sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Muistilista kasvimaan hoitoon ja vanha kellari // Renovated Old Cellar




Kertasin tammikuussa viime vuoden oppeja kasvimaan perustamisessa ja hoidossa. Siitä nousi ajatus, että voisin tehdä muistilistan tälle vuodelle; jotta tänä vuonna kasvimaa oli hiukkasen tuottoisampi ja osattaisiin ajoissa varautua tuleviin koitoksiin. Samalla lista ehkä helpottaa jotakuta muutakin, joka on samanlainen untuvikko puutarhahommissa kuin minäkin koen olevani vielä - tai ainakin olin viime vuonna.

Postauksen kuvituksena vanha maakellarimme, jonka kunnostus aloitettiin tällä viikolla siivoamalla kellari. Lahoja hyllyjä ja puulaatikoita, kasoittain vanhoja muovisia lannoitepusseja - sekä monivuosikertamehua! Seinien rappaus on päässyt rapistumaan ja yksi seinä kaatunut kokonaan. Ikkunan puitteet ovat lahonneet. Tuuletusta pitäisi ilmeisesti parantaa. Katsotaan, saadaanko tästä ensi syksyn sadolle säilöntäpaikka. Jos ei, joku vuosi siitä varmasti saadaan!



Ja sitten siihen muistilistaan:

Talvella....

Kerää talteen lasipurkkeja, voirasioita ja mehupulloja. Etsi niille helppo ja kätevä säilytyspaikka, johon ne mahtuvat ja johon niitä on helppo taas lastata käytön jälkeen. Tähän toivon meillä ratkaisua tupaan rakennettavista penkeistä, joihin säilytysrasioita ja purnukoita olisi helppo kerätä - ja olisivat helposti käsillä, kun satokausi saapuu.

Kerää tuhkat ja kahviporot talteen ajatellen lannoitusta.

Rakenna ja ota talteen matalia puulaatikoita, joihin voi syksyn tullen säilöä talviomenoita.

Hanki ja etsi sopivia ohjeita kunkin sadon aineksen helppoon hyödyntämiseen. Tässä postauksessa myöhemmin muutama vinkki kesän ja syksyn resepteihin, jotka löysin; tykkään helpoista ja simppeleistä ruuista, joissa käytetään hyvin, hyvin perusraaka-aineita. Lisäksi mietin Sesonkireseptit-kirjan hankkimista. Onko kellään teistä kokemusta kirjasta? Ovatko ohjeet helppoja ja vastaavatko hyvin edellisiin kriteereihini?




Keväällä...

Laajenna repertuaaria, mutta harkitusti! Viime vuonna kasvatimme herneitä, salaattia, porkkanoita, härkäpapuja, pinaattia, punajuurta, tilliä, valkosipulia, avomaan kurkkua, kesäkurpitsaa, persiltaa, lehtikaalta, basilikaa ja timjamia (muistinkohan kaikki?). Entisestään pihamaalla kasvoi omenapuita, punaisia ja mustia viinimarjapensaita, karviaista, vadelmia, ruohosipulia ja raparperia. Lisäksi istutimme kesän aikana karhunvadelmaa sekä uuden perheomenapuun. Nyt haluan myös sipuleita. Lisäksi haluamme mansikka- ja perunamaan. Entä miten olisi purjo? Tomaatit olisivat mahtavia jossain pienoiskasvihuoneessa. Tämä hyvinkin extra-haave, joka voidaan toteuttaa myöhempinäkin vuosina.

Aloita tarvittavien taimien idätys huhtikuun puolivälin tienoilla. Olisiko tässä kiva perinne pääsiäispyhille? Idätys vei ainakin ensimmäisellä kertaa kovin paljon aikaa, joten yritän tänä vuonna istuttaa niin paljon siemeniä maahan kuin vain mahdollista.

Kasvimaata laajennetaan ainakin mansikka- ja perunamaan verran. Kutsu naapuri jo huhtikuussa paikalle kippaamaan multaa. Mullanlevityksen lomassa pitäisi kiviaidat viimeistellä kahdelta viimeiseltä sivulta. Tässä samalla kysyisin myös, onko teillä ideoita, miten välttää mansikkamaan muovit? En toki kaipaisi yhtään lisää rikkaruohoja nypittäväksi, mutta en vain koe mustaa muovia meidän jutuksi.

Lannoita maa jo keväällä. Viime vuonna käytimme vain ruohosilppua, ja sitäkin vasta loppukesästä. Tänä vuonna hyödynnetään sitäkin, mutta ajattelin laajentaa repertuaaria myös nokkosesta keitettävään lannoitteeseen, tuhkaan sekä kahvin poroihin. Tuhkaa ja kahvin poroja on jo kerätty talven aikana talteen. Haasteena, mihin kerätä näitä. Nyt muovipusseja on jo liuta navetassa; kätevämpiä olisi varmasti kannelliset isot astiat.

Hanki kunnon kompostori! Extrana edellisen päälle hankimme nimittäin vähän kuin vahingossa biokompostorin tässä mennä viikolla. Miehen piti käydä ostamassa Biolanilta huussiin kuiviketta, mutta herra toimitusjohtaja olikin niin hyvä kauppamies, että myi meille ihan kunnon kompostorin - ja ohjasi ostamaan kuivikkeet lähimpään rautakauppaan. Saatiin kakkoslaatuinen kompostori selkeästi halvempaan hintaan kuin kompostori ykköslaatuisena maksaa. Ja miksi kakkoslaatuinen? Siksi, että kannessa on muutama ns. aaltomainen harjanne, lommoja; ei siis haittaa ruokajätteen muodostumista mullaksi, ei sitten millään. Suosittelen siis käymään paikan päällä tehdasmyymälässä, jos tällaiset persoonallisemmat kompostorit kiinnostaa. Ja siis summa summarum: nyt saamme lannoitetta myös omista ruuan tähteistämme; jes!



Avomaakompostin käyttöä kasvimaalle arastelen, sillä kyseiseen kompostiin on viety myös kompostikäymälän tuotoksia. Kyseistä kompostijätettä sekä kompostikäymälästä kerättyä ja vuoden seisotettua suotonestettä voidaan käyttää kuitenkin kukkapenkkien lannoittamiseen, mikä ei ole huono juttu sekään? Liian innokas ei saisi olla lannoittamisessakaan, ettei typpipitoisuus kasvaisi liiaksi. Uskon kuitenkin, että unohdan lannoituksen kevään innostuksen jälkeen, joten ennusmerkkien pitäessä paikkansa ei tule hätää mitään.

Istuta kasvimaan siemenet maahan toukokuun alkupuolella. Olisiko Vapulle hyvä luoda uusi traditio: kasvimaan kylvöhommat?

Istuta kasvimaan kylkeen kehäkukkia, jotka tuovat paikalle pölyttäjiä ja kaunistavat kasvimaata.

Istuta osa yrteistä suosiolla suurempiin ruukkuihin ja ikkunalaudalle keittiöön. Näin yrtit ovat helposti käytettävissä - ja tulevat myös todennäköisemmin käytetyksi tuoreina.

Aloita kesän satokausi raparperipaistoksella - ja vapuksi voit tehdä vaikka raparperimehua!



Kesällä...

Varaa aikaa rikkaruohojen kitkemiseen. Siihen menee tovi jos toinenkin ja koko kesä.

Varaa aikaa myös kasteluun.

Rakenna hyvät kulkuyhteydet saunan sadevesitynnyreiltä kasvimaalle.

Kerää ainakin salaattia, herneitä, avomaan kurkkua, pinaattia, tilliä ja yrttejä pitkin kesää ruokiin. Tuoreita salaatteja sekä mausteita, kesäkeittoa, kesäkurpitsasalaattia, tuoreita perunoita, dipattavia vihanneksia ja mansikkaherkkuja. Tuleeko teillä muita kesän herkkuja mieleen, joita voisi tuoreesta sadosta loihtia? Raparperi on parhaimmillaan ilmeisesti juuri keväällä ja kesällä, joten siitä voisi loihtia niin mehua, herkkuja kuin hilloakin talven varalle.

Uusi sato tarvittaessa. Viime vuonna pinaatti ehti kasvaa jo heinäkuussa ylipitkäksi, joten tänä vuonna pinaatin sadon voisi kerätä talteen jo heinäkuun alussa ja kylvää uusi sato. Samoin voi tänä vuonna käydä lehtisalaatin kanssa, jos siemenet onnistutaan kylvämään toukokuun alussa.

Harvenna porkkanoita ajoissa, jotta mahtuvat kasvamaan isoiksi.

Siivoa ja korjaa vanha maakellari! Tähän maakellariin liittyen myös tämän postauksen kuvat. Kävin kellarissa sisällä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sen jälkeen, kun olimme ostaneet torpan. Pelottava paikka ja täynnä hiiren papanoita ennen kuin pääsin paikkaa siivoamaan. Paikka pitää siis tilkitä kunnolla ja pestä vieläkin perusteellisemmin, seinien laasti uusia, rakentaa uusi väliseinä, korjata ikkapokat - ja maalata. Uskon kuitenkin maakellarin voimaan; sinne voimme säilöä syksyn tullen perunoita, porkkanoita, omenoita ja punajuuria - muun muassa - ja kenties jo tänä vuonna! Tavoitteena on istuttaa maakellarin oven kylkeen villiviiniä, maalata maakellarin seinät kalkkimaalilla ja rakentaa kellariin kapeita hyllyjä raakalaudasta. Silmissäni siintää näky kauniisti levittyvästä villiviinistä, vanhasta kellarin ovesta ja aikaa nähneestä laudoituksesta köynnösten lomassa - sekä satoa pursuava puhdas maakellari kalkkimaalattuine seinineen. Osaatteko te kuvitella?

Viimeistään kesällä meidän tulisi myös rakentaa aidat kasvimaalle. Viime vuonna säästyimme onneksi peuroilta, mutta ensi vuonna voi olla tilanne toinen.



Syksyllä...

Tee ruokia, joissa voit käyttää kasvimaan satoa tuoreeltaan. Porkkanakeittoa, kasviskeittoja, uunijuureksia, kasvispaistoksia, omenapaistosta ja kasvisnyyttejä.

Varaa syksylle aikaa runsaasti sadon korjaukseen ja säilöntään. Elokuun viikonloput menee helposti viinimarjojen sekä omenien keruun ja säilömisen parissa. Lisäksi osa kasvimaan sadosta voi kaivata jo säilömistä. Syyskuussa kerätään talviomenat. Syyskuussa kerätään myös muu sato kasvimaalta. Nyt siis jätetään syksy vapaaksi kaikista rakentamisprojekteista! Kerää samalla siemeniä talteen ajatellen seuraavan kevään istutuksia.

Kesäkurpitsasta saa hyvää köyhän miehen kurkkusalaattia, punajuurista säilöttyjä punajuuriviipaleita, porkkanoita voi raastaa ja viipaloita pakastimeen.

Kompostoi kesän ja syksyn lehti- ja ruohonleikkuujätettä seuraavaa satokautta ajatellen.

....

Sellainen muistilista - aloittelevalta tarhurilta. Jos teillä tulee lisävinkkejä mieleen, otan mielellään kaikki hyvät ideat vastaan! Liikaa ei voi olla hyviä neuvoja satoa kartuttaessa!





The old cellar have to be renovated - maybe one of our next projects!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Pysäyttävä tammikuu // The Winter Nature



Juuri päättynyt tammikuu pysäytti. Pysäytti miettimään, miten jaksan - ja miten kykenen kaiken hoitamaan. Pysähdyksen aiheutti kahden viikon sairastelu viikon kestäneen loman jälkeen. Huomasin läheisteni käytöksestä, että jotain tapahtui tuon kolmen viikon aikana - kolmen viikon levon aikana. Lapsi tuli halaamaan minua tämän tästä. Toinen kertoi minulle tarinoitaan ja halusi minut mukaan leikkimään vähän väliä. Mieskin kertoi tulevista ulkomaanmatkoistaan - eräänä päivänä töiden jälkeen, kun viimein uskalsi; näytin kuulemma pitkästä aikaa niin hyväntuuliselle.

Palatessani töihin sairastelujen jälkeen oli pakko myöntää, että viime syksy oli minulle erittäin uuvuttava - niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Olin ajanut itseni aivan loppuun. Itkuhan siinä tuli - mutta myös päätös: tähän on tultava muutos. En enää halua samanlaista elämää. Jatkuvaa stressiä, ahdistusta rintakehässä ja kaaoksen sekä hallitsemattomuuden tunnetta. Väsymystä. Sairastelua - taudista toiseen ilman taukoja. Ilman mahdollisuutta liikkumiseen - ja sitä kautta stressin lievittämiseen.

Muutamia muutoksia teinkin jo viime vuonna. Muutin ruokavaliotani, mikä paransi osin varmasti vastuskykyäni ja hermojani. Jatkuva kiire ajoi minut kuitenkin tilanteeseen, jossa nukuin yössä keskimäärin kuusi ja puoli tuntia, ja ymmärsin tämän vasta, kun laitoin puhelimeeni unikellon päälle. Aivan liian vähän. Minä, joka olen itsekin tiedostanut, että kahdeksan tuntia tarvitsen - vähintään - jotta jaksan.

Unikello auttoi kuitenkin; nyt menen nukkumaan aiemmin ja herään joka arkiaamu kello kuusi. Monesti edelleen väsyneenä, mutta nyt päivisin huomattavasti pirteämpänä.







Kahden viikon sairasteluputken jälkeen aloin etsiä keinoja kaaokseen töissä: Bullet Journal ja perinteiset kynällä rustatut muistilistat. Töiden aktiivisempi jakaminen sekä karsiminen ja priorisointi. Sähköpostimuistutukset pois näytöltä vilkuttamasta. Lisää suunnitelmallisuutta - ja niistä kiinnipitäminen. Etätöitä. Ja avoimuutta: kerroin esimiehestä lähtien kaikille, että nyt on todella tehtävä jotain tai en jaksa. Noin muun muassa. Suurin askel oli myöntää itselleen, että on heikoilla. Sen jälkeen palaset alkoivat loksahtaa yllättävänkin nopeasti paikalleen.

Sairastelujen jälkeen aloin hyvin pienin askelin liikkua. Ensin muutaman kilometrin kävely töistä kotiin - sitten iltakävely - sitten kuntopyöräilyä muutama kymmenen minuuttia - ja lopulta jopa painojen nostoa. Metsässä samoilua torpalla - ja hiihtelyä hissukseen hangella. Liikkuminen ja luonto helpottaa; uskomattoman paljon.







Yksi asia minulla on kuitenkin vielä merkittävästi työn alla - eikä tämä ole yhden viikon eikä kuukauden tehtävä. Voi olla koko loppuelämän, mutta nyt olen päättänyt kiinnittää asiaan aktiivisesti huomiota:

Tälle vuodelle lupasin itselleni iloista asennoitumista elämään. Käännän suupielet ylöspäin - vaikeinakin hetkillä ja vaikka väkisin. Saan surra ja olla allapäin, mutta vain oman aikansa. En anna sille valtaa, ja punnitsen asioita: Kannattaako tähän oikeasti käyttää voimavarojaan ja surra? Vai pitäisikö jatkaa eteenpäin ja ottaa osa murheista kuin annettuna; näin on ja näillä mennään. En suorastaan voi enää sietää omia kielteisiä ja apaattisia tunteitani. Haluan olla enemmän naurava, nauttia arjesta ja arjen askarreista. Haluan muuttaa asennettani.

Tiedän, että viimeinen tavoite on erittäin haastava, mutta se minua juuri kutkuttaakin. Tykkään haasteista, ja olen niitä tähän asti hakenut muilta elämän lohkoista; hyvä koulutus, mielenkiintoinen työ, aktiivinen vapaa-aika harrastuksineen, hyvä kunto, hyvä mies, ihanat lapset, rakkaat ystävät, oma perhe, kodin rakentaminen, vielä vapaa-ajan asunto maalla. Noin niin kuin aikajärjestyksessä - ja saavutettuna - mutta tässä kaikessa myllerryksessä olen jättänyt oman mieleni ja oman terveyteni jotenkin paitsioon.

Olenko minä sitä, mitä haluan itseni olevan - jotta voin tuottaa toisille mahdollisimman paljon hyvää mieltä - ja sitä kautta olla itsekin aina vain onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni?

Tämä on vaikeaa - ja tätä minä nyt tavoittelen ja haluan. En pääse tähän helpolla, ja tämän eteen minun on tehtävä töitä, todennäköisesti koko loppuelämäni. Ehkä saavutan lopullisen viisauden tässä vasta mummuna kiikkustuolissa istuessani - mutta sekin riittää minulle: että jälkipolvi muistaa minut nauravana, rakastavana ja asiat valoisasti näkevänä mummuna. Mielellään jopa naurettavan valoisana; sellaisena, jota muistellaan hymyissä suin.

Muistatteko, kun kerroin 101 tavoitteen listaamisesta, ja kuinka vaikeaa se oli? Listaaminen oli lopulta siksi varmasti vaikeaa, että kaikki on elämässäni suhteellisen hyvin. Nuo 101 tavoitetta kärventyivät kovalevyn myötä tuonelan tuuliin, mutta mielikuviin jäi tämä:

Mikä minut tekee onnelliseksi? Tee se. Osittain. Vähitellen. Opetellen. Mutta tee se, sillä tämä on se yksi elämä, joka minulle on suotu. Ja se on paljon se - nauttia se onnellisena.

Stressaantunut ruuhkavuosia elävä äiti ei ole varmaan harvinaisuus. Jos siellä on kohtalontovereita, jotka ovat löytäneet keinoja sujuvaan arkeen - ja siitä arjesta nauttimiseen, kuulisin mielellään teidänkin ajatuksia! Juuri luin Villa Idur -blogista ajatuksia elämän suunnan kääntämisestä, mikä herätti uudelleen miettimään myös ravintoa; siinäkin on varmasti jotain paranneltavaa vielä.




January has been beautiful - and I have enjoyed so much being in the nature!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!