torstai 29. lokakuuta 2015

Valinnan Vaikeus // Difficulties to Make Decisions


Miten tämä on niin mahdottoman vaikeaa? Nimittäin tapetin valinta. Mies sanoo vain, että luottaa mun päätöksiin. Olen ihan yksin. En kestä. Mille sekametelisopalle yläkerta tulee näyttämään, kun jokaisessa huoneessa on jokin lempparitapetti. Vai näyttääkö tämä yhdelle siniharmaalle puurolle?

Ensi viikolla olisi päästävä tapetoimaan. Yllä olevassa kuvakollaasissa tämän hetken valinnat huoneisiin (eteinen/aula, meidän makkari, pojan huone ja tytön huone). Ja tilaus pitäisi tehdä pian. Ja onhan tässä vielä vaarana sekin, ettei näitä tapetteja juuri nyt ole saatavilla. Jolloin pakka menee taas sekaisin.

Onko teillä vinkkejä, mistä löytäisi hyviä kuvia esim. juuri näistä Pihlgren & Ritolan tapeteista? Muualta kuin Tapettitehtaan sivuilta; niitä on tuijotettu jo tarpeeksi. Marttilan tilalla, Pilviraitti ja Ihana talo maalla -blogit on jo katsastettu (ainakin niin pitkälle, kun ehdin selata), ja blogeista saakin paljon apua päätökseen. Tai no, päätösten pyörtämiseenkin...

Ongelmat ne on tälläkin rouvalla. Niin.

I'm wondering here about wallpapers to our upstairs rooms.  We should finally make decisions. In the picture above the favourites - but are these favourites also tomorrow? Wallpapers are from Pihlgren & Ritola collection; traditional wall papers made in Finland.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


Muistutus Arvonnasta // Remember The Giveaway



Muistutan vielä Hammi's Designin tuotteiden arvonnasta, joka päättyy tänään klo 24! Vielä aikaa osallistua; arvontaan pääset tästä.

Kiitos kaikille jo tähän asti osallistuneille; kommenttejanne on ollut ilo lukea!



Remember the Hammi's Design giveaway; it ends today!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hyvä Äiti // Good Mother


Viikonloppuna oltiin siskon kanssa pitkästä aikaa yhdessä. Juteltiin monista asioista, mutta mieleen jäi kenties eniten keskustelut vanhemmuudesta. Miten siskoni näkee hyvän vanhemmuuden ja mitä hän haluaa tarjota lapsilleen. Ja miten minä sen näen ja mitä minä haluan tarjota?

On niin hassua, että olemme siskoni kanssa monessa asiassa kuin yö ja päivä. Ne tärkeimmät arvot ovat kuitenkin samat, mutta miten ne näkyvät toiminnassamme, eroavat monesti aika paljonkin.



Ihan viimeisen kuukauden aikana olen miettinyt: 

Olenko huono äiti, kun en vie lapsiani 1-vuotiskuviin vaan otan kuvat itse?

Olenko huono äiti, kun synttärikutsuilla ei tarjota muuta kuin täytekakkua?

Olenko huono äiti, kun en ole hankkinut synttärikutsuille lasten servettejä? Tiedättekö sellaisia barbi- ja auto-juttuja.

Olenko huono äiti, kun somistan lapseni noidaksi kaapeista löytyneellä Marimekon Iloinen-mekolla, raitasukkahousuilla, arabihuivilla sekä piirtämällä pisamoita poskille? Enkä osta siis sellaisia Lidlistä löytyviä naamiaisasuja.

Olenko huono äiti, kun meillä ei ole prinsessalinnaa? Eikä parkkitaloa? Olenko huono äiti, kun rakennamme linnan pöydän alle peitoista ja parkkitalon palikoista?

Olenko huono äiti, kun pienempi herra kiipeää milloin minnekin, enkä vain enää jaksa koko ajan hakea häntä alas ja kieltää? Kuten että hän kiipeää jääkaapin hyllyille jääkaapin oven ollessa auki, ottaa sieltä omenan ja alkaa syödä sitä. Lattialla.

Olenko huono äiti, kun en ehdi leikkiä 'tarpeeksi' eli niin paljon, kuin lapsi sitä haluaa?

Olenko huono äiti, kun en vie lapsiani ulkomaan reissuille? Tai järjestä jokaiselle viikolle jotain erilaista, kuten elokuvaa tai teatteria? Vaan että laitamme rahat rähjäiseen mökkiin, joka sitoo meidät viettämään siellä suuren osan vapaa-ajastamme.



Vanhempain- ja hoitovapaassa on se huono puoli, että ehdit pyöritellä asioita yksikseen omassa mielessäsi ihan liikaa. Viikonloppu siskon kanssa, aikuisen seurassa, ilman häiriötekijöitä, tasoitti onneksi mieltäni. Minä olen hyvä äiti siinä missä muutkin äidit. Meillä on varmasti kaikilla omat tavat toimia ja omat keinot kasvattaa.

Varmasti joustan jossain vaiheessa serveteissä ja naamiaisasuissa, mutta niin kauan kuin lapseni on tyytyväinen ja onnellinen tarjoamiini malleihin, olen itsekin tyytyväinen ja onnellinen.

Tämä äiti nyt vain on sellainen, joka ei nauti valmiista ratkaisuista, ja haluaa ruokkia myös lapsiaan käyttämään mielikuvitustaan.

Ja tämä äiti nyt vain on sellainen, joka ei halua tukea yhteiskuntamme taloutta kuluttamalla kertakäyttöistä tavaraa - tai tavaroita, joiden käyttöaika jää lopussakin hyvin pieneksi. Tämä äiti ostaa mielummin lapselleen synttärilahjaksi jo nyt sellaisen oikean jalkapallon, jota hän voi potkia vielä parikymppisenä. Eikä siis sellaista lapsille tarkoitettua muovipalloa.

Ja tämä äiti on päättänyt, että haluaa antaa lapsilleni enemmän aikaa. Kodin remontti täytyy saada nyt syyskuukausina valmiiksi niin, että keväällä me elettäisiin ainakin enemmän niin kuin muutkin lapsiperheet. Sillä kyllä minä haluaisin tehdä lapsien kanssa enemmän, mutta tällä hetkellä vain tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen.

Onko siellä päässä muita äitejä, jotka murehtivat siitä, ollako nyt sellainen oikeanlainen äiti?

P.S. Huomenna päättyy Hammi's Designin maalaus/juliste/korttipino-arvonta, joten kipinkopin osallistumaan, jos et ole jo osallistunut!



Wondering about motherhood; what kind of mother is good mother?
I think I need more time to be with kids. 
That's why we are finally trying to get the renovation at home finished!
Target is to be ready at the end of this year.
Hopefully we will survive!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




maanantai 26. lokakuuta 2015

Kiitoskortit // Cards of Thanks

Asiaa kiitoskorteista ja pohdintaa siitä, mikä tekee hääjuhlista arvokkaat.



Saimme viimein kiitoskortit postiin. Kiitoskorteista tuli erittäin yksinkertaiset, mutta mielestäni silti suloiset. Yksi iloinen kuva juhlistamme, jota käsittelin ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla (Picmonkey) ja kirjoitin kylkeen kortin tärkeimmän sanoman eli Kiitos! Kuva liimattiin kierrätyskartongista tehtyyn korttipohjaan (Sinelli) ja taakse kirjoitimme omat nimemme. Kortit vielä kierrätyspaperista tehtyihin kirjekuoriin (Sinelli), kauniit postimerkit päälle ja postipojan kuljetettavaksi. Se oli siinä.

Juhlista jäi iloinen mieli meille, ja toivon mukaan vieraillekin. Kuulin vähän kiertokautta, kun yksi tuttu oli ihmetellyt, miksi me nyt sellaiset juhlat järjestimme. En ihan ymmärtänyt, mitä tämä tuttu oli tarkoittanut. Millaiset niiden juhlien sitten pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole, että juhlat ovat hääparin näköiset, kun kerta juuri heidän yhteistä onneaan juhlitaan?



Jos tuttu tarkoitti sitä, että järjestimme juhlat vanhassa rähjäisessä navetassa ja  torpassa - ja pienellä budjetilla, voisin sanoa tähän: Jos ne kaikki työtunnit, joita käytimme juhlien järjestelyyn, muutettaisiin rahaksi, olisivat juhlat olleet erittäin arvokkaat - rahallisesti.

Ja arvokkaiksi ne meidän silmissä teki juuri se, että näimme todella paljon vaivaa ja teimme äärimmäisen paljon työtunteja niiden järjestämiseksi. Näimme vaivaa, jotta juhlista tulisi ikimuistoiset paitsi meille, myös vieraille. Emme menneet helpoimman kautta.

Ja halusimme nimenomaan pitää juhlat omalla tilallamme; niin, että muistot ihanista juhlista jäisivät osaksi tuon torpan ja tilan historiaa. Vaikkakin tila nyt on vielä aika rähjäinen ja paikat rempallaan.

Tämä tuttu ei ollut juhlissa mukana, ja oli kyllä ollut pikkupäissään kommentin antaessaan. Mutta silti ihmettelin asiaa - ja ihmettelen vieläkin.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?



We sent cards of thanks finally! The cards were quite simple, but cute - or what do you think?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




perjantai 23. lokakuuta 2015

Lasten Ulkovaatteet // Kid's Outdoor Clothes




Vaatteiden eettisyyshän minua murehdituttaa. Ehkä liikaa. Kun ei moni muu ole asiasta moksiskaan. Ja kun se on niin vaikeaa. Mietipä nyt vaikka lasten ulkovaatteita? Tähän asti olen saanut kaikki lasten ulkovaatteet siskon esikoiselta käytettynä. Nyt kuitenkin vaatteet kiertävät myös siskon pojan päällä, joten ne eivät enää ehdi meidän tytölle "ajoissa".

Kiersin syksyllä kirppareita, ja kauhistelin käytettyjen talviulkovaatteiden hintoja. Polvet olivat kuluneet, mutta silti haalarista pyydettiin noin 50 euroa. Muutamana poikkeuksena olivat halpojen merkkien vaatteet - jotka sitten näyttivätkin siltä itseltään, siis halvoilta.

Ja sitten jos ostan uutena, en oikeasti enää ihan luota isojen merkkien eettiseen tuotantoon. Halusin vähintäänkin Euroopassa valmistetut vaatteet. Mutta sellaisia en löytänyt.

Kunnes yksi päivä kävelin Portsan katuja, ja katseeni osui Nuttu-Liinan näyteikkunaan. Siellä oli ulkotakkeja. Hain tytön päiväkodista ja lähdettiin saman tien Nuttu-Liinaan ostoksille. Parhautta tietenkin tässä tapauksessa oli, että sain tytön mukaan, eikä tilausta tarvinnut tehdä netin kautta. Otettiin tytön mitat ja äidin toiveet ylös. Käytiin kangasvaihtoehdot läpi ja löydettiin sopiva kangas (kierrätetty, Tampellan Unikko-kangas; vuori finnfill) - kuvio ja väri, joka sopisi myös pojalle myöhemmin.

Kaksi viikkoa tästä ja takki oli valmis. Ja istui täydellisesti. Hihojen kääntämisen avulla takin käyttöikääkin saadaan todennäköisesti pidennettyä.

Takkiin sopivat housut tilasin tytölle synttärilahjaksi. Toiveena oli Reiman toppahousut. Siksi, että ne todennäköisemmin kestävät hyvin - ja näin myös pojalle käyttöön, ja toiseksi siksi, että ne nyt ovat suunnittelultaan ainakin suomalaiset. Valmistus nyt on missä on, mutta Reima on kovasti ainakin yrittänyt tiedottaa paremmasta eettisyydestä tuotannossaan.

Loppuun voisin kysäistä teiltä, onko teillä vinkkejä ulkovaatteista, jotka olisivat varmasti eettisesti valmistettuja? Tiedän Nuttu-Liinan lisäksi Kongaroon ja Eilen Designin valmistavan kierrätysmateriaaleista ulkovaatteita lapsille, mutta onko mitään teollisesti valmistavaa tahoa - täällä Suomessa taikka Euroopassa? Ajatellen juuri vaatteita ja etenkin ulkohousuja, joiden kanssa lapset istuvat hiekkalaatikoissa ja romuavat metsissä.

Tältä erää olen kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen. Ja niin on tyttökin! Joka BTW päätti tässä viikko takaperin päiväkotiin lähtiessään, että hän ei muuten päälleen laita äidin valmiiksi laittamaa asukokonaisuutta - ja oli juuri päivä, jolloin oli päiväkodissa kuvauspäivä. Äiti yritti ja yritti. Mutta lapsen itkusilmät eivät antaneet periksi. Avattiin lipaston kaapit auki, ja tyttö otti kaapista esille tunikan, jonka voisi laittaa päälle. Ja oli sen jälkeen yhtä riemua.

Taakse ovat siis jääneet ne ajat, kun äiti sai päättää tytön pukeutumisesta. Pieni lohtu oli kuitenkin, että tunikassa ei ollut kuin kahta väriä, eikä mitään vaaleanpunaista - eikä varsinkaan mitään prinsessajuttua.

P.S. Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat; teitä on tipahdellut kivasti pikkuhiljaa ja olen teistä jokaisesta kovin iloinen! Ja Instagrammin puolella ollaan jo lähestymässä 300 seuraajaa; olen otettu!




In the pictures our daughter's new coat by Nuttu-Liina
Finnish Design. Handmade in Finland. Recycled Materials.
Ecological and ethical choice.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tukholma Vinkkejä? // Stockholm Tips?

Postaus sisältää blogin kautta saatuja tuotteita, asiaa kaason palkitsemista, kertomuksen polttariyllätyksestä, kysymyksiä Tukholmaan liittyen ja arvontamuistutuksen.




Kesällä vietimme hääjuhliamme. Kaasona toimi rakas siskoni. Hän tosin vähätteli omaa rooliaan, mutta itse olin ikionnellinen siitä, että hän järjesti minulle polttarit - ja onnistui melkein jopa yllättämään minut niillä.

Asiasta heinän kukkaan voinen kertoa tässä nopeasti tästä polttariyllätyksestä.

....

Mies oli saanut junailtua meidät jäämään kotiin kyseisenä polttaripäivä-lauantaina, sillä hänen piti tarinan mukaan mennä auttamaan siskoaan sohvan kantamisessa. Minä sitten päätin, että sekin lauantai-aamu käytetään tehokkaasti hyödyksi. Minä kävisin äkkiä salilla ennen sohvankantoreissua.

Polttariväellä tuli hätä. Miten he nyt ehtisivät ensimmäiseen ohjelmaetappiin, kun minä hikoilin salilla. Mies ei uskaltanut puhua minua ympäri; mahdoton tehtävä kuulemma, eikä kenelläkään olisi tullut hyvä mieli. No tytöt päättivät tulla salille yllättämään minut.

Miten se sitten onnistui? Ei sitten mitenkään. Tytöt tulivat ilmeisesti salille sisälle juuri, kun olin mennyt pukkariin vaihtamaan vaatteita. Kun tytöt haahuilivat joukolla pitkin kuntosalia etsien minua, minä hilpaisin ulos ja juoksin förille.

Tytöt eivät löytäneet minua, eivät lopulta pukkaristakaan, ja tulivat ulos. Kiirehän heille tuli, kun huomasivat minut förillä. Föri lipui parhaillaan joen yli, ja paistattelin siellä tyytyväisenä omassa rauhassa, ihanassa auringon paisteessa. Ystäväni nauroi myöhemmin, kun kertoi, kuinka hän oli katsonut minua joella seilailemassa ja he yhdessä ihmettelivät toisella puolen jokea, mitä he nyt tekisivät.

No tytöt sitten ajattelivat, että äkkiä autoihin ja ajetaan yllättämään kotiovelle. Ehtisiväthän he, kun minä olin kävellen liikkeellä. No minä se olen opetellut elämään tehokkaasti; salireissuihin kuuluu alku- ja jälkilämmittely, jotka suoritetaan sali-/kotimatkalla juoksuaskelin.

Kun pääsin kotikadulle, katsoin, kun tuttu tyttöjoukko käveli meidän kotia kohti. Huikkasin heille: Onko teillä joku yllätys mulle vai? Hih. Tytöt vähän hämmästyivät, menivät sanattomaksi, eivätkä oikein tienneet, pitikö nyt huutaa yllätys, halata vai mitä. No päättivät sanoa minulle, että olen aika mahdoton ja kertoivat tarinan.

Ja oli meillä hauskaa myöhemmin - ja edelleenkin, kun mietimme tuon aamupäivän tapahtumia.

.....

Ja asiasta takaisin kukkaruukkuun. Päätin antaa kaasonlahjaksi siskolleni jonkun matkan, jossa tietenkin itse olisin toisena osapuolena, sillä niin harvoin nykyään näemme toisiamme kaksin. Win-Win-situation you know? No miten tässä sitten kävi? Minä en saanut arjen kiireessä asiaa vietyä eteenpäin, ja pian sisko alkoi kysellä, josko tekisimme jotain kivaa joku päivä. Mentäisiin teatteriin tai syömään tai jotain? No minä ahdistuneena mietin, että minunhan piti järjestää siskolle se yllätys.

Ehdotin sitten siihen, että mitä jos lähdettäisiin päiväretkelle vaikka Helsinkiin tai Tukholmaan. Siskoni tykästyi asiasta, ja sitten päätin, että nyt toimin. Miten kävi? En toiminut. Asia jäi koko ajan muiden asioiden jalkoihin. Siskoni muistutti taas asiasta kuukautta myöhemmin ja alettiin katsella yhdessä laivamatkojen hintoja. Katsottiin ne jotenkin väärin, ja koettiin ne kalliiksi.

No sisko oli miehensä kanssa katsonut laivamatkoja uudelleen kotonaan, ja illalla tuli siskolta viesti, että hinta olisi halvempi. Niin että ostanko liput? Hymähdin: yllätyksestä ei tulisi enää yhtään mitään! Vastasin: Osta vaan. Sisko lähetti tilinumeron, että maksaisin siihen sitten oman osuuteni.



Öh. Se kaason lahja? Mitä minä nyt tekisin?

Seuraavana päivänä lähetin siskolle postikortin. Kerroin, mikä oli mun suunnitelma, mutta miten siinä sitten lopulta kävi. Ja kerroin, että olin siirtänyt hänen tililleen matkarahat - myös hänen osaltaan. Ja että tarjoaisin vielä Tukholmassa hänelle kakkukaffet jossain ihanassa kahvilassa. Hammi's Designin kortti upposi tähän tilanteeseen paremmin kuin hyvin; vanhat talot postikortissa toivat mieleen Tukholman vanhan kaupungin, jonka vanhoja kujia niin mielellään voin vain tallustella, ilman mitään päämäärää. Se riittäisi minulle hyvin lomapäivän kohokohdaksi.

Sisko yllättyi positiivisesti kortista postilaatikossa - ja lahjasta. Kuten minäkin polttariyllätyksestä. Vaikka kumpikaan ei mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti.

Mutta nyt ihan viime hädässä aloimme miettiä, miten päivän Tukhomassa viettäisimme. Onko vinkkejä? Lauantaina on jo The Päivä.

Aamusta haluaisimme päästä johonkin kivaan hotelliin aamupalalle, sillä laiva on paikallista aikaa jo kuudelta Tukholmassa... Onko ehdotuksia?

Vanhassa kaupungissa olisi kiva tallustella, mutta myös välillä olisi kiva käydä jossain sisälläkin - katselemassa jo hyvissä ajoin vaikka joululahjoja. Onko ehdotuksia, missä kannattaisi käydä?

Olen luvannut ne kakkukahvit jossain kivassa kahvilassa? Tunnetteko Tukholmasta jotain tunnelmallisia kahviloita, joissa olisi hyvä valikoima herkullisia kakkuja?

Syömässä pitää myös käydä. Onko ehdotuksia hyvistä ravintoloista?

Ja muita vinkkejä; kenties muitakin ostospaikkoja, vanhan tavaran liikkeitä tai muuta kivaa? Jos jotain tulee mieleen, minä ja siskoni olemme todella kiitollisia jokaisesta vinkistä!

Minun teki mieli laittaa jo näitä kortteja seinälle, jonnekin vain. Näyttäisi varmasti hyvälle. Mutta ehkä odotan vielä. Ovat varmaan liian jouluisia, ja vaikka salaa ja tytön kanssa melkein salaa kuuntelemme jo joululauluja, pitää varmaan vielä vähän malttaa mieltään joulujuttujen kanssa...?

Muistutuksena kuitenkin: voit voittaa esimerkiksi näitä kauniita kortteja blogini synttäriarvonnassa; vino pino odottaa pöytälaatikossa! Taikka sitten maalauksen tai julisteita; ihan miten itse haluat. Käy kurkkaamassa arvonta tästä!



We are visiting Stockholm on Saturday. Do you have some tips, where visit, eat, go shopping or drink coffee? Cards in the pictures are designed by Hammi's Design. You can win for example these ones in my blog giveaway. Read more about the giveaway here!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Vanha villamatto // Old Woolen Carpet

Postaus sisältää välillä vähän kauniimpiakin kuvia.

Käytin vanhan villamaton pesulassa, ja nyt se lämmittää taas talven varpaitamme. Matto on sellainen vanhan ajan kunnon villamatto. Vanhampieni vanha; tällä matolla minäkin olen lapsuuteni leikkejä leikkinyt.

Matto pitäisi käydä vielä kantattamassa (mitenhän se sanotaan?), mutta miten minä nyt raskin siitä luopua, kun juuri sain sen pitkästä aikaa taas lattialle? Jos jollain teillä hyvää kanttauspaikkaa tiedossa täällä Turun seudulla, otan ilolla vinkkejä vastaan!

Asiasta heinän seipääseen: Mikä ihme noissa uunin luukuissa kiinnostaa? Ja noessa? Mitä likaisempaa ja kielletympää, sen parempi? Enää ei auta siirrellä penkkejä luukkujen eteen, kun pikkumies siirtää ne siitä pois - hänen tieltään. Pitäähän ne luukut käydä aina välillä tarkistamassa - ja nokitilanne...

Alla olevasta kuvasta tuli mieleen käynnissä oleva synttäriarvonta; jos et ole osallistunut, kurkkaa äkkiä tästä ja osallistu ihmeessä, jos ja kun Hammi's Designin tuotteet miellyttää silmääsi. Itseäni ne kun miellyttävät; tämäkin taulu osuu ja uppoaa tuohon hirsiseinäpinnalle kuin nappi silmään - vai miten se nyt meni.

Pictures from our dining room. There is now my parent's old wooden carpet - warming there our toes during the winter days!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Kammareiden remonttikertomus // Renovation of Bedrooms in Summer Home, Part I

Postaus sisältää suhteellisen rumia kuvia. Ja paikkoja puretaan.




Alkuviikon postauksessa vilautin viime viikonlopun hommiamme kesäkodissamme, mutta hoksasin sen jälkeen, etten ole kertonut aiemmista työvaiheista vielä ollenkaan. Päätin palata ajassa taaksepäin, kesään.

Kesällä tehtiin paljon kesäkodilla - niin remonttia, juhlajärjestelyjä kuin pihan kunnostustakin - ja hirmuinen kiire vaivasi. Tehtiin ja tehtiin - enkä edes muistanut kuvia ottaa. Mutta ainakin muistan, mitä me tehtiin.

Lähtötilannehan oli seuraava: Kammareiden lattioilla oli muovimatot. Toisen kammarin seiniin oli asennettu cyprog-levyt ja seinät tapetoitu - toisen kammarin seinissä oli erittäin kuprulla olevat pinkopahvit sekä tapetit. Katot ja ikkunanpielet oli maalattu valkoiseksi ihan äskettäin, mutta maali oli jo halkeillut. Maali vaikutti muovimaalille. Toisessa huoneessa oli hyvin pieni kulmakaappi, joka oli toiminut hiirien kotina. Sisään he pääsivät todennäköisesti kulmakaapin lattian kautta.

En valehtele: revimme kammareista H E T I ensimmäisenä viikonloppuna muovimatot pois. Ei muovimattoja puutaloon - ja varsinkaan multiaispohjaiseen rakenteeseen. Tästä kirjoitin jo keväällä, mutta kertauksena sanottakoon, että olimme huojentuneita; lattialaudat olivat kunnossa eikä lattia keinunut matonkaan poiston jälkeen. Näistä pystyimme arvelemaan, että alapohjassa on toivon mukaan kaikki hyvin.

Samalla lähtivät pois lattialistat, jotka säilöttiin navetan ullakolle kunnostusta varten. Seinien ja lattioiden kulmiin jäi isoja rakoja. Ja olihan niitä osin tätäkin ennen. Mutta etenkin tämän jälkeen; hiirillä oli hyvät oltavat. Ovet auki ja lämmin tupa heidän käytössään.

Enkä taaskaan valehtele: seuraavana viikonloppuna revimme cyprog-levyt pois seiniltä. Eivät nekään kuulu puutaloon, meidän mielestä ainakaan. Repiessä tajusimme, että levyt oli asennettu paikalleen vuonna 2007. Tuli ehkä hieman epäekologinen mieli; repiä nyt niin uusia tuotoksia pois.




Levyjen alta löytyi erittäin likaisia ja aika ruman näköistä hirttä. Paikattuja kohtia. Ja lahoakin. Torppa on selkeästi rakennettu jo kerran käytetyistä hirsistä - tai sitten torpan sisäänkäyntiä on muutettu jossain vaiheessa ja ikkunoiden paikkaa vaihdettu. Purkamisen jälkeen oli selvää, että seinät pitää pinkopahvittaa.

Ja sitten: revimme pinkopahvitkin pois. Tässä minua vaivasi huono omatunto, sillä tapetti oli kaunis. Mutta lahot hirret auringon puoleisella seinällä saivat pelkäämään, että hirret voivat olla vielä heikommassa kunnossa varjoisalla puolella taloa, jota siis pinkopahviseinät peittivät. Purkamisen jälkeen tuumasimme, että näin olikin.

Myös ikkuna-ja ovilistat lähtivät - navetan ullakolle säilöön. Hiirien pesäpaikka purettiin; kulmakaappi oli kaikkinensa aika turhan kokoinen.

Huoneiden seiniin porattiin korvausilma-aukot myös heti ensitoimina.



Tästä meni pari kuukautta. Hirsiä ehdittiin välillä nakutella, poistaa lahoa osaa pois, toivoen samalla, ettei laho jatku kovin syvälle. Lahoa löytyi, ja löytyi ötököitä, joista yksi tunnistamaton näkyy myös yllä olevassa kuvassa. Tunnistaako joku?

Nakuttelun kanssa samaan aikaan hevosmuurahaiset tulivat sisälle taloon. Tietenkin sitä pelästyi; nyt niillä on pesä tuolla hirsissä. Selvisimmekin lopulta (ainakin näillä näkymin) säikahdyksellä. Heinäkuussa hirret oli käyty läpi keikkien muiden hommien ohella. Lahoja paikkoja oli, mutta ei onneksi niin lahoja, että olisivat syöneet koko hirren ulkolaudoitukseen asti. Hirret siis kantoivat edelleen.

Lahoa oli lähinnä vain alahirsissä, tarkemmin ikkunoiden alapuolelle ulottuvissa hirsissä. Mietimme, mistä lahon syntyminen juuri näissä paikoissa syntyy. Mietimme, etenkin katon rakenteita ja rännejä. Niissä paikoin, kun ulkoakin näyttää olevan ongelmia - oli myös sisältä päin ongelmia. Toisella puolen taloa ränni on mennyt rikki valuttaen vettä kuistin ja talon risteyskohtaan, sokkeliin, minkä seurauksena talon ulkoseinän laudoitus oli monesti silmin nähden märkä. Toisella puolen taloa katon kohdalla oli jotain häikkää; sammalta kasvoi räystäslaudoituksessakin.

Tässä siis ensimmäinen erä. Viimeisenä kuva, josta lopulta lähdimme rakentamaan. Purku kesti näin ollen kaikkien muiden töiden ohessa kolme kuukautta. Ja maksoihan se; kaatopaikkakuormat eivät olleet ilmaisia, mutta toisaalta toimme lähes joka kerta kaatopaikalta takaisin jonkin aarteen; pari lipastoa ja ihana rottinkinen tuoli muun muassa!

Rumia kuvia, joihin harvoin saan vastakaikua kommenteissa. Kiinnostaakohan teitä yhtään tällaiset jutut? Itse luen mielellään blogeista juuri näitäkin juttuja, sillä niistä oppii paljon. Siksi ajattelin, että ehkä siellä toisen puolen on joku muukin, joka ajattelee näin? Ja toisaalta: blogi on samalla meille niin sanottu päiväkirja, johon haluamme säilöä näitäkin asioita. Tietää ainakin tehneensä jotain - vai mitä?

P.S. Kiitos kivoista kommenteistanne Hammi's Designin arvontapostauksessa - ja tietenkin samalla kaikissa postauksissa, jonne niitä jätätte; ilahdutatte mieltäni kovasti ajatuksillanne!

Pictures from our summer home rooms, which we cleared from old weak or wrong kind of structures last summer. The last picture shows the baseline to the actual building and renovation.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 13. lokakuuta 2015

Living In Port Arthur





Eilen meille muutti naapuriin uudet asukkaat. Katsoin ikkunasta, kun naapurien eteinen oli sullottu aivan täyteen pahvilaatikoita; hyvä, kun sisään pääsi. Ja mitä teki uusi asukas? No pyyhki pölyjä lyhdystä, jonka asensi kuistille roikkumaan. Ja pisti kynttilän palamaan.

Hymyilin - mitä olen tehnyt monta kertaa täällä Portsassa asuessani. Täällä on niin monenmoista asukasta. Ei voi muuta kuin hymyillä.

Yksi päivä toinen naapuri tuli kotiin. Parkkeerasi prätkänsä pihaan, ja jäi aidalle roikkumaan; juttelemaan naapurin kanssa syntyjä syviä. Äitini oli pihalla kanssani ja tuumasi, että hänelläpä ei ole kiire kotiin töiden jälkeen. Minä siihen, että eihän se ole töissä ollutkaan. Eikä kyse ole siitä, ettei hän kävisi töissä. Hän vain tekee keikkahommia ja välillä jotain taiteellistakin. Maksaa siis veronsa, mutta elää omalla tyylillään.

On opiskelijoita. On lapsiperheitä. Ja on asukkaita, jotka ovat asuneet täällä jo monta kymmentä vuotta. Vanhoja, nuoria, juoppoja ja hipstereitä. Vielä 30-40 vuotta sitten asunnon täältä on saanut 20 000 markalla. Nykyään täysin remontoitavasta 20 neliön hellahuoneesta ilman laajennuksia maksetaan jopa 80 000 euroa.

On mummoja ja pappoja, joilla on aikaa soitella pysäköinnin valvojille väärin pysäköidyistä autoista ja kitkeä rikkaruohoja kukkapenkeistä. Ja sitten on rahan tekijöitä, jotka kaartavat pihaan bemareillaan; ostavat huonokuntoisia asuntoja, pistävät niitä kuntoon ja myyvät eteenpäin rikastuakseen.

Monenosaisia ihmisiä. Samassa kaupunginosassa. Se on nykyään jo aika harvinaista. Ja se on kuulkaa hienoa. Vaikka tokihan minua välillä surettaa ihmiset, joilla ei näytä olevan muuta tekemistä elämälleen kuin juoda se kurkusta alas. Ja tokihan minua välillä vihastuttaa, kun vanhat asunnot on remontoitu "väärällä tavalla" - dollarit silmissä. Mutta pääosin. Mahtavaa.







Ja mikä on kenties parasta? Moikkaat naapureille. Juttelet heille. Kaikenlaisille naapureille. Jopa niille, joiden kuulet myöhemmin joutuneen hoitoon. Et tunne heitä, mutta tiedät. Ja monet heistä auttavat sinua. Ja jotkut taas keksivät sinulle jekkuja; kuten sen, että kannetaanpas tuon rouvan kaikki kukkaruukut tuohon heidän oven eteen. Siis niin, että ulos et pääse siitä ovesta kuin ryminällä.

Myöhemmin tämäkin kohtaus naurattaa. Ja myöhemmin voin vain arvella, että tuon jekun teki yli 50-vuotias mukava herrasmies, joka ilmeisesti joutui täältä muuttamaan päässä ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Niin. Voisitko kuvitella? Tällaista kaupunginosaa Suomessa? Sellainen oikeasti on. Mikään yllä oleva ei ole keksittyä. Toki tähän tarinaan nappasin ne herkullisimmat yksityiskohdat, jotka juuri nyt nousivat mieleen.

Mitä tykkäsit? Haluaisitko sinä asua tällaisessa paikassa?

Portsa sijaitsee vanhan Kakolan vankila-alueen kupeessa, jota kehitetään par'aikaa. Sinne on suunnitteilla kylpyläkin. En tiedä. Ehkä vähän pelkään, että miten tämän boheemin kaupunginosan käy tulevaisuudessa. Kun vanhat, lähes alkuperäiskunnossa olevat asunnot pikku hiljaa myydään, ja tilalle rakennetaan parempaa ja hintavampaa.

Sen kuitenkin tiedän, että täällä haluan asua. Vielä kauan. Tänä syksynä tulee 8 vuotta täyteen portsalaisena. Ja päivääkään en ole katunut, että tänne muutin.





Pictures from our neighbourhood Porth Arthur in Turku Finland - and I just love it! Port Arthur is old wooden house area nearby Turku City Centre. Here lives many kind of people, and it makes this place even better than these pictures can ever tell.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 12. lokakuuta 2015

DIY Liisteri // DIY Wallpaper Paste




Viikonloppuna me pinkopahvitettiin ensimmäistä kertaa elämässämme; kesäkodissa. Tästä enemmän toisella kertaa, mutta ajattelin vinkata tästä huippujutusta, jota kokeilimme. Liisteri nimittäin loppui meiltä kesken. Tai no, oli meillä teollisuuden kemiallista tököttiä, mutta sillä emme halunneet liimailla hirsiseiniin sanomalehtiä (osa erinomaista eristysideaamme, heh), vaan luonnonmukaisella ja takuulla hengittävällä liisterillä.

Miekkonen sitten totesi, etteikö sellaista voisi tehdä itsekin. Ja kyllä se mies on järkevä. Olenhan minä itsekin sellaisesta jopa lukenut, mutta paniikkitilanteessa, keskellä ei mitään olevassa tönössä, minulla ei ajatus leikannut senkään vertaa. Ja tunsin kieltämättä jälleen kerran olevani niin kaupunkilaistyttö maalla; heti ajatellen, että miten sitä nyt kauppaan päästään ja ehditään...

Ja voin todeta, että liisterin teko oli helppoa kuin heinän teko - jopa minunlaiselta ei-kokki-ihmiseltä. Tein liisterin kenties hieman liian velliä; seuraavalla kertaa yritän vähentää veden määrää, kun sekoitan veden ja jauhot, mutta kyllä ne sanomalehdet näinkin seiniin tarttuivat:

1. Mittaa noin 9 osaa vettä ja 1 osa vehnäjauhoja.
2. Ota pieni osa vedestä sivuun ja loput lämpeämään hellalle.
3. Sillä aikaa, kun vesi lämpiää, sekoita jauhot säästämääsi kylmään veteen. Tasaiseksi sotkuksi.
4. Juuri vähän ennen kuin hellalla oleva vesi kiehuu, lorauta jauho-vesiseos kattilaan ja sekoita.
5. Anna porista kattilassa noin 10 minuuttia. Hämmennellen välillä.
6. Odota, että liisteri jäähtyy - vaikka me emme kyllä odotelleet, ja seiniin ne sanomalehdet jäivät.

Liisteri piti pintansa hirsiseinässä. Ja netissä lukemieni kommenttien perusteella itse tehty vehnäliisteri toimii ainakin paperitapeteissa hyvin. Eilen kokeilin kotona liisteriä myös vanhaan, muovitettuun, tapettiin. Saa nähdä, miten se siinä toimii; ainakin vielä tapetit ovat seinällä pysyneet.

Sanomalehtien liisteröinti seinään oli osa kesäkotimme seinien tilkitsemistyötä. Hirsien välissä olevat tilkkeet olivat osin vuosisadan aikana tipahdelleet pois ja osin hirsirakojen ja tulevan pinkopahvin väli niin suuri, että lisäsimme siksi tilkettä; ei syntyisi ns. tuulitunneleita seinien väliin.

Yhden ikkunan yläpuolelta löytyi jopa suora aukko ulkolaudoitukseen asti. Aukkoon oli kannettu jostain lasivillaa - eli kyseessä oli jonkin pikkuelukan entinen koti. Toivottavasti säilyy nyt entisenä.



Hirsien välit tilkitsimme selluvillalla; hengittävä materiaali ja siinäkin määrin hyvä, etteivät hiiret tykkää siitä pesänrakennusmateriaalina. Näin ollen toivotaan, että lisätilkkeet myös pysyvät seuraavat vuosikymmenet hirsien välissä. Jotta selluvillat eivät tipahtaisi alas tömähdyksissä ja ajan saatossa, "lukitsimme" ne hirsien väliin sanomalehdillä. Valikoin seinille päivän ajankohtaisia uutisia; Ukrainan kriisiä, Syyriaa ja Suomen taloutta - sekä sarjakuvia ja kaikkea kivaa. On sitten tulevilla sukupolvilla luettavaa, jos ja kun aukaisevat seinät pinkopahveista.

Kulmiin asensimme kulmapahvit (pinkopahvia, osa seinien pinkopahvitustyötä). Myöhemmin ajateltuna kulmat olisi kannattanut suoristaa ennen kulmapahvien asentamista, sillä erittäin laineilevien kulmien (hirret eri korkeuksilla ja osa kulmista vajonnut) pinkopahvitus oli suhteellisen haasteellista - ja tapetointia en halua edes vielä ajatella.

Itse pinkopahvituksesta kirjottelen vielä toisella kerralla. Oli lopulta ihan suht helppoa. Toisen kammarin saimme pahvitettua suurimmilta osin. Toisen osalta saimme valmistelut tehtyä hyvälle mallille, joten tällä viikolla toivon mukaan toinenkin kammari pahvitetaan. Viimeistelyt tietenkin vielä tähän päälle, mutta suuret linjat ainakin sujuivat suht mallikkaasti - pienen pieniä (jotka tuntuivat kyllä sillä hetkellä suurensuurille) vastoinkäymisiä lukuun ottamatta.




We cooked own wallpaper paste in our summer home when insulating the walls:

1. Measure one part wheat flour and one part water.
2. Take little part of water and mix it with wheat flour.
3. Heat up the back end of water.
4. Mix the wheat flour and water mix to the warming water just before the water is getting to boil.
5. Cook the mixture about 10 minutes.
6. Let the mixture cool down - and then just use it!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


torstai 8. lokakuuta 2015

Hammi's Design Arvonta // Giveaway

Postaus sisältää blogin kautta saatuja tuotteita.




Näyttääkö hyvälle? No niin minustakin! Ihastuin Hammi's Designin joulukortteihin viime joulun alla, ja sain Hammin blogini seuraajaksi vilauttamalla hänen korttejaan joulupakettien kyljessä instagrammissa. Ja niin ihana seuraaja on Hammi ollut, että päätin kysäistä häneltä, kiinnostaisiko häntä lähteä yhteistyöhön kanssani. Ja hän lähti! Antoi minulle ruhtinaallisen hienot arvottavat tuotteet, ja meillekin kotiin somisteeksi kortteja, julisteita ja viime viikon postauksessa näkyneen akryylivärimaalauksen!

Hammi's Design on vuonna 2012 syntynyt raahelainen yritys, jota pyörittää käsistään taitava Hanna-Maija. Hanna-Maija on jo pienestä pitäen tykännyt maalata ja piirtää, ja tykkää vangita teoksiinsa etenkin vanhoja ympäristöjä. Kortit, maalaukset ja julisteet on siis suunniteltu Suomessa, ja poikkeustilanteita lukuun ottamatta (esim. materiaalin väliaikainen puuttuminen painotaloista) painettu Suomess.

Ja nyt minun on ilo ja kunnia järjestää 1-vuotisarvonta blogissani, ja voittaja saa valita palkintonsa seuraavista:

1) Tämän postauksen kuvissa näkyvä Hammi's Designin akryylivärimaalaus (koko 46cmX55cm, toinen kuva ylhäältä päin), tai

2) Noin 50 kappaleen pino Hammi's Designin postikortteja (kolmannessa ja neljännessä kuvassa ylhäältä päin), tai

3) Kolme julistetta (A4/A3), joista kaksi saat valita itse noin 10 kappaleen sarjasta ja kolmannen lähetän yllätyksenä (ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa).

Kuvista löydät omat suosikkini korteista ja julisteista; näet varmasti näitä lisää kodissamme syksyn mittaan, kun saamme kotia pikkuhiljaa laitettua taas kuntoon.

Jos haluat osallistua arvontaan, tässä ohjeet:

1 arpa: Kurkkaa Hammi's Designin tuotteisiin (klik) ja kerro alle, mikä tai mitkä ovat sinun suosikkejasi. Jos olet anonyymi kommentoija, lisää tämän lisäksi mielellään sähköpostiosoitteesi.

2 arpaa: Teet edellisen ja olet lisäksi lukijani/seuraajani bloggerissa, g+:ssa, instagrammissa tai facebookissa. Voit liittyä lukijaksi/seuraajaksi myös arvonnan aikana. Kerro arpamääräsi myös kommenttilootaan.

Triplaa eli kolminkertaista edelliset arpamääräsi: Jaa yksi kuva ja linkki tästä postauksesta blogissasi, facebook-sivuillasi tai instagram-tililläsi. Kerro arpamääräsi myös kommenttilootaan. Voit siis saada 1-6 arpaa. Jos voitto osuu arvonnan jakaneelle, hän voi todistaa jaon esim. kuvankaappauksen keinoin.

Voit kertoa kommentissasi myös terveisiä minulle; esim. miksi seuraat blogiani, mitä toivoisit blogilta enemmän - ja mitä kenties vähemmän. Rakentavista ja positiivisista kommenteista valitsen kenties vielä muutaman, jotka saavat yllätyspaketin kotiinsa!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy kolmen viikon päästä torstaina 29.10.2015. Arvonta suoritetaan tämän jälkeen, ja olen voittajaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Sinun ei tarvitse nyt päättää, minkä haluat palkinnoksi. Lähetän voittajalle enemmän kuvia julisteista ja korteista, jonka jälkeen valinta on varmaan pikkasen helpompaa.

Ja jos arpaonni ei osu kohdalle, tai sinulle iski äkillinen Hammi's Design -kuume; nyt tai ei koskaan!, voit pistää Hammille tilauksen menemään sähköpostitse. Hammin yhteystiedot löydät tästä (klik).





In the picture you see Hammi's Design's products, which I can't stop loving! Hammi's Design's paintworks and pictures are made by Hanna-Maija, who loves old surroundings, houses and things - just like I do. All these paintwork and pictures are born in Raahe, Northern Finland.

G i v e A w a y

Now you have change to get one paintwork (in the second picture), about 50 pieces of cards (some examples in the third and fourth pictures) or three posters (some examples in first and last pictures) designed by Hammi's Design. Just visit Hammi's Design web site and write on comment box the card/poster/paintwork you like most. If you are signed as reader in my blog (g+, blogger, facebook or instagram), you have two lots. If you share the giveaway with link and picture above in Facebook, in Instagram or in your blog, you triple your lots. In other words you can have 1-6 lots. Remember to mention about the number of lots and also your email, if you comment as anonymous. The giveaway starts now and ends 28.10.2015. The award will be delivered only in Finland.

You can also order Hammi's Design's products by email from Hanna-Maija. You find contact information here (click).

I have got the products in the pictures from Hammi's Design via blog cooperation.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!