tiistai 13. lokakuuta 2015

Living In Port Arthur





Eilen meille muutti naapuriin uudet asukkaat. Katsoin ikkunasta, kun naapurien eteinen oli sullottu aivan täyteen pahvilaatikoita; hyvä, kun sisään pääsi. Ja mitä teki uusi asukas? No pyyhki pölyjä lyhdystä, jonka asensi kuistille roikkumaan. Ja pisti kynttilän palamaan.

Hymyilin - mitä olen tehnyt monta kertaa täällä Portsassa asuessani. Täällä on niin monenmoista asukasta. Ei voi muuta kuin hymyillä.

Yksi päivä toinen naapuri tuli kotiin. Parkkeerasi prätkänsä pihaan, ja jäi aidalle roikkumaan; juttelemaan naapurin kanssa syntyjä syviä. Äitini oli pihalla kanssani ja tuumasi, että hänelläpä ei ole kiire kotiin töiden jälkeen. Minä siihen, että eihän se ole töissä ollutkaan. Eikä kyse ole siitä, ettei hän kävisi töissä. Hän vain tekee keikkahommia ja välillä jotain taiteellistakin. Maksaa siis veronsa, mutta elää omalla tyylillään.

On opiskelijoita. On lapsiperheitä. Ja on asukkaita, jotka ovat asuneet täällä jo monta kymmentä vuotta. Vanhoja, nuoria, juoppoja ja hipstereitä. Vielä 30-40 vuotta sitten asunnon täältä on saanut 20 000 markalla. Nykyään täysin remontoitavasta 20 neliön hellahuoneesta ilman laajennuksia maksetaan jopa 80 000 euroa.

On mummoja ja pappoja, joilla on aikaa soitella pysäköinnin valvojille väärin pysäköidyistä autoista ja kitkeä rikkaruohoja kukkapenkeistä. Ja sitten on rahan tekijöitä, jotka kaartavat pihaan bemareillaan; ostavat huonokuntoisia asuntoja, pistävät niitä kuntoon ja myyvät eteenpäin rikastuakseen.

Monenosaisia ihmisiä. Samassa kaupunginosassa. Se on nykyään jo aika harvinaista. Ja se on kuulkaa hienoa. Vaikka tokihan minua välillä surettaa ihmiset, joilla ei näytä olevan muuta tekemistä elämälleen kuin juoda se kurkusta alas. Ja tokihan minua välillä vihastuttaa, kun vanhat asunnot on remontoitu "väärällä tavalla" - dollarit silmissä. Mutta pääosin. Mahtavaa.







Ja mikä on kenties parasta? Moikkaat naapureille. Juttelet heille. Kaikenlaisille naapureille. Jopa niille, joiden kuulet myöhemmin joutuneen hoitoon. Et tunne heitä, mutta tiedät. Ja monet heistä auttavat sinua. Ja jotkut taas keksivät sinulle jekkuja; kuten sen, että kannetaanpas tuon rouvan kaikki kukkaruukut tuohon heidän oven eteen. Siis niin, että ulos et pääse siitä ovesta kuin ryminällä.

Myöhemmin tämäkin kohtaus naurattaa. Ja myöhemmin voin vain arvella, että tuon jekun teki yli 50-vuotias mukava herrasmies, joka ilmeisesti joutui täältä muuttamaan päässä ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Niin. Voisitko kuvitella? Tällaista kaupunginosaa Suomessa? Sellainen oikeasti on. Mikään yllä oleva ei ole keksittyä. Toki tähän tarinaan nappasin ne herkullisimmat yksityiskohdat, jotka juuri nyt nousivat mieleen.

Mitä tykkäsit? Haluaisitko sinä asua tällaisessa paikassa?

Portsa sijaitsee vanhan Kakolan vankila-alueen kupeessa, jota kehitetään par'aikaa. Sinne on suunnitteilla kylpyläkin. En tiedä. Ehkä vähän pelkään, että miten tämän boheemin kaupunginosan käy tulevaisuudessa. Kun vanhat, lähes alkuperäiskunnossa olevat asunnot pikku hiljaa myydään, ja tilalle rakennetaan parempaa ja hintavampaa.

Sen kuitenkin tiedän, että täällä haluan asua. Vielä kauan. Tänä syksynä tulee 8 vuotta täyteen portsalaisena. Ja päivääkään en ole katunut, että tänne muutin.





Pictures from our neighbourhood Porth Arthur in Turku Finland - and I just love it! Port Arthur is old wooden house area nearby Turku City Centre. Here lives many kind of people, and it makes this place even better than these pictures can ever tell.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

6 kommenttia:

  1. Tuttuja katuja vuosien takaa, vaikka tässä kaupunginosassa emme asuneetkaan. Ystäväperheellä oli siellä pieni suloinen koti, jonne oli aina ilo tulla kylään! Nautin portsan tunnelmasta, silloin nuorenaparina haaveilimme puutaloasunnosta, mutta ostimmekin kerrostalokodin. Oi niitä aikoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan tunnelmaa <3 Moni asuukin täällä sen ns. "pariutumisvaiheen" ;) Asunnot kun ovat suuremmilta osin liian pieniä lapsiperheille, harmi! Mutta onneksi on näitäkin asuntoja, joita on aikoinaan yhdistelty isommiksi asunnoiksi, että saatiin tänne pesä perustettua :)

      Hauska kuulla, että nämä ovat sulle tuttuja seutuja!

      Poista
  2. Siskoni muutti juuri viime vuonna pelosta kauhuissaan pois Portsasta. Naapurissa asui huumeveikkoja, jotka koputtelivat oviin ja ikkunoihin keskellä yötä. Heidän asunnossaan oli jatkuvasti ovet selkosen selällään, ja vaikka mitä hiipparia ravasi piripäissään paikalla. Kyllähän se oli todella pelottavaa yksin asuvalle naisihmiselle.
    Ympäristö on ihana, ei siinä mitään, mutta kaikessa on puolensa. Huumeveikkoja on toki missä tahansa, mutta ehkä boheemi ympäristö on myös heidän mieleensä. On niin väärin ja sääli, että joku saa pilata toisten asumisen ja ilon omalla hölmöilyllään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi surkea! Onni on, että tässä meidän lähellä ei ole sellaisia tapauksia. Luulisi, että taloyhtiökin voisi tuossa asiassa toimia paremmin? Ainakin itse tiedän taloyhtiön hallituksessa toimineena, että taloyhtiöllä on valtaa vuokralaisten häätämisessä ja mahdollisesti jopa järeämmissä toimissa, jos asukas (myös asunnon omistaja) aiheuttaa noin merkittäviä ongelmia naapureille.

      Asioilla on tosiaan puolensa, enkä itsekään varmasti kokisi tuollaista tilannetta kovin turvallisena. Toivottavasti siskosi löysi uuden kivan kodin jostain muualta!

      Poista
  3. Miehen lapsuudenkoti on päässyt yhteen kuvaasi :) portsa on kyllä muuttunut parissa kymmenessä vuodessa paljon, minusta jopa huonompaan suuntaan hiukan.
    Mutta edelleen lasten mummola on siellä, ja portsan kasvatti tuntee kuulemma koti-ikävää täällä keskisuomessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutos tuntuu varmasti pahemmalle, kun on kyse lapsuuden maisemista - tai juuri paikasta, josta on joskus lähtenyt, ja silloin se on tuntunut tärkeälle. Sama tunne on itsellä oman lapsuudenkodin osalta; talon ympärille rakentuneet asuinalueet ovat mielestäni heikentäneet paikan tunnelmaa, vaikka vanhemmat eivät koe asiaa ikävänä - kun ovat siellä olleet koko ajan osana muutosta. Itse vain muistelee peltoja ja metsiä ympärillä, paikkoja, joissa seikkailla lapsena - ja joita ei enää ole. Toisin sanoen, itse olen ainakin vielä sinut Portsan muutosten kanssa :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!