuin unohtui. Unohtui arjen kiireisiin.


Tammikuussa heräsin tilanteeseen, josta summaus seuraavassa:

Talviomenat: Vaikka olen yrittänyt muistaa näitä hakea kellarista tasaisin väliajoin, en ole mitenkään yksin saanut näitä syötyä. Muu perhe on kauhistellut tummia plänttejä omenien päällä joulukuusta lähtien, ja jättänyt syömättä, koska näes: vaatii vähän kuorimista. Tai sitten äiti-ihminen on ne kuorinut ilman, että ulkomuotoa on ehditty näkemään ennen sitä. Näin helmikuun alussa osa on edelleen syötävissä, mutta niitä on siis edelleen monta kiloa. Ja suurin osa on jo mennyttä. Olisi pitänyt joulukuussa pistää soseeksi. Mutta ymmärrätteköhän tätä: silloin oli jotenkin muutakin ajateltavaa.

Omenasoseet: Vähänkö sitä on paljon. Eli miten paljon sitä pitääkään syödä ennen kuin se loppuu? Tätä pitää alkaa tuputtaa myös miehelle - ja lapsille kera suuremman sokeriannoksen kai. Löysin muuten myös viipaloituja omenoita pakasteesta - eli voisi tehdä omenapiirakankin.

Jättikurpitsoista tehty sose: I have forgotten! En siis todellakaan ole muistanut koko asiaa. Kertokaa te, mitä voin soseesta tehdä? Makea kurpitsapiiras ei ollut meidän juttu. Onko olemassa jotain parempaa ja suolaisempaa juttua?

Kesäkurpitsat: Kurkkusalaatin ohjeessa olleet korianterinsiemenet eivät toimineet. Isäntä toki söi salaatit tyytyväisenä - emäntä jäi nuolemaan näppejään.

Pakastetut härkäpavut: Tein yhden satsin paahdettuja papuja, jotka paloivat. Toisen satsin tein niin, että homehtuivat. En laiskana emäntänä kuivannut papuja niiden sulamisen jälkeen. Laiskaa emäntää ei palkittu. Vielä voi kuitenkin yrittää; monta purkkia tyhjentämättä. Yrittänyt ei saisi siis lannistua, mutta vähän kyllä lannistunut olo on.



Punajuuret: Punajuurimuussista tein maukkaan punajuurilaatikon joulupöytään! Ou-jee; riitti siis yhteen laatikkoon!

Mustajuuret: siellä ne on edelleen säilössä pellossa. Voikohan ne selvitä siellä kevääseen asti?

Viinimarjat: no näitä piisaa. On syöty - vähemmän juotu. Vielä riittäisi useampaan mehusatsiin ja vielä useamman aamu-, ilta ja välipalan kyljeksi.

Vadelmat: muutama purkki syöty. Ovat niin herkullisia, että toivoisi näitä olevan enemmänkin.

Mustikat ja puolukat: Olemme syöneet muutaman purkin mustikkaa rahkan kera - puolukat olemme unohtaneet tyystin. Mustikat maistuvat kaikille, mutta puolukan kanssa on aina ollut haasteita.



Tillit: löysin nämä tammikuussa pakastimesta. Olen muistanut käyttää kaksi kertaa kalaruuan maustamiseen.

Minttu: Haudutin ensimmäisen teekupposen tammikuussa, kun muistin viimein tuoda torpalle haudutuspallon. Kaikki kuivatut mintut ovat jääneet siis torpan varastoihin, enkä niitä ikinä näytä muistavan ottaa mukaan kaupunkiin.

Salvia: siellä sitä on. Kauniisti purkitettuna, mutta enpä ole vielä keksinyt, mihin ja miten käyttäisin.

Basilika: syötiin kesän mittaan ja loput kuivattiin - ja syötiin hyvin nopeasti loppuun. Enemmän olisi voinut olla.

Kanerva: Mihinhän olen tämän jemmannut...?

Rohtosuopayritti: Pistin kuivumaan muutaman oksan elokuussa uunin yläpuolelle. Siinä se kuivuu edelleen. On muuten varmaan jo kuiva.

Kehäkukat: Nämä jemmasin peltirasiaan ja siirsin hyvään talteen yöpöydän kaappiin. Odottavat siellä, että emällällä on aikaa.

Nokkonen: ensimmäisen satsin eli pari ruokalusikkaa käytin tammikuussa, kun tein nokkosmunakkaan uunissa. Siitä tuli tosi hyvää kera fetajuuston. Sitä sitten voisi tehdä vaikka joka viikko kaksi kertaa, jotta kaiken saisi käytettyä seuraavaan satoon mennessä.



En tiedä, naurattaako teitä. Minua onneksi naurattaa. Ei siis itketä.

Nyt on kuitenkin aika tehdä ryhtiliike. Mietin viime vuoden kaikki omavaraisuustekstit luettuani sitä kaikkea työtä, mitä näiden eteen on tehty. Postauksen kuvitus sen mukainen: laajennettiin kasvimaata merkittävästi (peruna-, mansikka- ja yrttimailla sekä lasten kasvimaalla), rakennettiin harjuviljelmä, rakennettiin tomaateille kasvatusastiat ja laajennettiin repertuaaria loppusyksystä myös pensasmustikkaan ja luumuihin istuttamalla niitä kanalan kylkeen. Lisäksi sain lahjaksi siskoltani uuden kirsikkapuun, joka istutettiin niin sanotuksi tervetuliaispuuksi pihapiirin sisääntulon kulmille. Aivan loppusyksystä istutin mintut sekä meiramit omena- ja kirsikkapuiden alle ruukuista talvehtimaan - ja toivon mukaan ensi keväänä nätistä puiden alle leviämään.

On siis aika tehdä suunnitelma omavaraisemmalle kevättalvelle, jonka päämissiona on käyttää kerätty sato tehokkaasti ja toimivasti hyödyksi. Mutta miten? Jos sinulla on ylläoleviin ehdotuksia, otan todella ilolla vastaan! Jos ei ole, ryhdyn googlettamaan, ja koostan teidän mahdollisista ajatuksista sekä omasta selvitystyöstäni seuraavan postauksen - itselleni muistiin ja kenties muillekin samanosaisille vinkiksi. Tätä postausta myös tarvitsen, jotta saan itseäni niskasta kiinni - ja ryhtymään toimeen.

Kun tämä työ on tehty, voinen alkaa suunnitella ensi kesän omavaraisuutta. Mutta ensin hoidetaan vanhat pois alta. Eiks jee?



A few words about using the harvest along winter time. The story is not like a fairy tale; we have forgotten almost all of the harvest in freezer. Of course some of them we have used, but there is still a lot to eat. Now I need a plan, how to use these - before the next harvesting time takes place!

In the pictures fall time at the vegetable garden.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!