torstai 17. elokuuta 2017

Uutta kasvimaata sekä harju- ja olkiviljelmiä // New Garden Plots



Viime talvena hurahdin omavaraisemman elämän tavoitteluun, ja tänä kesänä oli sitten näytön paikka! No miten kävi? Tiiviisti ja ytimekkäästi: tuumasta toimeen! Tämän kesän keskeisenä tavoitteena oli saada omasta maasta enemmän satoa. Tarvittiin siis lisää kasvimaapinta-alaa ja uusia kasvu-alustoja - ja lopulta syntyi myös yllättäviä kokeiluja; harju- ja olkiviljelmiä nimittäin.

Seuraavassa lisää näistä puuhista:



Kasvimaata lähdettiin laajentamaan keväällä perunoille, yrteille ja mansikoille viime kesänä rakennetun kasvimaan kylkeen. Viisaana ihmisinä olisimme peittäneet kyseiset alueet muovilla viime vuonna ja tukahduttaneet rikkaruohojen kasvun näin - mutta ensin tietämättömyyttämme ja sitten hätäisinä ihmisinä kuokimme kovaa maata kevätauringossa ja nypimme rikkaruohoja maasta sen, mitä jaksoimme. Mies rakensi istutusalueille kehikot navetasta löytyneistä laudoista, minkä jälkeen multaa kärrättiin monta kuormaa kasvimaa-altaisiin. Multa tilattiin vielä ulkopuolelta (mutta kuitenkin läheltä paikalliselta toimijalta), mikä oli omavaraisuuden kannalta se heikoin lenkki; seuraavat kasvimaalaajennukset pyritään sitten tekemään oman maan antimista.



Kasvimaan käytävät peitettiin ensin sanomalehdillä, sen jälkeen puuhakkeella (sekin tilattuna, mutta läheltä paikalliselta tuottajalta) sekä niin sanottu pääkäytävä vanhoilla tiiliskivillä, jotka olivat olleet kasattuna pihan perukoilla ties kuinka kauan. Yhteen tiileen oli painettu vuosiluku 89 tai 68. Naapurimme arveli, että 89 on se oikea ja viittaa vuoteen 1889, jolloin pihapiirin ensimmäistä taloa on ryhdytty rakentamaan, mutta joka on sittemmin purettu.

Tiilien väliin (ja itse asiassa allekin) oli koko kesän tavoite saada hiekkaa, mikä olikin se haasteellisin lenkki. Maillamme ei ole hiekka-alueita, ja hiekkakaupoissa ei tullut shoppailtua. Onneksi avasimme loppukesästä suumme naapurille, joka tuumasi, että voi tuoda hiekkaa kauhallisen pihalle ohimennessään - omilta mailtaan. Jes! Vastapalveluksena tuumimme, että hän voi käydä puolisonsa kanssa ilomielin poimimassa viinimarjoja pihaltamme; niitä kun oli enemmän kuin omat pakastimet antoivat myöten. Ja niin saimme viimein elokuussa kasvimaan rakennettua loppuun.






Toukokuun toisella puoliskolla kasvimaan laajennus oli siinä määrin valmis, että pääsimme istuttamaan perunat ja kuukausimansikan taimet. Pikkuhiljaa täydensin myös yrttilaatikon taimia, ja lapsille rakennettiin oma kasvimaa porkkanoille, herneille, salaateille sekä kukille.





Viime vuoden kasvimaalle istutin herneitä, salaattia, perinteistä ja punaista sipulia, punajuurta, porkkanaa, pinaattia, vihannesportulakkaa, mustajuurta, tilliä, kehäkukkaa sekä härkäpapua. Näistä kasvimaan kasveista vain kuukausimansikat ja timjamin esikasvatin. Salviaa ostin pari tainta valmiina kaupasta, ja kesällä huomasin, että edellisen vuoden salviakin oli onnistunut talvehtimaan. Ruohosipulit siirsin kukkamaalta yrttimaalle. Kaikki muut pistin siemeninä suoraan maahan; muuten onnistui, muttei loppujen yrittien osalta. Ensi vuonna siis viisastuneena esikasvatan kaikki yrtit, joista haluan satoakin.





Lisäksi istutin minttuja ja mäkimeiramia ruukkuihin; näistä osan sain anopilta suoraan taimina ja osan ostin kaupasta itse. Näiden ruukkuistutusten kanssa olen vielä vähän mietteissäni; mintut ja mäkimeirami ovat kovia leviämään, mutta jos en istuta niitä maahan, saanko niitä säilymään talven yli. Istutuspaikan pitäisi siis toisin sanoen olla jossain muualla kuin tällä kasvimaalla, jos haluan jotain muutakin kasvimaalla tulevaisuudessa kasvattaa. Onko teillä kokemusta ruukkuyrttien talvehdittamisesta? Näiden lisäksi pistin kesäkuun alussa ruukkuihin auringonkukan siemeni - suoraan ruokakaapista. Elokuun puolivälissä joudun toteamaan, että epäonnistuin. Alusta taisi olla liian vähäravinteinen ja kuiva.



Kanalan viljelmille istutin anopilta saatuja monivuotisia valkosipulin alkuja sekä keväällä siemenestä kasvatettuja lehtikaalin taimia. Ruohosipulia riitti myös kanalan laatikoihin. Anopilta sain yllätykseksi myös maa-artisokan juurikkaita, joille ei meinattu millään keksiä sijoituspaikkaa. Lopulta, osin hetken mielijohteesta, ajattelin kokeilla Strömsöstä oppia saaneena olkiviljelmää, mutta mukautettuna. Strömsössä laitettiin siis vain perunan alut maanpinnalle, sitten olkia paksu kasa päälle - ja kas: siitä alkoivat perunat kasvaa. Vaan eipä onnistunut maa-artisokan kanssa - tai tämän tunarin kanssa. Alkukesästä olkiviljelmä oli kaunis; loppukesästä varsinainen rikkaruohomeri. En kuitenkaan lannistunut, vaan ajattelin kokeilla ensi vuonna uudestaan maa-artisokkaa kyseisessä paikkaa - mutta tällä kertaa ilman olkia.







Toukokuussa yksi sunnuntai vierähti kevyesti tomaattien kanssa; mies rakensi aitasta puretusta isosta viljalaatikosta pienemmät istutuslaatikot, minkä jälkeen ladoimme laatikoiden pohjalle salaojaksi kiviä. Sitten leikkasin vanhoista lakanoista laatikoihin suojat (estämään mullan valuminen kivien väliin), ja sitten multaa ja hevosenkakkaa. Sunnuntai oli jo vierähtämässä iltakahdeksaan, kun istutin koko kevään kasvattamiani taimia laatikoihin ja lasten nukkumaanmenon jälkeen lähdimme vielä virittämään tomaateille köysitukia sekä harsoa päälle.

Kyseisinä yön tunteina mietin pari kertaa, että kyllähän tähän omavaraisuuden tavoitteluun menee pikkuisen aikaa; kevään omavaistyöt alkoivat syödä tämän emännän voimia. Mutta viikko lepoa ja taas jaksoi. Viikon päästä viritimme tomaateille kastelujärjestelmän paikalleen, mikä oli erittäin palkitsevaa! Tämän jälkeen tomaatit porskuttelivat pitkälti omalla tahdillaan; välillä kävin heittämässä nokkosvettä tai kahvinpuruja multaan, liian harvoin muistin napsasta varkaita varsista ja välillä nostin harsoa ylös - kunnes sitten kesäkuun loppupuolella uskalsin luopua harsosta kokonaan. Kesäkuu oli varsin kylmä. Heinäkuun loppupuolella viritin uudet köydet myös osalle varkaista; olivat varkain kasvatteneet niin hienot haarat kukkineen ja raakileineen, että eihän niitä voinut repiä pois.



Suunnittelemattomin uutuus pihamaallamme oli harjuviljelmä, joka syntyi vähän kuin vahingossa. Olimme kasanneet edellisen kesän ja talven aikana risuja ja lahoa puuta kasaan saunan taakse, ja keväällä tutustuin netin ihmeellisessä maailmassa harjuviljelyyn, ja idea alkoi muhia päässäni; lahoava puu ja risukasa vapauttaisi kasveille kuin ilmaiseksi energiaa, joten miksei sitä siis hyödynnettäisi? Ja niin keväällä puita kaadettiin penkereen ympäriltä tuomaan lisävaloa risukasaan - ja kasa laajeni; mukaan pistettiin myös puiden lehtiä ja kannettiin lisää lahoavaa puuta - ja lopulta multaa niin paljon kuin vain jaksoin kärrätä = toisin sanoen liian vähän.

Opin kesän aikana, että harju oli liian jyrkkä tai siinä oli liian vähän multaa taikka vettä sitovaa ainesta. Kuiva kevät ja alkukesä sai aikaan sen, että penkereelle istuttamani avomaan kurkut kuolivat kokonaan. Kesä- ja järttikurpitsat kyllä jäivät eloon, mutta satoa ne ryhtyivät tuottamaan vasta elokuun puolella, kun saimme enemmän sateita. Kannulla kastelu ei riittänyt näille. Opin myös, että ruohosilppu oli valtavan hyvä juttu penkereelle levitettynä - mutta kuivana kesänä sitäkään ei juuri ollut saatavilla; vasta elokuussa tämäkin tilanne parani. Loppukesästä viritin penkereelle myös niin sanotut lautaportaat, jotka porrastivat pengertä ja pidättivät ehkä osaltaan vettä penkereessä paremmin kuin aiemmin oli tehnyt. Lannoitetta olisi kannattanut myös lisätä useammin, mutta unohdin; siellä saunan takana piilossa kun oli.







Yhteenvetona: Tekemistä riitti kevään päiville, kun näitä rakenneltiin ja monia kasveja esikasvatettiin. Tekemistä riitti myös kesäksi; alkukesästä kastelua niin vaan paljon. Perunat ja yrittimaan päätin jättää kastelematta, ja kuivuuttaan riutuivat kesän yli jotenkuten. Kasvimaan keskellä kasvava vanha koivu ei varmasti helpottanut asiaa, joten se lienee seuraavaksi kaatolistalla.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoi: ruokaa omasta maasta! Salaattia, perunaa, ruohosipulia, valkosipulia, lehtikaalia ja pinaattia ensimmäisenä - myöhemmin tomaattia, basilikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, porkkanaa ja punajuurta. Kyllä oli emännällä ylpeä olo kaikeasta saavuttamastaan!

Kesän aikana heräsin myös uuteen todellisuuteen; omavaraistavoittelun seurauksena ruokien suunnittelu ja ruokatarpeiden keruu kasvimaalta oli vierähtänyt lähes täysin minun hartioilleni - ja samalla huomasin, että miehen tehtävät oli yhä vahvemmin niitä perinteisiä miehen tehtäviä. Hetken ahdisti - mutta sitten ymmärsin jotain mahtavaa: minusta olikin todella kivaa suunnitella ruokia, joiden tarpeet keräsin pääosin omasta maasta ja jotka ihan itse myös tein. Vähemmän hauskaa se oli silloin, kun lapset nyrpistelivät neniään - mutta onneksi mies muisti aina kehua. Ja toisaalta: myönnettävä on, että mies vain on monin kerroin taitavampi käyttämään vasaraa, sahaa ja nauloja.

Tässä siis ollaan; perinteisten työnjakojenkin äärellä. En tiedä, olenko tästä niin ylpeä, mutta erittäin onnellinen olen siitä, että sain uuden kipinän ruuan laittoon - ja ruoka oli jopa lähes aina hyvää. Ja se on paljon se!





We built new garden plots this summer, tried ridge cultur and used straws in garden plots - and got finally more harvest than last summer. Quite a success! We will see, what kind of situation is waiting us in autumn; how much there will be food to bottle!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesäpuutarha (+ kesäkuulumisia) // The Summer Garden










Elämäni pisin kesäloma on pian loppusuoralla. Kornia, sillä ajattelin, että tänä kesänä jos jonain voisi olla aikaa bloginkin päivittämiseen reaaliajassa. Mutta päätin päivittää sitten, kun sille tuntuu, eikä sille vain tuntunut koko kesänä. Olen nauttinut kesästä, auringosta, vapaista päivistä, pienistä kotimaan retkistä, puutarhasta, puuhastelusta, ruuanlaitosta - ja ennen kaikkea perheestä. On ollut niin mahtavaa olla lasten kanssa koko kesä; ikään kuin olisi pitkästä aikaa taas päässyt lähelle omia lapsiaan, aidosti. Tämän huomattuani ymmärsin, että viime talvi oli liian rankka. Ensi talvena jostain on nipistettävä, jotta aikaa ja energiaa jäisi lapsille enemmän.

Mutta itse asiaan: Tänään, ensimmäistä kertaa koko kesän aikana, vettä sataa ulkona kaatamalla, sisällä ei ole kiireisiä askareita, mitä tehdä. Nyt tuli viimein se hetki, kun avasin bloggerin päivittääkseni kuulumisia. Sitten menikin ajatukset mutkalle, kun aloin miettiä, mistä aloittaisin. Kesällä on tehty ja tapahtunut vaikka mitä, joten yhteen postaukseen en saa kuin riipauksen kaikesta tapahtuneesta.

Kuvia katsellessa päätin napata muutamia kesäkuvia puutarhasta teille katseltavaksi, ja kertoa tässä lomassa, mitä kesällä muun muassa tapahtui - ja joista sitten kerron teille enemmän toivon mukaan talven pimeinä päivinä.










Tämä kesä oli siinä määrin erilainen, että meillä ei ollut pakottavan suuria remontteja tehtäväksi, mutta teimmehän me silti paljon. Puutarhassa kasvimaata laajennettiin melkoisesti, muutamaa kukkapenkkiä muokattiin, maata tasoiteltiin muiden projektien lomassa ja etenkin kanalan ympäristöä siistittiin. Lapsille rakennettiin viimein leikkimökki aittaan, ja tupa sai uuden ikkunan. Sisäpinnoissakin päästiin eteenpäin, kun paneleita, listoja ja sähköjohtoja asennettiin paikoilleen aina tilaisuuden tullen.

Yksi suunniteltu toimenpide jäi tekemättä: kuistin alapohjan korjaus. Ymmärsimme, että siihen eivät resurssimme tänä kesänä riittäisi, ja projekti venyisi väkisinkin syksyyn. Viime syksystä viisastuneena päätimme siirtää kyseisen projektin siis kokonaan ensi kesäksi.



Kesä on ollut meillä erittäin kuiva. Kun muualla on satanut, tänne on vain luvannut sadetta. Sadepäivistä emme ole siis kärsineet, mutta kasvimaan kasvit ovat kärsineet sateettomuudesta. Hienot suunnitelmani omavaraisemmasta kesästä kosahtivat osin tähän kuivuuteen; salaattiakin aloimme saada omasta maasta vasta kesäkuun loppupuolella, ja perunoita saimme odottaa hyvinkin heinäkuun puoliväliin. Vasta nyt elokuun alussa porkkanat alkavat kasvaa kokoa, eikä punajuurista ole uskaltanut haaveillakaan. En ole kertaakaan tehnyt edes kesäkeittoa, sillä ajattelin, että saan tehdä sitä sitten enemmänkin kuin tarpeeksi, kun ainekset saadaan omasta maasta.






Enemmän omavaraisuutta on kuitenkin harjoitettu kuin milloinkaan aikaisemmin; pohjalta on tässä suhteessa palkitsevaa ponnistaa! Toukokuussa tein nokkoskeittoa, ja kesän mittaan olen kuivannut nokkosta talteen nuorista versoista. Keväällä sekä alkukesästä hyödynsin erityisesti vuohenputkea; aivan ihanaa muun muassa leivän päällä! Ruohosipulia olen hyödyntänyt alkukesästä asti; samoin raparperia, josta tein tarjottavaa vieraille ja mehua lapsille.

Heinäkuussa maasta alkoi saada salaattia, pinaattia, perunoita, tomaatteja, sipuleita ja herneitä; aivan mahtavia ihan vain sellaisinaan. Lehtikaalisato on ollut myös antoisa, kun olen varjellut kaalia koko kesän harson alla. Lehtikaalia on paistettu pannulla lisäkkeeksi kera sipulin ja paahdettu uunissa sipseiksi. Välipalaksi on nautittu reilut viikon päivät kirsikoita, ja aivan viimeisinä päivinä on saatu myös viinimarjoja ja vadelmia jugurtin ja puuron joukkoon. En ole edelleenkään saanut suunnitelmaa aikaan tulevan sadon säilömiseksi, joten siitäkin sitten postausta myöhemmin.



Tänä kesänä olen myös lukenut enemmän kuin monena viime kesänä yhteensä. Kirjallisuus on ollut kovin tieto- ja hyvinvointipainotteista, mutta se ei ole haitannut; kun jokin asia kiinnostaa, ei tietokaan tuota tuskaa! Parhaimmaksi kirjaksi listaisin Unelma omavaraisuudesta -kirjan; täynnä kiinnostavia ideoita ja tärkeää tietoa, jota olen imenyt täysin siemauksin. Rentouttavaa lukemista olen saanut Hygge - Hyvän elämän kirjasta. Olen oppinut tuntemaan itseäni taas asteen enemmän tätä lukiessani - ja ymmärtänyt, että ei ole aivan outoa, jos tykkää olla kotona, laittaa kotia ja viettää aikaa suhteellisen pienen, mutta sitäkin tärkemmän ihmisjoukon ympäröimänä. Kolmas kiinnostava kirja on vielä luvun alla; nimittäin Unelmahommissa-kirja. Herättelevä ja innostava opus, joka kannustaa miettimään uraansa uudelta kannalta. Jopa kadehdittavia ajatuksia ja sellaista rohkeutta, jota itse itsestäni välillä kaipaisin. Toisaalta tunnistan, että olen tällä hetkellä kovin ruuhkaisen elämäntilanteen keskiössä; kaikkeen ei heti kykene, mutta aina on tärkeää haaveilla ja asettaa itselleen jotain tavoitteita - kuten kyseisessä kirjassakin todetaan.

Nämä tällä kertaa; seuraavalla kerralla kohdennetummin sitten jostain projektista tai sadon korjuusta!








The summer in our farm house garden was beautiful - and gave us some food also to eat. More about our summer project later, when I have more time to sit inside. The rain just ended; time to go back outside!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!





tiistai 6. kesäkuuta 2017

Torpan puutarha -video // Garden in Video

Päätin Stellan innoittamana tehdä taas pitkästä aikaa videon. Kesäaurinko herättää minut nykyään jo viiden jälkeen, joten aamuissa on nyt myös hiljaisia, yksinvietettyjä hetkiä. Sunnuntaiaamuna ehdin käydä juoksulenkillä, saunalla pesulla ja vieläpä kiertää puutarhan kera kameran ennen kuin muu perhe heräsi - aamutakissa, minkä joku kenties varjosta arvaakin. Jos siis torppamme puutarha kiinnostaa videon silmin katsottuna - mitään sen peittelemättä tai kaunistelematta - olet tervetullut puutarhakierrokselle kanssani!



Welcome to our farm house garden via this videoclip!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Omavaraisempi kevät // More Self-suffient Spring



Edellisessä postauksessa kerroinkin, miten innostuin tänä keväänä omavaraisuudesta, joka onneksi muuttui torpallisten tuvalliseksi elämäntavan tavoitteluksi. Tavoitteenamme ei ole siis omavaraisuus; älkää peljätkö suku ja ystävät! Harmaan torpan emäntä toteuttaa itseään kyseisellä elämäntavalla, joten lainaanpa hänen viisasta luonnehdintaa asiasta seuraavassa:

"TuVallinen elämäntapa on tuottaavaa ja varastoivaa elämää. Tällöin ihminen tuottaa itse jonkin osan kuluttamistaan tavaroista, vaatteista tai ruuasta. TuValliseen elämään kuuluu myös varastointi. Varastoon ei kuitenkaan varastoida turhia tavaroita, vaan varastoitavilla ruuilla tai tarvikkeilla varaudutaan joko tulevaan talveen tai pahan päivän varalle. TuVallisuus liippaa läheltä omavaraista elämäntapaa, mutta TuVallisen tavoitteena ei kuitenkaan ole täysi omavaraisuus. TuVallisuuden voi siis käsittää omavaraisuuden alikäsitteenä. TuVallista elämäntapaa helpottaa oma tupa eli mahdollinen oma maatilkku, jossa voi viljellä itselleen ruokaa, mutta se ei ole kuitenkaan välttämättömyys. Myös kaupungissa asuva voi varastoida talven varalle ja vaikkapa tuottaa osan omista vaatteistaan."

Nyt ajattelin kesän kynnyksellä listata oivalluksiani, miten lisätä omavaraisuutta keväällä ja alkukesästä; suunnitella tulevaa ja varautua heti tilaisuuden tultua hyödyntämään niin satoa kuin luontoakin. Viime vuonnahan meillä kävi osin aika hassusti, sillä saimme satoa, josta osan kannoin lopulta kompostiin kiireen saattelemana. Kiire tulee varmasti tänäkin vuonna, etenkin syksyllä, joten nyt kun aikaa vielä on, on hyvä myös suunnitella.

Tästä se siis alkaa:

Vuohenputki. Niin sinnikäs rikkakasvimme, mutta monessa blogissa niin kehuttu myös ruoka-aineena. Päätin kokeilla vuohenputkea salaatissa ja muunnellen esimerkiksi tätä ohjetta vehnättömämpään suuntaan. Samalla kun lisään vuohenputkea ravinnossa, vähennän vihreän salaatin ja esimerkiksi pinaatin kaupan ostoslistalta.

Nokkonen. Sitäkin meillä piisaa vaikka kuinka. Sitä voisi ryöpätä ja lisätä vaikka kastikkeeseen, kasvispihviin, piirakkaan, sämpylöihin. Keitoksi, munakkaaseen, kalakeittoon, sämpylöihin, lettuihin ja lehtivihreäjauheisiin, ja varmasti moneen muuhunkin! Samalla kun lisään nokkosta ruokiin, vähennän etenkin pinaatin ja muiden ostovihannesten sekä -hedelmien kulutusta - ja perhe saa vitamiininsa kuitenkin muuta kautta.


Voikukka. Voikukan lehdet ajattelin hyödyntää tänä keväänä ja alkukesänä salaateissa - ja vähentää merkittävästi vihreän salaatin ostoa kaupasta. Voikukkaperunalaatikko sekä herne-voikukkakeitto kuulostavat myös erityisen hyville!

Maitohorsma. Viime kesänä käytin nuoria maitohorman lehtiä jo salaateissa. Tänä kesänä ajattelin jatkaa perinnettä, ja kokeilla myös ruokiin. Muun muassa horsma-porkkanamuhennos kuulostaa erittäin herkulliselle!

KuusenkerkätNäistä mieleni tekevi kokeilla tänä vuonna kuusenkerkkäsiirappia, mutta oh-hoh kuinka paljon sokeria! Sokerin osalta on omavaraisuus jo kaukana. Oletteko kokeilleet - ja miten onnistui? Samoin näitä voisi laittaa tomaatin ja kurkun sijasta salaattiin; mitähän perheväki tästä tuumaisi? 


Ruohosipuli. Ruohosipuli nosti päätään tänä vuonna voimakkaasti toukokuussa, joten todennäköisesti se nousee muina keväinä vieläkin aiemmin. Ruohosipuli unohtui monesti viime kesänä kukkapenkkiin, joten nyt päätin jakaa ruohosipulin osittain kasvimaan yrttimaalle ja osittain kanalan kasvulaatikoihin, joista ruohosipulia voi sitten niittää isompina paloina esimerkiksi pakastimeen. Näin ollen yritän muistaa hyödyntää ruohosipulia enemmän jo keväällä. Parhautta taitaa olla kermaviilikastike ruohosipulisilpulla sekä ruohosipulit leivän päällä, mutta myös muita kokeiluja täytyy tehdä tänä keväänä aktiivisemmin, mm. munakkaissa, salaateissa ja keitoissa! Päätän vähentää ostosipulin käyttöä jo alkukesästä ja käyttää sen sijaan enemmän ruohosipulia sekä valkosipulin versoja:

Valkosipulin versot. Sain tänä keväänä monivuotisia valkosipuleita anopilta. Hän vinkkasi käyttämään jo nyt versoja ruuan laitossa, ja aion yrittää. Oletan, että näitä versoja voi käyttää samoin kuin ruohosipulia, mutta pienempi määrä riittänee; ovat kuulemma ihan ytyä tavaraa!

Raparperi. Tästä saadaan loppukeväästä ja alkukesästä sekä janojuomaa että herkkua paistoksen muodossa. Emme juo juuri limonaadeja, mutta vähäisissä määrin sekoitettavia tiivistemehuja; raparperimehu voi näin ollen korvata niiden ostamisen - samoin se korvaa ostettujen hedelmien tai suklaan ostamisen, kun teemme piirakat ja herkut raparperista.

Vihreä salaatti. Leivän päälle kurkun ja tomaatin korvikkeeksi, ja jos makua kaipaa muutama ruohosipulin verso - niin hyvää on. Ja tottakai vihreään salaattiin; erilaisia vihreitä (myös villejä) vain sekaisin ja maustettu oliiviöljy sekaan. Uskon, että toimii myös ilman kurkkua ja tomaattia siihen saakka, kunnes niitä omasta maasta saadaan. Uusia ideoita vihreisiin salaatteihin löytyy etenkin Yrttitarhan keittokirjasta!

Pinaatti. Pinaatti kasvaa nopeasti kasvimaalla, jos hyvin käy. Listalla on ainakin pinaatti-perunamuussi (kenties itse kalastetun kalan kanssa), pinaattiohukaiset ja pinaattiletut lohitäytteellä. Netti on myös herkullisia pinaattisalaatteja pullollaan, joista ensimmäisenä kokeiluun päätin ottaa kreikkalaisen pinaattisalaatin sekä lämpimän mustapapu-pinaattisalaatin, jossa voin käyttää myös kasvimaan vihreitä salaatteja, basilikaa sekä valkosipulia omasta maasta!

Varhaisperunat. Varhaisperunoita saadaan toivon mukaan kesäkuun loppupuolella. Varhaisperunoita voi syödä paljon ja lähes joka päivä. Kermaviilikastiketta kaveriksi tillillä tai ruohosipulilla maustettuna. Kenties kalaa perunan kanssa - tai kasvisnyyttejä? Varhaisperunoista voisi tekaista myös kesäkeiton, ja kenties siihen voi käyttää myös harvennettuja pikkuporkkanoita sekä omia herneitä - viimeistään heinäkuussa?

Edellisen kesän sato parantaa omavaraisuutta myös tulevana kesänä; pakastimessa on nimittäin vielä punaviinimarjapusseja. Lisäksi löytyy satunnaisia mustikka-, vadelma, mustaviinimarja- ja puolukkapusseja sekä pakastettua kesäkurpitsaa niin raasteena kuin paloinakin. Otan siis missioksi tyhjentää pakastimetkin syksyn varalle:

Punaviinimarjat. Mehustan kesän janojuomaksi.

Mustikat, vadelmat ja mustat viinimarjat. Käytän smoothien, rahkan, puuron sekä luonnonjugurtin maustamiseen. Käytän kakkujen täytteeksi - ja mitä jos kokeilisin ensimmäistä kertaa elämässäni (sitten kotsan tuntien) marjakeiton tai -kiisselin tekemistä? Ja arvatkaapa, ajattelin myös kokeilla itse tehtyä luonnonjugurttia, jota äitinikin teki meille, kun olimme lapsia. Pitää vain kysyä resepti!

Puolukat. Survon ja käytän ketsupin korvikkeena ruuan kaverina.

Kesäkurpitsat. Teen kesän tullen kesäkurpitsa-hernekeittoa, kesäkurpitsa-perunakeittoa. Käytän kesäkurpitsapaloja kasvisnyyttejä grillatessa.

Tuleepa kesäinen olo näitä ruokia suunniteltaessa, ja varsinkin näitä viimekesäisiä kuvia katsellessa! Oijoi, ja lapsillakin alkoi jo kesäloma päiväkodista. Siis kesäloma; ja pian minullakin. Ihanaa!

P.S. Tuleeko teillä näiden lisäksi vielä jotain mieleen kasvimaasta tai luonnosta, jota voisimme hyödyntää näin alkukesästä? Tai hyviä reseptejä, joita kannattaisi kokeilla? Kaikki hyvät ideat erittäin tervetulleita! Nokkosta ja vuohenputkea sekä ruohosipulia ja valkosipulin versoja olenkin ehtinyt jo hyödyntää toukokuun aikana, ja viime kerran postaukseen viitaten tiskikone pyörii nyt soodan ja viinietikan voimin - ja nyt todella haaveena on, että kesällä ehtisin laittaa ompelukoneeni kuntoon ja ommella tyttärelle ja itselleni kukkamekot - ja mikä jottei miehelle ja pojalle kukkashortsit! Nälkä kasvaa syödessä - heh, tai toivon mukaan tässä tapauksessa ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti...





Pics are from last summer; foodstuffs we hopefully use more sufficiently this summer. I have also started to use wild vegetables from the garden, like goutweeds and nettles. Completely free and very healthy!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Omavaraisemmat torpalliset tuvalliset? / More Self-Sufficiency lifestyle?



Mieheni aina välillä on huumorilla heitellyt ideoita ilmaan omaraisuudesta. Olen naurahtanut kerta toisensa jälkeen. Yksi päivä selailin nettikaupan kirjavalikoimaa ajatuksena löytää hyviä puutarhakirjoja. Löytyikin ehkä jotain parempaa, vaikken sitä vielä tuolloin ymmärtänyt. Päätin ostaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi Maria Österåkerin kirjoittaman Unelma omavaraisuudesta -kirjan.

Mies oli tietenkin mielissään, mutta täytyy myöntää: Olen kerta toisensa jälkeen vähän anteeksipyydellenkin ottanut kirjan luettavakseni - usein iltalukemiseksi, kuntopyörällä polkiessa lukemiseksi - ja kevään flunssaa sairastaessa jo suorastaan ahmin kirjan tietosisältöä. Voin siis todella suositella. Toki henkilölle, jota aihe kiinnostaa. Uskon, että kaikkia ei tällaiset höpöjutut kiinnosta sitten lainkaan.



Kun sitten sairaspäiväni venyivät (tai tuntuivat venyvän), aloin katsoa YLE Areenasta Isä, äiti ja lapset -sarjaa. Huh, ahdistuin. Meniköhän vähän yli? Palasin takaisin maanpinnalle, ja totesin, että olenpa aika onnellinen ihan vain näin tavallisena kaupallisen talouden kansalaisena.

Sitten aloin haaveilemaan oman mekon ompelemisesta - ihan itse. Ja taas olin kirjan parissa. Totesin, että kyllähän me talvellakin jotain omavaraisuutta harrastetaan, kun torpan sauna ja tupa lämpiävät ainakin vielä oman maan puilla. Yksi ilta pistin tiskikoneeseen soodaa (1 rkl) ja huuhteluaineeksi etikkaa (1 rkl). Mies oli tyhjentänyt poissaollessani koneen, ja kysyinpä sitten vain ohimennen, oliko puhtaita astioita. Mies ihmetteli, että oli kai. Ei ainakaan ollut huomannut mitään erikoista. Tuumasin, että hyvä; pesu tapahtui nimittäin soodalla ja etikalla!



Voitonriemu kupli sisimmissäni. En malttanut olla sinäkään päivänä ilman uutta tietoa omavaraisuudesta; mieleni teki selvittää, pystyisinkö itse kasvattamaan Suomen oloissa kamomillaa, sillä juon kamomillateetä joka ilta. Seuraavana päivänä kävinkin sitten pitkästä aikaa kaupassa; itse asiassa kolmessa kaupassa, josta vasta viimeisestä löysin kamomillan siemeniä. Löysin myös aloe vera -huonekasvit, salviaa ja minttua. Katsos; samalla kun etsin tietoa kamomillasta, löysin mielenkiintoisen artikkelin lääkinnällisistä kasveista, ja pitihän minun siksi ostaa nuo muutkin huiput mukaani!

Homma on siis levinnyt käsiin. Päätin, että tähän taloon ei myöskään osteta enää perinteistä tiskiainetta, vaan valmistan oliivisaippuasta tiskiaineen. Päätin myös jättää pesuaineet vastedes kaupan hyllylle, sillä pärjäisin ihan hyvin soodalla, sitruunalla ja etikalla.

Kun olin lukenut kirjaa aikani aloin miettiä meillä kaapissa odottavaa siemenvarantoa, taimina ikkunoilla kasvavia kasveja - ja niitä kaikkia monivuotisia pihallamme kasvavia villiyrttejä, metsämarjoja, sieniä, marjapensaita, kirsikkapuita, kriikunapuuta ja raparperia, joita meillä jo käytännössä oli. Olimme huomaamattamme alkaneet kasvattaa omavaraisuutta, ja melko suurella määrällä sanoisinko, kun kaiken ynnäsin yhteen.



Sitten muistelin viime vuotta. Sadonkorjuu meni osin aivan penkin alle johtuen alapohjan remontista. Nyt olin täysin varma, ettei näin todella saisi käydä. Minun tulisi varautua tulevaan satoon jo nyt - suunnittelemalla, mitä ruokia mistäkin raaka-aineesta voisi tehdä ja miten satoa voisi säilöä talven varalle helposti. Listaa ja kasvimaa-alaamme laskeskellessa olin aivan varma, että sato ei riittäisi talven varalle kuin muutamien raaka-aineiden osalta, mutta samalla mietin, että ottamalla esille pakastimesta säännöllisemmin kesän marja- ja hedelmäsatoa voisimme vähentää talvella tuontihedelmien ostamista. Olisi se sekin pieni askel meille, vaikkei nyt ihan ihmiskunnalle...

Sitten muistin Harmaan torpan luonnehdinnan TuVallisesta elämäntavasta. Joo, meistä ei tulisikaan perheenä ihan hihhuleita, mutta torpallisia tuvallisia. Ja arvatkaa innostuinko, kun aloin suunnittelemaan tulevan sadon hyödyntämistä. Niin paljon innostuin, että kirjoitan siitä sitten seuraavalla kertaa lisää, sillä nyt saa riittää tämä haaveilu tältä erää - ja siirryttävä toimintaan.



I just realized that we are becoming more and more self-sufficient in many little ways. We do not target to self-sufficiency - but we really get happy when having some food or wood directly from our own ground - and when avoiding well-developed foods, cosmetics and cleaners and instead of that when using pure ingredients from nature!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuvittele, että... // Just imagine, that...

Olen luonteeltani aikamoinen suunnittelija, visioija ja unelmoija. Jopa siinä määrin, että välillä se ahdistaa, sillä aika ei tunnu läheskään aina riittävän kaikkien suunnitelmien, visioiden ja unelmien toteuttamiseen. Olen nyt kolmatta päivää kuumeessa, ja arvatkaapa, olenko kelannut kaikki torpan ja ja lopulta koko elämän suunnitelmat läpi? No olen; ihan juurta jaksain kyseenalaistanut jopa ammattini, tapani elää ja niin edespäin. Olen samalla todennut, että minun pitäisi oppia näkemään myös tämän päivän tilanne niiden parhaiden silmälasien läpi; kun kaikki on lopulta kuitenkin todella hyvin jo nyt.

Jaana kommentoi kerran kirjoitustani hyvin: "Elämässä on kyllä mahdollista saavuttaa mitä vain, muttei kaikkia yhtä aikaa." 

Kerrassaan hyvin sanottu. Olenkin tässä hahmotellut, mitä voisin tänä vuonna saada aikaan - ja sitten mitä ensi vuonna - ja mitä sen jälkeen. Sen verran se auttoi, että ymmärsin, että tavoittelen ihan liikaa jo tällekin vuodelle. Yritän luonnostella tänään suunnitelman uusiksi - ja miettiä, mitä oikeasti ehdin ja mitä ehdimme yhdessä tekemään tänä vuonna - niin, että tekeminen antaisi voimaa, eikä veisi niitä.

Ajattelin kuitenkin valottaa teille ajatuksiani kuvien voimin, jotka on otettu keväällä, joten kaikessa harmaudessaan myös haastavat kuvittelemaan ja käyttämään mielikuvitusta. Joskus tuntuu, että puhun kuuroille korville, kun kerron, mitä tähän on tulossa ja mitä potentiaalia tässä näen. Joskus tuntuu taas, että vastapuoli ymmärtää täysin visioni, ja onneksi se ymmärtäjä on useimmiten rakas mieheni. Näiden kuvien myötä ehkä ymmärrätte, että joskus iskee ahdistus; katsot lähes mihin suuntaan tahansa, näet jonkun suunnitelman ja vision, joka huutaa tekijäänsä.

Ja silloin käännät katseen itseesi, ja mietit: "Elämässä on kyllä mahdollista saavuttaa mitä vain, muttei kaikkea yhtä aikaa." Tämän hokeminen auttaa, melkein aina. Kiitos Jaana - ja kiitos te kaikki lukijat, jotka luette sepostuksiani ja aina välillä jaksatte myös kommentoida. En voi kyllin kiittää; olette arvokas osa blogiani!

Ja nyt itse asiaan. Eli kuvittele, että...


... kun saavut torpalle, näet riukuaidan ympäröivän pihapiiriä ja portin, jonka vieressä kukkii iso kirsikkapuu. Avaat portin ja näet navetan aurinkoisen kyljen paremmin; siinä kasvaa viinirypäleköynnös ja laatikoissa tomaatteja. Navetan kyljessä komeilee kivikkopuutarha, josta nousee muutama kataja sekä vaatimattomia kivikkokasveja.





Päätätkin katsastaa paremmin navetan eteläpuolista kylkeä. Kuljet riukuaidan viertä. Navettaa ympäröi kaunis kukkaniitty, jossa paimentaa lampaita. Missään ei näy epämääräisiä muovisäkkejä - ja navettakin näyttää niin hyvin hoidetulta että.

Palaat takaisin portille ja katsot toiseen suuntaan: siellä onkin kanala. Kanalan aurinkoista kylkeä reunustaa kaaressa mustat viinimarjat ja kaaren sisällä kukoistaa hyötytarha; raparperia, valkosipua, minttua sekä lehtikaalia kasvulaatikoissa. Omenapuut kukkivat ja niitty ympärillä kukoistaa. Lampaita ja kenties kanojakin siellä kaakattaa. Vanha kanala on kunnostettu; reiät tilkitty, seinät suoristettu ja rapattu savella.


Käännät katsettasi. Siinäkin keskellä kukkii kaunis, emännän vanhoilta työkavereilta saatu perheomenapuu. Pihaa ympäröi tässä kohtaa risuaita, joka on tuettu kauniisti suorilla seipäillä - tai laudoilla. Isäntäväki kun on päässyt siinäkin asiassa ratkaisuun. Maassa ei ole kuoppia; joku on tasoittanut maan hienosti torpan alapohjasta kaivetulla maamassalla. Alue on lampaiden laidunmaata - tai niitettävää niittyä.


Kävelet eteenpäin ja näet edelleen kauniisti rapatun kanalan ja hyvin tuetun risuaidan - sekä kukkivan niityn. Kanalassa ei ole enää hirven mentävää oviaukkoa.


Astut pihalle, ja näet kauniita kukkapenkkejä kummallakin puolen pihapiiriä; perennapenkit reunustavat kauniisti pihaa. Samoin kuin kirsikkapuut, kriikunapuu sekä omenapuut yhdessä tekevät. Aitasta kuuluu lasten ääniä; siitä on tehty leikkimökki. Aitan taakse on jätetty lapsille oma lähimetsä, jossa kukkii keväisin kielot, metsätähdet, sinivuokot ja valkovuokot. Ja toimii kyseinen metsä myös isäntäväen polttopuuvarantona. Metsästä löytyy nuotiopaikka, metsämaja ja syksyisin sieltä poimitaan myös marjoja.



Käännät katseesi autotallille päin. Tässä kohtaa voisit nähdä myös kalkkunoita. Joo-o. Kaivossa on kaunis, navetasta löytynyt vanha käsipumppu paikallaan, ja kaivo on kaikkinensa laitettu kauniiksi. Perennapenkki ympäröi myös kaivoa sekä tätä puolta pihapiiriä; ja etenkin ne kirsikkapuut. Autotallin seinää pitkin nousee viinirypäleköynnös.



Kävelet eteenpäin torpan taakse, sillä kuulet sieltä ääniä. No mitä? Siellähän on lampaita - ja kaunis niitty. Torpan alapohjasta kärrätty maa on levitelty tasaiseksi rinteeseen, ja maan päällä kasvaa nyt kaunis kukkaniitty, josta riittää lampaille popsittavaa. Vanha koivu jaksaa vetää elinvoimaa maasta. Sitä ei ole kaadettu vieläkään - ja kaikki ihailevat sen mahtipontisuutta.


Kuljet kiviaidan viertä ja löydät itsesi kasvimaalle. Kasvimaata reunustaa aidat. Astuessasi portista sisälle astelet vanhoista tiilistä ladotulla polulla. Polun vasemmalla puolella kasvaa karviaispuskia ja oikealla puolella kasvimaan sato. Ensimmäisessä laatikossa kasvaa ainakin porkkanoita, mustajuurta, tilliä, sipulia, punajuurta, pinaattia, salaattia ja herneitä. Toisessa laatikossa nousee uusia perunoita. Edessä siintää mansikkamaa - tai jos eletään vuoden 2020 jälkeistä aikaa, voi siinä olla jo kasvihuonekin. Takana on vielä yrttitarha sekä lasten kasvimaa. Kehäkukat kukkivat istutusten välissä, ja mehiläiset pörräävät iloisesti ympärilläsi.



Siirryt saunalle päin ja huomaat sen läheisyydessä kesäkeittiön; tiskiallas, muurattu grilli ja saunan eteisessä kesäastioille kaapit. Oi kuinka kätevää; vesi lähellä, samoin astioille paikat. Paistaakohan tähän miten aurinko illalla...?



Saunan edessä näemmä myös ruokaillaan ja rentoudutaan; syreenipuska luo kivan piilopaikan saunasta vilvoittelemaan tuleville, ja saunan eteen on rakennettu luonnonkivistä alusta pöydälle ja tuolille.


Palaat takaisin päin ja huomaat lasten keinut saunan kyljessä. Keinun tukipuuhun on hauskasti kääriytynyt karhunvadelma tuottamaan satoa loppukesäksi.



Saunan taakse on pikkuhiljaa kehittynyt toinen kasvimaa. Pihan risuja, lehtiä ja ruohosilppua on kerätty niin, että näiden ravinteikkaiden kasojen päälle on perustettu uusia kasvualustoja kesäkurpitsalle, kurpitsalle sekä avomaan kurkuille. Saunan takana on myös pitkät rivit vadelmaa; luonnosta kesytettyjä kantoja, joiden marjat ovat valtaisan makeita. Takapihaa reunustaa myös risuaita - ja sen takana metsä, josta haetaan mustikoita, puolukoita sekä sieniä. 


Olet kävellyt pihapiirin ympäri ja astelet ympyrän keskelle pihamaalle, torpan sisäänkäyntiä kohti. Torpan sinertävä vanha ovi kutsuu astumaan sisälle. Portaat ovelle on rakennettu uudestaan noudattaen niiden vanhaa mallia. Portaiden ympärille on rakennettu luonnonkivistä alue, jossa perheen väki istuu kahvittelemassa silloin tällöin. Kymmenvuotiset perinnepelargoniat kukkivat portailla.

Niin, ja äänet. Ne ovat mykistävät. Vain luonto ympärillä. Lasten kalkatus, kanojen kotkotus, lampaiden määkiminen - ja ääntävätkö kalkkunat jotenkin...? 

Welcome to my Paradise!

....

Niin, että ymmärrätteköhän nyt minua paremmin? Ja saisinko nyt parantua, että pääsisin hommiin?

P.S. Päätin tarinan ulkotiloihin, ja jatkan sisätiloista myöhemmin; sielläkin paljon unelmia, mutta eivät ehkä niin ajankohtaisia juuri nyt, kun pihatyöt ovat vieneet mennessään. Syksyllä sitten sisätilojen unelmien pariin; sen verran osaan minäkin priorisoida.


I have so many plans, but so little time to realize those plans. I have to prioritize to get one step ready before getting next step. The end situation will look like a paradise; just imagine the meadows around the garden, the plantings producing crops and flower beds full of old perennials - and also ships, hens and turkeys there.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!