tiistai 29. syyskuuta 2015

Presenting Little Girl's Own Room!




Eilen lupasin lisää kuvia tytön huoneesta, joka saatiin kuin saatiinkin valmiiksi synttäriyllätykseksi - muutamaa listaa tietenkin lukuun ottamatta. Tässä siis hyvin iloisin mielin esittelen lupaamiani kuvia.

Sisustuksen suunnittelu syntyi varmaan suurimmaksi osaksi alitajuntaisesti, ja toteutettiin puolessatoista tunnissa sunnuntai-aamuna ennen kuin tytär heräsi yöuniltaan. Myös kuvat otin sillä hetkellä, kun tytär pääsi huoneeseen - ja mies teki viimeisiä viimeistelyjä. Ehkä joku huomaakin yhdessä kuvassa isomman kaverin huoneen ahtaimmassa nurkassa; asentamassa juuri ikkunaa paikalleen. Kaikki kalusteet ja lelut meillä oli jo ollut entuudestaan, eli mitään ei ostettu tätä varten.

Lipasto oli näistä kuitenkin pieni poikkeus. Löysimme sen kesällä kesäkotimme lähellä sijaitsevalta kaatopaikalta, jonne kuskasimme kerran jos toisenkin vanhaa tavaraa ja rakennusjätettä. Lipasto oli maalattu sellaisella ripulikakan värisellä maalilla ja haisi aikas tunkkaiselle, mutta näin lipastossa hyvää potentiaalia. Ja lipasto itse asiassa yllätti minutkin; en olisi uskonut, että siitä tulisi noinkin kaunis ja aluksi olin kunnostamassa sitä yläkertamme vessan kaapiksi. Mutta kun näin lopputuloksen, päätin, että tähän me emme kyllä upota yhtäkään allasta tai putken palaa. Tästä tulisi ihana kaappi juuri tytön huoneeseen!

Lipaston keskialaosaan pitää keksiä vielä jokin paikkapala, ja jaloissa on jonkin verran lahoa. Ja maalata emme ennättäneet - mutta totesin, että voimme katsella kyllä lipastoa näinkin vähän aikaa. Jos maalaamme lipaston, väri on selvä; ripulikakan alta löytyi nimittäin kaunista vanhanaikaista vaaleaa sinistä maalia. Eli sitä jäljitellään varmasti sitten joku päivä, kun ja jos maalaushommiin ryhdytään.



Huoneen kehitystarinaa voi käydä kurkkaamassa valitsemalla renovation-tunnisteella olevat tekstit, mutta lyhyesti vielä tässä kertauksena:

Tyttären huoneen kohdalla oli ennen vaatehuone sekä siivu viereistä tilaa, joka oli meillä käytössä makuutilana. Huoneeseen tullaan sisälle entisen keittiökaapiston kohdalta, eli ullakolle oli rakennettu joskus kaksio, jossa tottakai piti olla keittiö. Pohjapiirroksen muuttumisesta nykyiselleen voit lukea lisää täältä.

Huoneen lattialle on laitettu uusi lautalattia käyttäen kuitenkin ei niin priimatavaraa eli toisin sanoen mökkilaatua ja runsasoksaista lautaa. Lattia tuli näin ollen suhteellisen halvaksi. Lattialaudat asennettiin vahingossa väärin päin, eli sydänpuu ylöspäin, kun se olisi pitänyt asentaa alaspäin. Tästä johtuen meillä on hyvin omaperäiset lattiat; lautojen reunat nousevat (kuivuessaan) ja keskiosa pysyy alhaalla. Mutta mikä hyvää; lautojen reunat ovat nyt terävät, eikä pyöristetyt (mistä tottakai olisi pitänyt ymmärtää, miten päin lauta tulisi asentaa). Teräväreunaiset laudat ovat siis toisin sanoen meidän mieleen. Ja toinen hyvä asia: opimme taas jotain uutta. Lautalattian asennusaikaisia päivityksiä löydät mm. tästä.

Lautalattiat on maalattu Antiikkiverstaan pellavaöljymaalilla, sävynä vihreä Umbra (sekoitussuhde valkoiseen maaliin lattiassa noin 1:1). Lautalattian maalauksesta voit lukea lisää tästä.

Kattohirret olivat ennen valkoisen tasoitteen ja paksujen maalikerrosten peittämät. Hirsien korjauksesta voit lukea lisää tästä.

Huoneen katto on paneloitu helmiponttipanelilla. Löysimme erän huonokuntoista helmiponttipanelia läheiseltä sahalta halpaan hintaan. Miinuspuolena oli, että panelit olivat erittäin likaisia; juuriharjapesun jälkeen kuitenkin käypää tavaraa. Huoneen katto on maalattu Tikkurilan panelikattomaalilla. Samoin kattolistat Tikkurilan kalustemaalilla (sävyttämätön). Ullakon katon maalausaikaisia kuvia löytyy mm. tästä ja tästä.

Huoneen seinät on tapetoitu Pihlgren ja Ritolan hyasintti-paperitapetilla. Tapetoinnista voit lukea lisää tästä.

Huoneen katto- ja jalkalistat on kierrätettyjä listoja; löytyneet kotimme seinien välistä (osin jopa käytettynä koolauksina) ja kesäkotimme varastoista. Listoista poistimme vanhat maalit ja maalasimme uudestaan. Jalka- ja ovilistat on maalattu samaisella maalilla kuin lattiat, vaalentaen sävyä pienoisen verran lattian sävystä. Ovilistat ostimme Hakulan puusta Liedosta, josta saa muuten todella hienoja perinteisiä listoja (puisia ja maalaamattomia).

Huoneen ovi on ostettu Wanhan Wallankumouksesta. Oveen teetettiin karmit puusepällä. Pintaa ei ole korjattu, eikä maalattu vielä ollenkaan. Katsotaan, milloin näille on aikaa. Ehkä ens vuonna...

Kattoikkunan huoneeseen asensi Kattava. Kattoikkunan "reunat" (ikkunan alapuolinen osa) rakensimme itse vanerista; muoviset versiot eivät oikein sopineet meidän makuun. Kattoikkunan listat puuttuvat vielä; samoin kuin lattiarajassa olevan pikkuikkunan listat. Lisäksi kaikki listat pitäisi maalata (kattolistoja lukuunottamatta) vielä kerran paikan päällä. Pellavaöljymaali haisee kuitenkin sen verran, että kyseinen maalaus tehdään, kun ollaan sen jälkeen pidempi pätkä poissa näistä ympyröistä. Kattoikkunoiden aikaisista töistä voit lukea tästä.

Huoneen loppuhinta on erittäin hulppea, kun ottaa huomioon kattoikkunan kustannukset (muistaakseni kaksi kattoikkunaa maksoi yhteensä noin 10 000 euroa). Ilman tätä kattoikkunaa meillä ei olisi kuitenkaan yläkerrassa kolmea virallista makuuhuonetta, joten vaikka ikkunoiden hankinta ja asennus tuntui hirvittävän kalliille, maksaa se varmasti itsensä takaisin. Ja jokainen, joka on yläkerrassa käynyt, ihmettelee, miten ihmeessä saimme tilasta näin paljon irti. Väitän, että kattoikkunoilla on ollut tähän todella suuri vaikutus. Kiitos myös miehelleni, sillä hän pyöritti pohjapiirrosta hyvin ennakkoluulottomasti ja keksi aivan uudenlaisen lähestymistavan ullakon huonejakoon. Itsestä kun tuntui, että eihän vaatehuone riitä yhdeksi huoneeksi, vaikka siihen lisäisi kuinka pienen siivun viereistä huonetta.

Mutta kyllä riitti; vaatehuone oli siis toisin sanoen epäkäytännöllisen iso! Kuulitteko naiset?



Pictures from our little girls room, which is finally ready! All the furnitures and toys in the room are old, except the chest, which we found from dump  at summer. I just removed the old paints from the chest; maybe later new paint! You find stories about the room earlier (and the attic renovation) with renovation label. 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


maanantai 28. syyskuuta 2015

Own Room as a Birthday Present!



Sunnuntaina juhlittiin tytön synttäreitä, ja suuri ilon aihe tapahtui heti juhlapäivän aamuna - heti aamupalan jälkeen. Herättyään vanhempien sängystä tytär ihmetteli, mihin oma sänky oli hävinnyt. Ja seuraavaksi ihmetteli, kun yksi lelukoreista löytyi eteisestä. Äiti tuumasi tähän, että tällaisina juhlapäivinä saattaa tapahtua kummia.

Edellisenä päivänä mies vielä asensi listoja paikalleen, ja juhla-aamuna herätyskello soi klo 6.00 ja vanhemmat lähtivät ilman aamupaloja sisustamaan neidin huonetta. Kuinka kauan aikaa meille suotaisiin huoneen laittamiseksi kuntoon? Sitä ei tiennyt kukaan, joten kiirettä pidettiin. Loput somistuksista tehtiin pikkuveljen avustuksella (kutsutaan häntä nykyään käveleväksi katastrofiksi), joten  haasteitakin kohdattiin.

Homma saatiin kuitenkin hoidettua ja huone niin nätin näköiseksi, että äidin sydäntäkin kutitti hassusti. Niin onnellinen olin. Ja oli kuulkaa tytärkin.

Aamupalan jälkeen kipusimme yläkertaan ja kerroimme, että siellä odottaisi häntä yllätys. Huoneen ovi oli kiinni - ja ovessa kiikkui rusetti ja kortti. Siitäkös perhoset pääsivät vatsassa lentoon. Luettiin kortti ja raotettiin ovea. Ja mitä tyttö teki?

Ensin seisoi ja ihmetteli, ja sitten. Kuvista näette. Se oli iloa, lapsen ihanaa iloa, jota katsellessa sydän ei voi muuta kuin olla sulaa vahaa.

Oi onnellisuutta!

Tällä viikolla on toivon mukaan luvassa myös lisää kuvia tytön huoneesta sekä muualta huushollistamme ja kenties yksi ihana arvontakin. Saimme nimittäin puolentoista vuoden evakon jälkeen myös muut sängyt kiikutettua yläkertaan (toiseen, joskin hyvin keskeneräiseen huoneeseen), joten alakerta näyttää taas pitkästä aikaa siltä, että täällä on ihan nättiä! Oi onnellisuutta, jälleen kerran…

Tämä postaus jää kuitenkin suunnitelmista huolimatta tähän, sillä tietokone oikuttelee sen verran paljon; toivotaan, että koneeseenkin tarttuisi tämä onnellisuus, ja huomenna saisin jaettua sitä lisää teillekin!

We surprised our daughter by giving her her very first own room as a birthday present! She was so glad, and so was mum too! This is only a sneak peak to the room; I share more pictures about the room later on this week. 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 24. syyskuuta 2015

Perinnetapetti // Traditional Wall Paper




Tytön huone on valmistumassa, ja toivon mukaan viikonlopuksi syntymäpäiväyllätykseksi! Tässä muutama kuva huoneesta, kun tapetit on saatu seinälle.

Tapetti on mielestäni kaunis. Henkii vanhaa, mutta silti ei liian museomainen. Ja on muuten tytön itse valitsema! Äitiä ihan pikkasen jännitti ottaa juuri tämä tapetti, sillä teimme tilauksen pelkän netin pikkukuvan perusteella. Kun muita huoneen tapetteja on jahkailtu jo monta kuukautta, tämän tapetin valitsimme päivän aikana - kun sitä, johon olimme monen kuukauden pohdinnan perusteella päätyneet, olikin loppu ja seuraava satsi oli tulossa vasta useamman kuukauden päästä. Ja kun huoneen piti valmistua syntymäpäiväksi…!

Tapetti on Pihlgren ja Ritolan (klik) uusinta mallistoa, mallia Hyasintti (klik). Tyyli on barokin ajalta, eli periaatteessa jopa liian vanhanaikaista meidän kotiin - mutta olkoon. Tapetti on valmistettu Toijalassa yli 180 vanhalla rotaatiomenetelmällä suomalaiselle tapettipaperille. Siis paperitapettia, ja pikkasen jännitti, miten tapetin laittaminen paikalle onnistuu. Ei se kuitenkaan onneksi ollut niin vaikeaa, kuin pelättiin. Vaikeampaa kyllä kuin muovitettujen.

Mitä etenkin opin, oli että näiden paperitapettien venymistä kannattaa välttää kaikin keinoin; niin liisteröinnin aikana (reunat) kuin seinään kiinnitysvaiheessakin. Ihan loppumetreillä hoksasin, että tapetin saa helpoiten oikealle paikalleen (kohdistukset), kun tapetin laittaa vähän niin kuin kulmaksi edelliseen seinässä olevaan vuotaan nähden - eli ei yritäkään laittaa uutta tapettivuotaa seinän myötäisesti heti, vaan vain sen toisen reunan kiinni seinään ensin. Ja kun se on paikoillaan siinä keskikohdilta, sitten kiinni myös loput (ymmärrätteköhän, mitä tarkoitan?). Aluksi yritettiin laittaa tapettia liikaa paikoilleen heti - ja sitä kun alkoi liikuttamaan seinällä, tapetti alkoi venyä, minkä jälkeen suoraksi saaminen ja kohdistukset muuttuivat aina vain haastavammaksi. Eikä tosiaan venyttäviä liikkeitä vaan hellää käsittelyä.

Liisterinä käytettiin vanhan ajan liisteriä; selluloosajauhetta sekoitettiin veteen. Meillähän ei ullakolla ole merkitystä, ovatko seinämateriaalit hengittäviä, kun ullakko on "pussitettu", mutta tätä oli hyvä kokeilla ajatellen tulevia tapetointikertoja torpallamme, jossa ei varmasti pussiteta yhtäkään tilaa muovilla. Liisteri toimi hyvin. Edeltävänä iltana sekoitimme liisterijauheen veteen, ja seuraavana aamuna vähän hämmensimme. Emme saaneet tapetointia valmiiksi yhdessä päivässä, mutta onneksi liisteri oli vielä seuraavanakin päivänä käyttökelpoista; sekoitimme vain lorauksen vettä lisää liisterimassaan, ja toimi taas hyvin!

Jos teillä tulee mieleen kysymyksiä tapetoinnista ja näistä tapeteista, laittakaa toki kyssäreitä tulemaan! Minä siis ekaa kertaa elämässäni ihan tapetoin; olin kaikissa vaiheissa aktiivisesti mukana, kun ennen olen ollut äidilleni apunaisena tehden vain muutamia juttuja. Eikä se niin vaikeaa ollut. Mutta yksin en tiedä, miten siitä selviäisin; etenkin tapettivuoden kiinnitys seinään yksin voisi olla tosi haastavaa. Vai onko siellä päässä mestareita, jotka suoriutuvat tästäkin vaiheesta yksin? Jos on, kaikki vinkit tervetulleita!

Pictures are from our daughter's room. The wall paper is by Pihlgren ja Ritola Oy, which produces traditional wall papers in Toijala, Finland. The wall paper is named as Hyacinth, and it is baroque style. I think it's very beautiful; what do you think?




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Three Years Ago



Siitä on vasta kolme vuotta. Tai toisaalta: onko siitä jo kolme vuotta?

Elämä muuttui kertarysäyksellä niin paljon, ettei sitä osaa kuvailla.

Rakkaus, huoli, kiintymys, onni, äitiys… Toisaalta ajan juoksu ja väsymys.

Ennenkin toki koettuja, mutta ei mitenkään niin, kun ne voit kokea lapsen saamisen myötä.

Elämä ennen lasta tuntuu nyt kovin kaukaiselle.

Ja tytön suusta viime aikoina usein tullut kysymys herättää minutkin välillä miettimään:

"Missä minä olin silloin?"

"Sinua ei vielä ollut."

Kuinka itsestään selvänä sitä pitää, että meitä on nyt neljä.

Tällä viikolla vietämme esikoisemma synttäreitä. Syntymäpäiväyllätykseksi olemme valmistelleet tytön huonetta valmiiksi; yllätämme hänet omalla huoneella! Kiire ja kyllä - stressikin - on tällä hetkellä. Viime viikolla tapetoimme huonetta, viikonloppuna poistimme vanhoista listoista maaleja, alkuviikosta maalasin listoja - ja vielä yritämme ehtiä saada listatkin paikoilleen. Voi olla, että emme onnistu siinä, mutta ei se tyttö taida listojen uupumista huomata. Todennäköisesti huomaa vain omat lelunsa uudessa paikassa.

Jos ehdin, postausta tulossa vielä tällä viikolla tuosta pienestä söpöstä huoneesta. Jos en, seuraavalla sitten. Instagrammista (klik) löydät jo muutaman otteen huoneesta!

Tuohon yllä olevaam kuvaan pakko lisätä mainintana keskusteluni tytön kanssa viime viikolla:

"Kuka tuossa kuvassa on?"
"Tuo vai, joka istuu sun vieressä? No, kuka se olisi?"
"Sinä."
"Ai minä vai. Tuo aasi siis."

Ja tähän liittyen hyvä keskustelu tytön ja isän kesken yhtenä aamuna:

"Oletpa sinä viisas!" 
"Enpäs. Mä oon Pikku Myy!"

Pienestä suusta tulee suuria elämänviisauksia ja totuuksia, harva se hetki. 
Kunpa muistaisin kirjata niitä enemmän ylös.

* * * * *

Three years ago our daughter got born; life has changed so much after that - and the words like love, worry, happiness, motherhood, tiredness and hurry have got new, many times deeper, meanings. The life before children feels so far away - and sometimes, in the middle of everyday life, I awake to realize how lucky we are; having each others! Last days we have been renovating room to our daughter; an own room as a birthday present! Let's see how finished the room finally is, when daughter sees it for the first time. An few pictures from the room is published in Instagram (click).

One mention about picture above, the conservation between me and my daughter:
"Who is there in the picture?"
"That person beside you? Who could it be?"
"You."

And conservation between daughter and his dad:
"Ou, you are so wise!" 
"No away, I am Little My!"

Wise words and truths from my daughter's mouth!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 17. syyskuuta 2015

Uusi keittiövalaisin // New Kitchen Light

Ostimme jo keväällä uuden keittiövalaisimen Lundagårdin nettiputiikista. Siinä se on ollut monta kuukautta, mutta blogiin sitä on ollut haastava saada mukaan, sillä niin se vain on, että kahden lapsen kanssa kauniiden sisustuskuvien saaminen juuri keittiöstä on varmasti se haastavin tehtävä. Itse kun tykkään ottaa kuvian niin, että näkyy vähän sitä ympäristöäkin; ei siis vain sitä lamppua.


Eilen yritin. Olin juuri siivonnut (huom. siivonnut) ja aurinko paistoi; parempaa hetkeä kuvauksille ei voisi olla. Siivouksen jälkeen poika ehti kuitenkin herätä, jolloin penkit, keinut ja korit piti äkkiä virittää kaappien eteen, ettei tomera järjestelijämme pääsisi liiaksi vauhtiin. Ja piti äkkiä myös syöttää poika, sillä unien jälkeen se vain on tehtävä asap - tai huuto on armoton. Ja lopulta kameraa viritellessäni annoin vuorollaan leluja, pantoja ja koruja lattialle, jotta poika pysyisi tyytyväisenä hetken.

Sainhan minä muutaman kuvan, mutta enpä tiedä, oliko siitä minun siivouksesta, järjestelystä ja kauniiksi laittamisesta muuta enää jäljellä kuin kaunis calluna keittiön pöydällä... Oi tätä! Kyllä minä jo nyt nauran näille tilanteille, ja ehkä myöhemmin jopa kaiholla muistelen. Kun jokseenkin piinaavankin järjestelmällinen ihminen joutuu uusiin kenkiin, ja on pakko oppia elämään sekasorron keskellä - se on jotain se. Mutta ihmeesti olen oppinut. Ahdistaa kyllä edelleen vähän liiankin usein, ja ahdistusta on pahentanut venynyt remontointi, minkä seurauksena säilytystilat ovat vähissä. Mutta onneksi ollaan ainakin remontin osalta voiton puolella - ja remontin jälkeen ainakin osa sotkusta siirtyy lasten omiin huoneisiin (hah, niinkö toivot..?), joten enköhän selviä?

Miten teillä muilla lapsiperheellisillä? Jaksatteko siivota ja järjestellä kotia leikkien jälkeen - tai edes kerran päivässä? Ja missä vaiheessa lapset oppivat leikkimään siististi? Heh, vai onkohan sellaista siististi leikkimistä edes olemassa?

P.S. Ja nämä yllä olevat julkaistavaksi kelpuuttamani kuvat sain lopulta näteiksi tekemällä tarkkaakin tarkempaa rajaustyötä niin kuvatessa kuin kuvia käsitellessä. Alla oleva kuva kertoo pienen osan todellisuudesta.

P.P.S. Valaisimen valmistusmaasta en hoksannut kysyä tilauksen yhteydessä, sillä tilaus tehtiin vähän liiankin pikaisesti, kun löydettiin samasta putiikista vanha, iso emalikattila kesäkotiin. Perinteisten mallien mukaan lamppu on kuitenkin tehty - ja hinnasta päätellen ainakin joku (toivottavasti myös valmistaja) sai tästä valaisimesta hyvän palkan.



We bought new kitchen light at spring From Lundagård web shop. It is nearly unpossible to take nice pictures from kitchen, when you are living with these young kids! But I tryed, and here is the result. 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kierros ullakolla // Round in the Attic

Aivan huikeen tärisevä ja erittäin omaperäinen video ullakoltamme on julkaistu; ja tällä kertaa YouTubessa. Huomasin YuoTuben ja Bloggerin tukevan paremmin toisiaan, ja YouTubeen saa ladata materiaalia vähän enemmän ilmatteeks kuin tuonne Vimeoon.

Eli Mrs Sinn on sittenkin YouTubessa.

Ja tuo videohan on ihan totta puhuen: kauhee... Kännykällä otettu videonpätkä, jossa liikun ja jossa puhun samalla. No siis ihan kauhee. Mutta kattokaa nyt, jos vaan pystytte - vaikka sitten loppuun asti. Videolla kierrän ullakon kaikki huoneet läpi tilanteessa, jossa lautalattiat on maalattu ja seuraavaksi ryhdytään tapetoimaan.

Ja mitä opin tästä kerrasta: kuvaa nyt herranjestas ees vaakana se klippi, kun tuo pystyklippi on niin mahottoman pieni. Sais nyt ees vähän parempaa kateltavaa aikaan.

Ja video loppuu siksi kuin seinään - että tallennustila loppui puhelimessa, kuin seinään!



Video clip from our attic has been published in YouTube. I'm speaking there only finnish, sorry, but check it out however: Firstly you see very shaking and unprofessional material. Secondly you see our whole attic after painting the floor.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


perjantai 11. syyskuuta 2015

Art Plate by Fujiwo Ishimoto




Saimme häälahjaksi kaikkia kauniita asioita; niin häälistalta kuin sen ulkopuoleltakin. Kun aukaisimme tätä mandariinilautasta paketista, olimme aluksi ihmeissämme ja mietimme, miten tämä meille sopii. Mutta sopiihan se. Se on todella kaunis. Mandariineja meillä ei ole vielä tässä pidetty, mutta nektariineja ja omenoita - ja näyttävät nekin kauniille, eikö vain?

Kiitos lahjan antajalle tästä lautasesta; se säilyy varmasti matkassamme niin kauan kuin tässä maailmassa saamme aikaa viettää. Ja varmasti tämän jälkeen jälkipolvi kantaa sitä mukanaan.

Äitinä oleminen on selvästi helpottunut. Kun en enää herää öisin kolmea kertaa, voin sanoa olevani tolpillani pitkästä aikaa. Jaksan tehdä asioita, ja joskus pikkuisen päiväunet tuntuvat niin pitkille, että ehdin jopa miettiä, mitä tekisin seuraavaksi.

Eilen sitten laitoin lelut paikoilleen, siivosin pikkasen ja otin vielä kuviakin tuvasta päikkäreiden aikana. Se hetki, kun kaikki on paikallaan, on hiljaista ja on siistiä; se tuntuu kieltämättä luksukselle nykyään. Ennen en olisi edes ymmärtänyt, että tällaisia hetkiä voi arvostaa. Nyt todellakin ymmärrän! Joten jos et ole vielä kahden lapsen äiti: nauti nyt ihmeessä niistä hetkistä. Ja jos olet jo useamman lapsen äiti: nautitaan niistä pienistä hetkistä, jotka meille edes joskus suodaan - ja 20 vuoden päästä viimeistään sitten nautitaan ihan olan takaa, eiks jee?

Taidelautanen on Fujiwo Ishimoton Arabialle suunnittelema, Pro Arte -96 mallistosta. Pro Arte -tuotteet on valmistettu tähän asti Helsingin Arabian tehtaalla. Helsingin tehtaan tuotanto ollaan kuitenkin ajamassa alas tämän viikon uutisten mukaan - ja siirtämässä ulkomaille. Tästä linkki mm. twitter-tililläni. Iittalan Mariskoolit valmistetaan vielä Suomessa; toivottavasti vielä huomennakin!



In the pictures:

Mandarin Plate by Fujiwo Ishimoto (Arabia, Pro Arte -96), finnish design and made in Finland
Inside Flowers, which enjoy living in old wooden houses: granma's flower and money tree
Our dining room
Mariskooli by Iittala, finnish design and made in Finland


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and Vimeo!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

I Just Wish ...



Mitä toivoisin? No sitä, että lopetettaisiin ruikuttaminen. Se on vain fakta, että kaikki uusi ja kaikki muutos pelottaa. Mitä arvostan? No että uskaltaa oikeasti tehdä jotain, eikä vain kumarrella - ja samalla pyllistellä toiseen suuntaan.

Kun meillä on asiat niin hyvin: keskustelkaa vanhempienne kanssa. Kysykää, millainen heidän lapsuus oli. Silloin monessa perheessä nähtiin nälkää, käveltiin monia kilometrejä kouluun ja lapset tekivät töitä kotitilalla. Lapset pesivät perheen pyykkejä talvella järven avannossa. Kansakoulun opettaja oli juoppo, joka söi oppilaiden läskisoosit. Miehistä osa oli jäänyt sotatantereelle; osa ei palannut takaisin samanlaisena, vaan kantoi sodan varjoja koko loppuelämänsä. Käpyjä kerättiin, ei vain leikkeihin, vaan myytäväksi. Isovanhemmat asuivat samassa talossa muun perheen kanssa. Joutolaisia olivat ne, joita suvun ulkopuoliset joutuivat hoitamaan.

Näitä juttuja minä olen kuunnellut omilta vanhemmiltani.

Kun meillä on kaikilla mahdollisuus tehdä omille asioille jotain, jos vain tarpeeksi tahdomme ja jos vain olemme kärsivällisiä. Voimme opiskella, voimme hakea toista työtä, voimme jättää pullon korkkaamatta ja mennä sen sijaan vaikka kahville ja löytää ehkä sieltä uusia ideoita tulevaisuuteen. Voimme olla vähemmän kateellisia toisten saavutuksille, ja siirtää ne voimavarat meistä heikompien auttamiseen.

Ja hei, voimme muuttaa ulkomaille, jos oikeasti täällä Suomessa asiat on niin huonosti. Tai lähteä mukaan politiikkaan; vaikuttaa itse paremmin, jos nykyiset politikot eivät niin tee.

En haluaisi, että me lannistuttaisiin. Tai kyynistyttäisiin. Että arvostettaisiin oikeasti sitä kaikkea, mitä meillä on. Meillä on asiat oikeasti tosi hyvin.

Eikä ainakaan sanottaisi: Mä en kyllä ala. Nyt lopetan. Täältä pesee takaisin samalla mitalla.

Voin kertoa avoimesti, etten ole kaikista asioista samoilla linjoilla Sipilän hallituksen kanssa. Mutta voin sanoa, että arvostan, että he tekevät. Että he oikeasti uskaltavat tehdä sellaista, mikä voi heidät lytätä maan syvimpään rakoon seuraavissa vaaleissa. Etteivät he ajattele vain itseään ja omaa poliittista tulevaisuuttaan. Että he ajattelevat yhteiskuntamme tulevaisuutta.

En tule blogiin kirjoittamaan päivän poliittisia aiheita todennäköisesti tulevaisuudessa sen enempää kuin tähänkään asti. Mutta päätin perustaa twitter-tilin. Jaan siellä sellaisia juttuja ja ajatuksia, jotka pännivät - kyllä - negatiivissävytteisesti. Mutta toivottavasti myös juttuja, joissa on onnistuttu. Pääset uudelle twitter-tililleni tästä: klik!

Kuvasta: Jos haluat toivottaa pakolaiset tervetulleiksi myös tänne Pohjolan perukoille, näytä se! Ainakin itse haluan taata heille turvallisen reitin turvaan - ja ihmisarvoisen kohtelun. Muuta esimerkiksi facebookin profiilikuvasi täällä: klik!

I just wish finnish people would find a new way of thinking. More proposed solutions and doing things - less negative complaining. Our life is however guide good. Think about the way of living in Finland after the second world war. It's not so long ago. And compared with that our life is quite luxury! 

And yes, I welcome refugees, who needs help, in Finland. Think if you would be in that situation? Of course I would't be glad to escape from home - but if I had to, I had no choice. 

I would try to find secure place to me and my family.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterest, Twitter and Vimeo!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Video Clip of Our Attic Floor

Ullakon remontti on edennyt taas pienensuuren askeleen; lautalattiat ovat nimittäin saaneet viimein maalin pintaansa! Lattia maalattiin Antiikkiverstaan (klik) pellavaöljymaalilla, sävynä vihreä umbra (sekoitussuhde 1 osa vihreää umbraa, 1 osa valkoista). Emme lakanneet oksakohtia, vaikka ohjeissa niin ohjeistettiin. En tiedä, johtuuko siitä, että oksakohdat näkyvät niin selvästi maalin läpi. Vai pitäisikö maalata vielä kolmas kerros?

Pellavaöljyllä maalaamisesta voisi todeta yksiselitteisesti: tykkäsin. Jälki on aivan erilaista kuin "muovimaaleilla". Pellavaöljymaali imeytyi puuhun, pinnasta tuli sileä, ja oikeasti tuntuu, että puu saa väriä eikä väri vain muodosta levyä puun päälle. Maalaaminen oli ainakin itselläni hitaampaa kuin "muovimaaleilla", sillä maalisutia sai painaa enemmän puupintaan - niin, että maali oikeasti pääsisi kiinni puuhun, eikä väliin jäänyt ilmaa. Sormet olivat ihan kipeänä tästä lihastyöstä maalausurakan jälkeen.

Jälki on todella kaunista. Ja mikä oli erittäin suuri yllätys: Maalia varattiin noin 70-80 neliön alalle, ja ostimme 10 litraa valkoista maalia ja 9 litraa vihreää umbraa. Sekoitin yhden 3 litran vihreän umbran 3 litraan valkoista - ja niillä olemme maalanneet ullakon lattian yhtä pientä länttiä ja parin neliön vaatehuonetta lukuun ottamatta kokonaan - kaksi kertaa. Sekoitettua maalia on vielä jäljellä, ja sen laskettiin riittävän hyvin ainakin muutamaan kesäkodin makkarin lattiaan.

Meillä on siis jäljellä vielä 13 litraa maalia sekoittamattomana…! Eli sanoisin, että maali on erittäin riittoisaa. Vaikka litrahinta on kova, riittoisuus on jotain ällistyttävää aiempiin maalikokemuksiin nähden.

Ja vielä yksi hyvä puoli on maalin ympäristöystävällisyys.

Huono puoli on haju. Aika kamala, mutta nyt onneksi helpottaa, kun ulkona on kylmä; haju siirtyy tehokkaammin ulos.

Tein muutaman videoklipin ullakolta ennen maalausta (joissa olisi näkynyt koko ullakko ja jossa puhuinkin), mutta en vain ole niin nörtti, että olisin saanut ne ladattua nettiin. Formaatti oli tuntematon. Nyt tein klipin kameran sijaan puhelimella, ja siitä suoraan latasin Vimeoon (klik). Kevyen puhelimen pitäminen vakaana osoittautui erittäin haasteelliseksi, ja niin sormi suussa yritin pitää kännykkää ja kuvata samalla ylimmältä portaalta, etten sanaa suusta saanut ulos…!

Mutta ehkä seuraavalla kertaa sanon jo sanasen - ja jos vaikka miekkosen padilla saisin vakaampaa kuvaa otettua joku kerta, olisi puhuminen helpompaa ja kuva vakaampaa. Hyvä aloittaa pohjamudista; ei voi tämän jälkeen muuta kuin parantaa tasoa...

Ja Mrs Sinn on nyt siis myös Vimeossa! Oletko sinäkin? Kerro, sillä videoista saa kivaa uutta näkemystä bloggareihin, heidän kotiinsa ja elinpiiriinsä. Vai mitä tykkäätte? Laajempi videokierros sitten, kun maali on kuivunut. Hätäinen ei jaksanut odottaa, kun viimein keksi, miten saada video ulos nettiin.

Video löytyy siis tästä: klik!

I made a video clip from our attic at morning. You see there our attic floor, which has been finally painted! You find my videos from vimeo: click!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterest and Vimeo!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Our Feast Hall in The Cow House





Viikonloppuna meidän juhlasalimme kesäkodissamme pääsi toistamiseen käyttöön! Hih, eikö ole aika hieno juhlasali? Tuuletus toimii erittäin hyvin, ja tunnelmaa on niin sateella kuin auringon paisteellakin!

Astiat olen löytänyt kirpputorilta jo aika päiviä sitten. Viimein ovat päässeet käyttöön kesäkodissa; tähän asti majoittuivat vanhempieni vaatekaapeissa. Kesäaika on ihanaa, kun saa kukkia maljakoihin tosta noin vain; nyt luonnonkukkien lisäksi poimin kukkapenkistä parit Meksikon auringonkukat; sain taimet kukkapenkkeihin alkukesästä anopilta. Ovat kauniita, ja juuri ihanan syksyisen värisiä.



Our feast hall in our cow house in our summer home was in use at last weekend. The space is so full of feeling, when the sun shines, but even if it rains.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebook and Pinterest!

tiistai 1. syyskuuta 2015

The Costs of Our Wedding Party

Luonnonkukkia portailla.



Pitkospuut naisten vessaan.
Kyltti, jonka viimeistely jäi viimeiseen aamuun.
Itsetehdyt pöydät pihalla ja navetassa; materiaalina nurkista löytyneet puut ja naapurilta ostetut tuppeensahatut laudat.
Nyt on aika laittaa pillit pussiin hääjuhlien suhteen. Ynnäsin tänään kustannukset, sillä isovanhemmat olivat luvanneet maksaa osan kustannuksista. Ajattelin samalla ynnätä kustannukset myös tänne, sillä mielestäni selvittiin halvalla - ja tällä haluan sanoa, että juhlat todella voi järjestää huokeastikin, mutta se toki teettää usein itselle ja läheisille enemmän työtä.

Ja niin tässäkin tapauksessa; meillä ei ollut esimerkiksi hääjuhlasuunnittelijaa, rakennettiin itse pöydät ja tuolit, rakennettiin juhlatilat omiin nurkkiin, käytettiin vanhoja materiaaleja nurkista (puutavara, vanhat pullot kynttilän jalkoina, erilaisia kukkamaljakoita sukulaisten nurkista, vanhoja kynttilän jalkoja jne.), poimittiin luonnosta kukat, ja rakennettiin jopa miehille ja naisille omat pissipaikat, eikä tilattu kalliita bajamajoja paikalle. Ja mikä ehkä tärkeintä; tarjoiluihin ei panostettu suuria summia. Päätimme heti alussa, että kyseessä on rennot kesäjuhlat, joissa tarjotaan kalakeittoa ja mansikkakakkua. Ei muuta. Ja siinä pysyttiin.

Alkoholiakin ajateltiin tarjota aluksi vain kuohuviinin ja konjakin verran, mutta oli hassua huomata, millaisia reaktioita se sai aikaan. Lopulta isovanhemmat ostivat navetan kapakkaan olutta, viiniä ja pullon väkevää, eivätkä kertoneet meille edes, mitä ne tulivat maksamaan. Ja btw: kantoivat suurimman osan takaisin omiin nurkkiinsa. Harva siis joi juhlissa, johon oli kutsuttu koko perhe, jotka järjestettiin keskellä ei mitään, automatkan päässä ja jotka päättyivät jo klo 20.

Ruokatarjoilut sekä alkoholittomat juomat 784 €
Alkoholilliset juomat ?

Harmonikan soittajat 300 €

Valokuvaus 250 €

Morsiamen hääpuku (second hand) 90 € 
Morsiamen kengät 17 €
Morsiamen meikki ja kampaus 100 €
Morsiamen korut (vihkisormusta lukuun ottamatta) 0 €

Sulhasen puku (summa pitää vielä tarkistaa miehen tililtä, mutta muistin varassa veikkaus) 250 €
Sulhasen smokkipaita 90 €
Sulhasen rusetti ja taskuliina 47 €
Sulhasen kengät 0 €
Sulhasen korut 0 €

Tytön ja pojan vaatteet (second hand) 8 €
Tytön kengät (second hand) 7 €

Juhlatilat 0 €
Pöydät 50 €
Kynttilät (käytettiin pääosin vanhoja nurkista löytyneitä, joten summa mututuntumalta) 10 €
Suomen lippu 30 €
Lipputanko (vanhasta aisasta) 0 €
Muut koristelut 0 €

Yhteensä 2033 €

Aikuisia juhlijoita meillä oli noin 55 henkeä. Lapsijuhlijoita puolestaan noin 25, joista suurin osa alle 5-vuotiaita.

Suomenlippu toivottamassa vieraat tervetulleiksi.

Emme pröystäilleet. Ja teimme paljon itse. Ja silti oli sitä juhlan tuntua. Jälkeen päin ajateltuna, olen vielä enemmän sitä mieltä, että tämä oli paras ratkaisu. Juhlat ovat niin äkkiä ohi, ja kaikki tipotiessään, että suurempi rahallinen satsaus olisi ainakin meidän taloudessa harmittanut. Ja vaikka olisikin mennyt isovanhempien pussista, silti. Yhteistä kaikki.

Meidän onni on tietenkin, että isovanhemmat ovat luvanneet kustantaa osan laskuista. Ja hyvä näin; saatiin eilen vakuutusyhtiön lasku, joten saadaan sieltä sitten rahat vakuutusmaksujen hoitoon. Kallista lystiä tuo vakuutusmaailma; häätkin tuntuvat siinä sivussa aika halvalle huville…

P.S. Kaikki hääjuhliimme liittyvät postaukset löydät tunnisteella wedding party (klik).

P.P.S. Postauksen yhteydessä vielä kuvia ulkoa pihamaalta; ja näin kaikki hääjuhlakuvat on blogin puolella kuitattu. Seuraavaksi kiitoskorttien suunnitteluun!



The costs of our wedding party has been counted: 2033 €. Not so bad. We did much ourselves and used old and second hand things. Pictures are taken from the summer home yard day after the party.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebook and Pinterest!