sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Talvipäivät torpalla // Winter days on the farm




Vietämme kevättalvea torpalla nyt toista kertaa. Siis vasta toista kertaa! Tuntuu nimittäin, että en edes muista aikaa ennen torppaa. Mitä me silloin teimme kevättalven päivinä? Meillä oli varmaan tosi tylsää.

Kevättalvi on ollut tänäkin vuonna jotenkin rauhaisa torpan mailla. Luonto uinuu ja valoisa aika on lyhyt. Keskellä ei mitään on tosiaan todella pimeää pimeän laskeuduttua. Ulkona ei vaan ole pimeällä enää mielekästä touhuta - samoin sisällä pimeys on ollut huomattava, kun sähkötyöt odottavat vielä tekijäänsä.

Kyllähän me silti ollaan puuhailtu. Pikkuhiljaa hissukseen. Huomaan nauttivani aivan mahdottomasti ensimmäisinä aurinkoisina talvipäivinä hetkistä, kun saadaan touhuta ulkojuttuja. Tehdä halkoja, kasata niitä pinoon, kantaa risuja risuaitoihin, siivota ulkorakennuksia ja polttaa lahonneita puita nuotiolla. Ensimmäiset hetket, kun nautit kahvit ulkona, nuotion äärellä.

Pieniä ja jotenkin rauhallisempia hetkiä kuin keväämmällä ja kesällä.



Risuaitoja on nyt kasattu pari vuotta. En ole tainnut väläyttää niistä tähän mennessä yhtäkään kuvaa. Syynä on se, että ne ovat olleet koko ajan kesken. Kun tanskalainen maajussi teki risuaitaa, hän nosti ensin tukipuut pystyyn ja nosti tukipuiden väliin risut. Meillä mennään pää edellä puuhun. Ensin kasataan risut ja kasatessa mietitään koko ajan, millaiset tukilaudat tai -tolpat me tähän laitetaan. Risuaidat näyttävät tämän johdosta enemmän risukasoille.

Miksi tätäkin sitten pähkäilemme? Siksi, että haluaisimme tukipylväistä ja laudoista mahdollisimman pitkäikäiset. Mies on ehdottanut painekyllästettyä, mutta minä en voi sulattaa sellaisten myrkkyjen pääsyä maillemme. Itse olen ehdottanut ihan tavallisia lautoja, mutta mies tuumii siihen, että entä jos riukuaitatolpat. No minä siihen, että sellaiset sitten. Mies sitten etsii sellaisia netistä. Ja ovatpa ne kalliita. Mies kyselee naapureilta, ja tuumaavat, että kyllähän sellaisia kuusia tuolla metsissä on, että josko sieltä voisi sellaisia löytyä. Ja sitten odotellaan ja ihmetellään. Kunnes tässä menneenä viikonloppuna naapuri tuumasi, että vieläkö niitä tolppia haluatte. Hänellä olisi hyvä paikka tiedossa, ja lähelle pääsee peräkärryllä.



Hitaasti hyvä tulee - taitaa olla minun perussanoma täällä blogissa. Lausetta on vain pakko hokea, sillä nopeaa tahtia tästä ei saa sitten väen väkisinkään! Ja kyllä minä olen lauseen takana vahvasti; mielummin mietitään tarkasti, mikä on se oikea ja lopullinen vaihtoehto, kuin ostetaan jotain nopeasti ja kadutaan sitä hetkeä myöhemmin.

Ehkä siis ensi kesänä pystyn näyttämään teille otteita valmiimmista risuaidoista, jotka reunustavat pihamaatamme kahdelta sivustalta. Sitten kun maa sulaa - ja ai niin, sitten kun on saatu kuuset kaadettua, siistittyä, veistettyä - ja sitten: asennettua! Vain yhdestä paikkaa aitaa tukee varsin huterat kepit, ja tästä kohtaa kehtaan aiheeseen liittyvän ainoan kuvankin julkaista. Kas tässä; näyttää kenties enemmän aidalle kuin risukasalle!



The winter days on the farm have been quite lazy - and we needed it. After hard work autumn it is so nice just plan and dream! One of the plans is this twig fence - how to underpin it. The last picture shows the only place, the fence looks like a fence; elsewhere they look like twig masses.





_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



4 kommenttia:

  1. Kylläpä kuulostaa tutulta ;). Moni asia pitkittyy omien pohdintojen ja liiallisten vaihtoehtojen vuoksi ja kuitenkaan mikään niistä ei tunnut ihan täydelliseltä. Ja jossain vaiheessa asia sitten loksahtaa paikoilleen, kun on tarpeeksi odottanut, tutkinut ja pähkäillyt :). Näin itsekin sen maajussin risuaitajakson ja aika hurjan moni innostui sen myötä risuaidan rakentamisesta. Niin mekin, muttei kyllä olla saatu ensimmäistä metriäkään aikaiseksi, toisin kuin eräät! No, selittelen sillä, että aitaa tarvittiin samantien satoja metrejä lampaita varten ja niinpä sitten mentiin ihan "perinteisellä" kaupan verkkolammasaidalla.

    Arvaan, että viikonlopun vietto torpalla on ollut ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka suurin osa risuaitojen materiaaleista on ns. ilmaista, ne imaisevat kyllä melkoisen määrän risuja sisäänsä, joten ihan hetkessä ne eivät tosiaan synny - varsinkaan satoja metrejä! :D Hiljaa hyvät päätökset tosiaan tulee; uskon myös näin!

      Poista
  2. Mutta eikös se ole niin, että hyvää kannattaa odottaa ;)? Eli asioilla on tapana järjestyä ja loksahdella kohdilleen, kun ei pidä turhaa kiirusta!

    Ihanalta kuullostaa tuo viikonloppunne ja kahveet ulkona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todellakin ;) Hetket torpalla ovat tosiaan olleet ihania, ja ensimmäiset kahvit ulkona taivaallisia suorastaan! :D

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!