maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ruuhkavuodet ja vapaa-aika // The base floor of our croft




Kukkuu...! Täällä ollaan. Pitkästä aikaa. Hirmuinen elämänmuutos käynnissä - tai sille ainakin tuntuu. Viisi päivää viikossa töitä. Uudenlaista työtä, ja sellaista työtä, josta haaveilin jo opiskeluaikoina. Olen ihan hirmuisen onnekas.

Uuden työn myötä vapaa-aika on ollut niin tiukilla. En ole ikinä ennen ollut tällaisessa tilanteessa, joita ruuhkavuosiksi todellakin syystä kutsutaan, joten pieniä sopeutumisvaikeuksia tämä on teettänyt. Sen pienenkin "oman ajan" käytän siis hyvinkin siihen, mikä tuntuu milloin milläkin hetkellä prioriteettilistalla ensimmäisillä sijoilla. Istumatyön vastakohdaksi haluan vapaa-aikana yhä enemmän liikkua ja olla ulkona. Näin oli ennenkin - ja näin on varsinkin nyt.

Tätä myöten blogiin kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle, vaikka aiheita toki olisi. Missään nimessä en ole kuitenkaan lopettamassa blogin päivittämistä. Voi tulla kuitenkin aikoja, jolloin päivityksiä ei tule. Ja niinhän on tapahtunut ennenkin, mutta parasta, että siellä te olette ja pysytte. Ja mahtavaa oli huomata, että teidän lukijoiden määrä on taas kasvanut! Pienistä tauoista ja katkoksista huolimatta. Lämmin kiitos teille!



Tässä tilanteessa päivitykset kolmen päivän välein tai kerran viikossa tuntuisivat jotenkin teennäiselle. Parempi on mielestäni istua kirjoittelun ääreen, kun sille tuntuu. Teen tätä puhtaasti sydämestä - järki, menestys ja laskelmointi eivät minua tässä ohjaa. Kerrattakoon; ihan vain siksi, että tämä on sitä kallisarvoista vapaa-aikaa.

Sen puolituntisen arki-iltana, joka liikenee kenties joskus, on siis mennyt ulkona lenkkeilen tai kuntopyörää polkien. Salikortistakin luovuin, sillä huomasin, etten ehdi sitä käyttämään enää. Etsinnässä on muutama kotikuntolaite olemassa olevan kuntopyörän lisäksi; selkäranka kun on meikäläisellä niin notkolla, että lihasten kunnosta on pidettävä huolta. Viikonloppuisin aikaa on vietetty perheen kesken torpalla, kuten ennenkin. Tytön kanssa on harjoiteltu jumppaliikkeitä, ja tytär laskee hienosti mökkikuntosalin äärellä toistokertoja - ja tsemppaa äitiään.

Liikunta on siis nostanut päätään, ja tietenkin viikonloppuisin on halu suuri olla pihalla ja tehdä siellä hommia.  Remontti ja torpan alapohjan korjaus ovat jotenkin tuntuneet kovin haastaville; miten ihmeessä me jaksaisimme tässä tilanteessa vielä rakentaa ja remontoida...? Kiitos lämmin teille hyvistä kommenteistanne edellisessä postauksessa aiheeseen koskien.

Viime viikonloppuna lopulta kurkkasimme alapohjaan. Parin viikon päästä paikalle tupsahtaa arkkitehti. Mutta mitä sitten?



Sitten todennäköisesti odottelemme elämäntilanteen tasaantumista. Ja kenties otamme ulkopuolista apuvoimaa. Kesän kuitenkin ainakin keskitymme muihin asioihin. Lasten kanssa vietetty aika nostaa nyt uudessa tilanteessa arvoaan kovasti - samoin pihalla puuhailu ja luonnossa samoilu. Ehkä sitten syksyllä? Tai ensi vuonna...

Niin ja uteliaille tiedoksi. Torppamme alapohja on täytetty näillä näkymin kaikkinensa mullalla. Pikkaisen on siis tyhjennettävää matskua tiedossa ja sellainen imuriauto voisi olla kova sana. Mies laski, että tavaraa olisi noin 400 kottikärryllistä. Siinä voisi mennä viikonloppu jos toinenkin kärrätessä...!

Alapohja on kuitenkin rutikuiva mullan yläpuolella. Mullan yläpuolelle on kasattu useampi kerros koivun kaarnaa vesieristeeksi. Sen päällä on hiekkakerros, jonka päällä jälleen kaarnaa. Sitten kutterilastua - ja lattialaudat. Ja siis kerrattakoon: kuivaa kuin mikä ainakin paikassa, josta alapohjaan kurkkasimme. Näin ollen alapohjan kunto ei ole kaamea. Talven aikainen sisäilma vain heikko, mikä todennäköisesti toki paranisi rossipohjan rakentamisen myötä.

Tämä tällä kertaa, ja kuvituksena jotain näinkin kaunista kuin alapohjaa:

Ensimmäisessä kuvassa poistettiin vanhoja lattialautoja, ja teollisten naulojen perusteella todettiin, että lattiaa on viimeksi avattu 50-luvulla - tai myöhemmin. Laudat saatiin irti pääosin ehjinä, mutta vaati toki rautataltan uhraamisen; taltalla naulojen lyömistä rikki, jos eivät muilla keinoin lähteneet. Kuka sitten uhraa teollisen rautataltan - kuka vanhan lautalattian. Me olemme valmiita uhraamaan taltan jos toisenkin - ja toki työtunnin jos toisenkin - jos vain vanhat lautalattiat saadaan säästymään.

Toisessa kuvassa näkyvät kutterilastut erittäin kuivassa olomuodossaan.

Kolmannessa kuvassa kutterilastujen ja taas hiekan alta löytynyttä kaarnaa - joka oli kuivaa. Ja niin on kestänyt ja toiminut tämä vesieristys kautta vuosikymmenten - mutta mitenhän on tämän päivän muovista kerrostettujen vesisulkujen laita? Kestävätköhän ne näin hienosti 70 vuotta - tai enemmän?

Ja viimeisessä (alla olevassa) kuvassa multaa, jota löytyi niin talon reunalta kuin keskeltäkin kaarnakerrosten alta. Eli talon pohja on täytetty kauttaaltaan mullalla. Multakin oli pääosin kuivaa, ja jos oli kosteaa paikoin, ei se vaikuttanut yläkerroksiin, jotka olivat täysin kuivia tukihirsiä myöten.




In the pics the base floor of our croft. We explored that last weekend - and found very dry and well being structure.  The only concern is the soil; the base floor is full of that. If we start to fix the base floor, it's quite a job to empty this!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


6 kommenttia:

  1. Onnea töistä. Uskon että elämäntilanne tasaantuu. Kirjoitat kun on aikaa ja jaksamista. Hyvä että alapohja on kuiva ja arkkitehti tulee käymään. Apu on varmasti tervettullutta ottakaa se vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kivoista sanoista! Eiköhän se todella tästä tasaannu; uuteen totuttelu vie varmasti vain oman aikansa. Ja todellakin odotan arkkitehdin käyntiä; jännää suorastaan!

      Poista
  2. Voi miten hienoa, että ilmeisen kiireenkin keskellä osaat nähdä onnekkuutesi. Pidä se :). Aikaa on myöhemminkin. Pienten lasten kanssa työt ja rempat on hurja juttu, joten tosi tärkeää on osata pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Jos vain ulkopuoliseen apuun on mahdollisuudet, suosittelen. Me käytimme yhdessä isossa ja vaikeassa työssä ulkopuolisia ja kyllä oli luksusta, nopeaa ja tasalaatuista! Mutta lapset kun ovat onneksi jo isompia, niin pystyy muilta osin itse harrastamaan remppaamista :). Ihanaa kevättä teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi kauniista sanoista :) Kun ja jos löydetään hyvä tekijä läheltä torppaa, on ulkopuolinen apuvoima varmasti tervetullutta - ja tuntuu varmasti muuten aika luksukselle saada jotain ihan valmiinakin välillä ;)

      Kauniita kevätpäiviä teidänkin perheelle - ja blogissasi luen kyllä juttujasi, vaikken aina ehdi vastailemaankaan :)

      Poista
  3. Olen näköjään jättänyt yhden postauksesi välistä, näin ei yleensä käy, koska tykkään jutuistasi... Onnea ensinnäkin uudesta työpaikasta, ihan loistavalta kuullostaa, vaikkakin samalla melkoisen haastelliselta. Mutta hyvin olet jonajatellut asiat järjestykseen ja jospa vaikka löytyisi hyvä remonttimies teille avuksi! Omasta rakennusprojektista jäi kyllä aikanaan vähän sellainen maku, että hyviä tekijöitä on valitettavan harvassa, siis sellaisia, jotka arvostaisivat käden jälkeä ja työn laatua tehokkuuden ja nopeuden sijaan. Mutta tsemppiä ja kyllä se siitä helpottaa, joka päivä lapset ovat vanhempia (vähän valitettavasti), joten muista nauttia (niin kuin selvästi muistatkon) tästä ajasta kun ovat pieniä vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti onnitteluista :) Ja totta; hyvät tekijät ovat kortin alla, ja se huomattiin mekin kaupunkikodin rempassa; siitä viisastuneena yritettiinkin tehdä kaikki mahdollinen itse ;) Katsotaan, miten meidän käy; ehkä siirretään vain tulevaisuuteen, jos kunto on kuitenkin vielä suht hyvä!

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!