perjantai 31. lokakuuta 2014

Autumn Star and Give Away Reminder!



"Syystähti…?", kysyin hämmästyneenä, kun äiti ojensi tämän minulle, kun tuli katsomaan lapsen lastaan. Kyllä; nyt voi jo lokakuussa ostaa hyvillä mielin jotain joulun näköistä - mutta ei silti joulua - vaan syksyä!



Ja tämä on mielestäni ihana; toivottavasti saan tämän pysymään elossa niin kauan kuin saan hyvillä mielin ostaa joulutähden. Kuvassa näkyy myös kirpparilta löytämäni Iloadesignin tuttinauha. Tykkään; ei muovia ja tyylikäs - ja sopii niin tytölle kuin pojallekin! Iloadesign oli minulle uusi tuttavuus; mutta ihana sellainen!



Tuttinauhasta tuli mieleen myös, miten vauvat voivat olla niin erilaisia. Esikoinen ei tuttia käyttänyt ensimmäisinä elinkuukausinaan lainkaan. Mutta tämä tulokas sen sijaan: Pitää saada joko tissiä - tai jos sitä ei heru, antakaa edes tutti. Muuten itken. Eikä tässä ole auttaneet hyssyttelyt, tassuttelut eikä mitkään peliliikkeet; imurefleksi on vain aivan valtaisa! Eli tuttinauha tuli enemmänkin kuin tarpeeseen.

Muistutan tässä samalla arvonnasta, joka päättyy TÄNÄÄN klo 24! Voit voittaa 30 euron arvoisen lahjakortin Putiikki TaruLiinaan; kauppa täynnä ihania aarteita mm. kodin sisustukseen, itselle päälle pantavaksi - tai lapselle! Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä juuri tällä hetkellä, että voitat on 1/47 eli hurjan paljon enemmän kuin lotossa ikinä! Löydät arvontapostauksen tästä: klik!

* * * * *

Autumn Star is my new love; now you do not have to wait the christmas time to buy christmas star! My mum gave this us, when she came to see our baby. I like this - and also the apple pie, which she bought; now we have something to serve, when someone comes to visit us!

In the picture you see also teat band (is this the right word..?) made by Iloa Design. I like this; not made of plastic and stylish I think!

If you live in Finland, remind to take part on Give Away; you can win a present card value of 30 euros to Boutique TaruLiina! You find the give away post here: klik!

torstai 30. lokakuuta 2014

Plastik in Wooden House...



Miksi en ole tykännyt yläkerran remontista? Minua on hirvittänyt muovi. Rahat eivät olisi riittäneet uudistamaan koko ullakon eristekerrosta katosta, jolloin jouduimme jättämään sinne aikoinaan 80-luvulla laitetut lasivillat. Ja lasivillan kanssa nykyiset määräykset edellyttävät käyttämään muovia höyrysulkuna. Asia tarkistettiin ainakin kolmeen otteeseen rakennesuunnittelijaltamme - ja näin oli siis lopulta toimittava.

Asiaa edisti myös kiristyneet rakennusmääräykset; jos olisimme muuttaneet eristekerrosta, olisi se pitänyt tehdä uusien normien mukaan. Jos olisimme halunneet käyttää selluvillaa, olisi eristekerroksen pitänyt olla niin paksu, että huonetilamme olisi pienentynyt huomattavasti - eikä yläkertaan olisi saatu kolmea virallista makuuhuonetta, kuten nyt saadaan.



Itseäni asia on hirvittänyt siitä asti, kun muoveja katoille ja ulkoseinille asennettiin, mutta pian saamme ainakin muovit piiloon. Yllä olevassa kuvassa helmipanelipintaa sisäkatossa; kaipaa vielä tosin muutaman maalikerroksen pohjamaalin päälle. Kun en näe muovia enää, tuntuu kenties paremmalle…?

Muovin ansiosta ullakolla on tällä hetkellä huomattavasti lämpimämpi kuin ennen. Eli säästetään sähkössä ja sitä kautta ainakin ekologinen sydämeni kiittää hitusen. Muovi kuitenkin edellyttää, että ullakon poistoilma, eli ilmastointi toimii. Huippuimuri onkin kytketty jo päälle, ja toteutettu sekin rakennusluvan mukaisesti.

Mikä toinen asia hirvittää. Määräysten seurauksena kattoikkunoiden reunat on nyt "piiritetty" muovilla. Eli jos kattoikkunoiden asennuksessa on tapahtunut virhe ja rakenne vuotaa, vuotaa se muovin yläpuolelle - emmekä huomaa vuotoa välttämättä pitkään aikaan sen alkamisesta. Kattoikkunat kävi asentamassa Kattava, ammattitaitoiset ja kovin positiivisella asenteella varustetut asentajat, joten toivon mukaan tekivät asiansa hyvin, ja voimme nukkua yömme rauhassa.

Onneksi ullakko ei ole kuitenkaan enää hirsirakenteinen - eli sitä kautta toivon, ettei pahoja pääse tapahtumaan. Rakenteet olivat myös säilyneet ehjinä 80-luvun remontin jälkeen, eli lasivilla sinänsä oli toiminut eristeenä, vaikka kylmähän ullakko oli talvipakkasina. Muutamia vuotokohtia oli; näillä vuotokohdilla tarkoitan lämpimän ja kylmän kohtaamista, mikä oli tummentanut villoja. Nämä eivät kuitenkaan olleet saaneet mitään pahaa aikaan.

Vaikka välillä tuntuu hullulle, miksi puramme kaiken, mikä on vasta 80-luvulla rakennettu, olen kuitenkin purku-urakan kannalla vieläkin. Ullakko oli ennen kahdessa tasossa; nyt lattia on rakennettu niin, että koko kerros vessaa ja vaatehuonetta lukuun ottamatta on samassa tasossa. Saimme myös lattian laskun myötä hieman lisätilaa, kun huonekorkeus kasvoi. Tasoratkaisu ja huonekorkeus mahdollistivat kolmen virallisen makuuhuoneen saamisen yläkertaan, mitä edellyttivät toki vielä muutamat uudet asennettavat kattoikkunat. Ja mikä parasta: nyt tiedän, mitä tapettien alla on. Että rakenteet ovat kunnossa ja olemme tehneet kaiken, kuten ammattilaiset asian edellyttävät tekevän.

Toivon kuitenkin, että nykyajan tietämys kantaa myös tulevaisuuteen, eikä parin vuosikymmenen päästä ajatella, että kaikki ole tehty aivan päin prinkkalaa. Tässä - jos jossain tilanteessa - olen miettinyt, kuinka pieni ihminen on kaiken byrokratian ja määräysten keskellä. On vain toimittava, kuten on määrätty - ja toivottava sen jälkeen parasta.

Tänä aamuna aamupalakeskustelumme kääntyi tilanteeseen, jossa mies päätti lotota. Lotata, jotta voittaisi - ja ostaisimme sitten vanhan talon hirsikehikon vanhoine ovineen, kivijalkoineen, lattioineen, jne. Muuttaisimme johonkin maalaispitäjään, jossa rakentelisimme taloa kaikkien perinnerakentamisen oppien mukaisesti. Jos siis jotain olemme tämän talon remontoinnista, emme ainakaan sitä, että osta uusi - pääset helpommalla!

Ylemmässä kuvassa näkyy tulevaa leikkihuonetta, jota ei ole vielä paneloitu, mutta lautalattiat ja gyprokit on asennettu. Jos vielä joskus samaan ryhdymme, haluan myös seinämateriaalista perinteisemmän; puukuitulevyä tai pinkopahvia! Alemmassa kuvassa puolestaan lasten nukkumahuoneen kattoa, jossa kattoa on jo paneloitu helmipanelein.

* * * * *

I have thought over our renovation in the attic because the plastic. The building regulations obligate us to use plastic as steam lock because the old insulator in made of glass wool. We did not have enough money to chance the old insulator to cellulose wool - and the change would have required us to increase the thickness of insulate layer because of the tightened building regulations, which would have decreased the room space in the attic. Luckily the attic is not made of timber.

tiistai 28. lokakuuta 2014

The Difference Between Girl Baby and Boy Baby

Ero tyttö- ja poikavauvan välillä? Kyllä; vaikka aikaa ei ole kulunut montaa päivää, huomaan, että tyttö- ja poikavauvan välillä on yksi selkeä asia. Ja se on juuri se pippeli! Ei vain se, että se on, vaan sen aiheuttamat seuraukset.

Puhdistin eilisaamuna herran napaa, nokkani noin viiden senttimetrin etäisyydellä navasta, kun suihku lähti tulemaan! Äiti kiekaisi ja väisti sivuun - ja poika jatkoi; pissi suihkusi vastapäiselle seinälle asti. Nauroin katketakseni tilannetta, ja vielä enemmän, kun poika vielä teki kakat kaupan päälle. Onneksi kakka ei tullut ilmapaineen kanssa, vaan nätisti alustalle, joka oli onneksi hyvin suojattu.

No kyllähän me oltiin jo mietitty ennen pojan syntymää, että hoitopöytä voi olla huono eteisessä, joka on juuri tapetoitu - ja pissisuihkun osuessa paperitapettiin on jälki rumaa. Tuumattiin aamuepisodin jälkeen, että eteisen hoitopöytää ei todellakaan kannata käyttää, sillä suunnitelmamme laittaa hoitopöydän taakse jokin suoja ei riittäisi - vaan kaikki eteisen seinät pitäisi vuorata suojilla…

Onni onnettomuudessa oli, että olin aamulla vaihtamassa vaippaa juuri alakerran pesuhuoneessa, jonka seinät ja lattiat ovat laatoitettuja - ja suihkun sattuessa siivoaminen on huomattavasti kivuttomampaa.

Että tämä siis pikkuvinkkinä tuleville poikavauvojen vanhemmille; huomioi pissisuihku hoitopöydän sijoittelussa! Vai onko poikavauvojen äideillä tai isillä hyviä vinkkejä, miten selättää tämä haaste muuten? Toki jos kovasti yrittää pitää pyyhettä päällä, on riski pienempi, mutta muistaako sitä joka kerta tehdä - ja onko se mahdollista koko hoitopöydällä olon ajan?


It has only taken few days and I realize the difference between girl baby and boy baby; the pee-pee! Not only that it really is there, but the consequences the pee-pee. Yesterday I was chancing diaper and at the same time cleaning baby, when he started to pee. I moved aside automatically, and the pee shower was huge! Finally there was pee on my dressing gown, on wall and on the floor.

After a long laugh and cleaning the bath room, we decided not to use the nursing table in our hallway anymore - if the poi shower would have happened there, the fall paper would have been distroyed. Tip to the future boy babies parents; take the pii shower account when planning the place of nursery table!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Our Baby Boy Is Here!

Tässä hän on: poikavauvamme kahden päivän ikäisenä - viettämässä ensimmäistä kokonaista päiväänsä omassa kodissaan. Koti, joka oli suhteellisen kylmä kotiintulopäivänä, sillä hänen äitinsä ja isänsä viettivät edeltävät neljä päivää pääosin sairaalassa; odottaen, että pienokainen tulisi tähän maailmaan lapsivesien mentyä ja lopulta synnytyksen merkeissä. Ja juuri näinä päivinä myös Turussa mittarit laskivat pakkasen puolelle. Kotimme ehti jäähtyä, kun tulisijoja ei lämmitetty - mutta onneksi kotona odottivat myös lämpivät vauvan vaatteet, joita äiti oli hankkinut etukäteen juurikin puutalon talvea ajatellen - edellisestä vauvavuodesta viisastuneena.

Lämpimän Ruskovillan unipussin lahjoitti Putiikki TaruLiina blogiyhteistyön merkeissä. Ihanan lämmin, mutta samalla myös pehmeä ja joustava; ei siis perinteisten villavaatteiden kankeutta, mutta villavaatteiden lämpö kuitenkin! Ja Ruskovillan tuotteet valmistetaan Suomessa, mikä on tietenkin aina plussaa. Muut kuvassa näkyvät vauvan varusteet ovat edellisen äitiyspakkauksen saldoa - ja vieressä valvova Pentikin lammas ensimmäisiä tuliaisia, joita pienoinen sai.

Nyt sunnuntaina eletään vauvan neljättä elinpäivää. Päivät ovat menneet kuin sumussa; onnellisessa sumussa. Sumua on täydentänyt ulkoa kantautuva sateen ropina, hämärät päivät ja pimenevät illat.

Olen antanut sumulle vallan; nauttinut siitä, että päivät menevät vauvan ehdoilla eteenpäin. Nukkunut, kun on ollut mahdollista - sytytellyt kynttilöitä, kun on hämärtänyt - valvonut, kun on pitänyt valvoa.

Arkea ovat helpottaneet isovanhempien ja lapsen isän apu esikoisen kanssa. Esikoista kohtaan koen välillä sääliä, sillä aika ja voimat eivät riitä tällä hetkellä hänelle kuten ennen. Mutta ehkä hän on kuitenkin pienessä viisaassa päässään ymmärtänyt tämän, sillä kaikki on mennyt hänen kanssaan todella hyvin. Hän seurailee vauvaa kiinnostuneena ja pussailee häntä turvallisen etäisyyden päästä. Yksi varoitus ja varoituksen aikaansaama itku auttoi; sen jälkeen isosisko on osannut varoa pientä ja tutkailee pikkuveljeään nyt rauhallisemmin ottein.

Ruskovillan unipussista muistan muistuttaa teitä arvonnasta, joka on blogissa käynnissä vielä lokakuun loppuun asti. Voit voittaa arvonnassa 30 euron arvoisen lahjakortin Putiikki TaruLiinaan, jonka valikoimassa paljon myös vauvan ja lasten tuotteita. Kurkkaa arvontapostaukseen tästä: klik!

Back to Real Life: Esikoinen heräsi päiväuniltaan - joten siirryn takaisin "sumuun" - ja palaan taas asiaan sopivan tilaisuuden tullen. Instagrammissa päivityksiä tiheämmin, joten kurkkaa toki sinnekin (klik), jos olet sinne kirjautuneena!




Our Baby Boy got born five days ago - and arrived home, when the autumn turned to winter here in Southern Finland. Our old wooden house was cold, because we stayed four days in hospital waiting the baby to come - and could not warm the fire places. But lucky him! Her mum had prepared this time right; warm clothes were waiting him at home. For example this Ruskovilla's sleeping pag, which is made of marino wool in Finland - soft and feels so nice! I got the sleeping pag from Boutique TaruLiina (blog cooperation); remind the lottery, where you can win present card of 30 euros to this wonderful boutique! To the lottery post here: klik!


perjantai 17. lokakuuta 2014

Kids and Decoration



Joskus ihmettelen, miten lapsiperheiden kodit voivat näyttää niin "aikuismaisille, vaikka niissä asuisi lapsia. Asia nousi taas mieleen, kun katsoin Suomen kauneimmat kodit -jaksoa, jossa esiteltiin kaksi aivan erilaista lapsiperheen kotia; toisessa lapset näkyivät todellakin - heti astuttaessa ovesta sisälle - ja toisessa itse lasten huonekin oli samaa sarjaa muun, niin stailatun näköisen kodin kanssa.

Miten teillä muilla lapsiperheissä? Nostatteko kotonanne lapsia esille - sisustatte myös heille? Vai häivytetäänkö lasten tarpeet osaksi kokonaisuutta; esim. valitsemalla lasten lelut sopimaan kalusteisiin? Vai voivatko lasten sisustusmieltymykset vain olla niin samankaltaiset aikuisten ihanteiden kanssa..?



Riippuu varmasti paljon myös sisustustyylistä, miten lapset kotona näkyvät. Itse huomaan, että sisustustyylimme on muuttunut kuitenkin myös itsellä lapsen myötä. Esimerkiksi matot; räsymattojen päällä lelut eivät näytä yhtään niin sekaville kuin täysvalkoisen maton päällä. Ja toisaalta; nyt kun meillä ei ole lapselle omaa nukkuma- saati leikkihuonetta, leluja ja lasten tarpeita on joutunut ripottelemaan pitkin taloa ja sisustusta.





Lapsen liikkumisen myötä alkoi kuitenkin tuntua, että leluja oli joka puolella. Sitten alkoi päiväkotiin tutustuminen ja sieltä opin, että alle 2-vuotiaatkin lapset kyllä siivoavat jälkensä, jos siitä pidetään kiinni. Tämän jälkeen mekin laitettiin kotona lelut järjestykseen; yhteen laatikkoon legot, toiseen eläintarhan tarvikkeet, kolmanteen palapelit, neljänteen pehmolelut ja nuket, jne. - ja kun leikki jonkun laatikon sisällön kanssa päättyy, on siivottu lelut paikoilleen ja vasta sen jälkeen on lupa kaataa seuraavan laatikon sisältö lattialle. Ja on toiminut; ainakin tähän asti suht hyvin, ja tuntuu, että voimme yhdistää lelut ja järjestyksen - - ainakin näin nyt tuntuu. Koputan puuta…

Huomaan myös, että koriste-esineet vähenevät koko ajan ympäriltä ja niitä piilotetaan kaappeihin tai kirjahyllyn ylimmille hyllyille. En vain jaksa hermoilla esim. hymypoikapatsaan rikkoutumista, sillä se vain harmittaisi aivan mahdottomasti, jos sellainen menisi rikki. 

Ja kukatkin meillä ovat nousseet pöydille tai penkeille, olivatpa ne minkäkokoisia tahansa; muutaman kerran mullat lattialta siivonneena totesin, että jos helpommalla pääsen, teen sen. Voihan se hassulle näyttää, kun puolitoista metriä korkea fiikus seisoo tuolin päällä eikä lattialla - mutta oma silmä siihen on tottunut jo niin hyvin, ettei haittaa ollenkaan!




Jostain asioista ei olla kuitenkaan luovuttu lapsenkaan myötä. Esim. hirsiseinän hirsien välissä olevat täytteet; en edes uskalla sanoa, mitä ne on, mutta siellä ne ovat edelleen. Jossain vaiheessa sai olla todella tarkkana, ettei lapsi revi niitä ja laita suuhunsa, mutta se onneksi riitti.

Tai jotkin lelut; pahimpia ovat lelut, joissa on pyörät alla… Esim. Brion pyörillä pyöriviä mäyräkoiria saimme 1-vuotissyntymäpäivänä kaksin kappalein. Nyt kummatkin ovat evakossa mummoloissa, sillä niillä ajettiin päin seiniä ja musta lelukoira jätti jälkeensä jokaisesta töytäisystä mustan jäljen seinään. Nämä jäljet sietäisi paremmin leikkihuoneessa, mutta kun ollaan valkoisiksi tapetoiduissa huoneissa, ei vain pystynyt katsomaan sivusta, kun vastalaitetut tapetit turmeltuivat. Kovat pallot, rullalauta ja nukenvaunut; nekin ovat nyt odottamassa leikkihuoneeseen pääsyä - siihen asti leikit on rajoitettu kellarikerrokseen, jossa voi maalata seinät helposti siistiksi.

Olen joissain asioissa myös saamaton tai viittaan kiireeseen, minkä takia sisustuksesta on tullut "monimuotoisempi". Esimerkiksi eteisen hoitopöytä. Tavoitteena oli, että ompelisin hoitoalustan päälle jonkin tapetteihin, mattoihin tai pöytään paremmin sopivan päällisen - ja että maalaisin mobilen ja laittaisin siihen uudet, paremmin sisustukseen sopivat kilkuttimet roikkumaan. Mutta tässä sitä ollaan ja vain suunnitellaan, enkä ole tehnyt asian eteen mitään. Varsinkin nyt, kun tavarat on laitettu paikalleen hoitopöydälle, voi tosiaan käydä niin, että siinä ne ovat loppuun asti - juuri näissä väreissä ja kilkuttimissa, missä ne kirpputorilta ostinkin. Ihailen niitä ihmisiä, jotka jaksavat ommella ja askarrella tällaisten pienten asioiden parissa. Olen kenties enemmän suurten linjojen maalaaja; jos kyse olisi seinän maalauksesta tai tapetoinnista, olisi homma jo tehty aikapäiviä sitten…!

P.S. Muistakaahan osallistua arvontaan, jossa voi voittaa 30 euron lahjakortin Putiikki TaruLiinaan; valikoimassa paljon myös kaikkea ihanaa lapsille ja lapsenmielisille aikuisille! Arvontaan pääset tästä; klik!

* * * * * 

In our home you notice right away, that here lives also children. Maybe because we do not have at the moment kid's room - but I think our style of decoration has also changed during these two years, when our daughter has been living here with us. 

And I like it; I think it is easier to us - but also children like, when they have their own decoration things (= toys) here with us. 

One thing has however eased our home organization; keeping different toys in separate boxes - and when leaving one play with one box, we have collected toys back to its own box - and not until then the child has the permission to start next play with different toys from separate box. Quite simple - but has worked!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Time to Birth


Tänään se on; laskettu aika. Ja minä olen tässä ja mietin, milloin se sitten tulee, jos ei nyt. Minä kun luulin, että se tulisi vähintäänkin viikkoa ennen laskettua aikaa. Niin tukalaa minulla on viimeiset viikot ollut.

Mutta ei; tänään, kun on laskettu aika, otan kuvia kodistamme. Kaikki on valmiina: hoitopöytä (varustettu mm. kesto- ja muumivaipoilla, sinkkivoiteella, talkilla, kosteusvoiteella, vauvaharjalla, räteillä, hoitoalustalla, leikkimobilella, koosta 50 cm lähtien olevilla vauvan vaatteilla, jne.), kehdot pedattu, tutit keitetty, äidinmaidonkorviketta ostettu varmuuden vuoksi kaappiin, rintapumppukin valmiina - samoin kantoliina ja -reppu.

Liivinsuojuksia on hankittu, imetysliivit nostettu kaappiin ja omakin sänky varustettu imupyyhkeillä mahdollista lapsiveden tuloa ja myöhemmin imettämisen sotkuja suojaamaan.

Vauvan lelut odottavat hoitopöydän alla; samoin kannellinen astia kestovaipoille sekä roskis. Kylpyvanna on pesty - ja kylpyistuin kaivettu esille. Vauvan pyyhkeetkin on pesty ja odottavat kehdossa. 



Koti on imuroitu, pölyt on pyyhitty ja tavarat ovat ainakin vielä jokseenkin paikallaan. Mummu on käynyt ikkunatkin pesemässä. Eilen pyyhin pölyt jopa kirjahyllyn kirjojen päältä.

Jääkaappi on täynnä ruokaa ja pyykkejä on pyöritetty koneessa varmuuden vuoksi viimeiset kaksi viikkoa joka päivä niin, että mies pärjää täällä erittäin hienosti kahdestaan esikoisen kanssa.

Sairaalalaukut on pakattu valmiiksi jo edellisellä viikolla. Muistilappu laukkujen vierellä muistuttaa viimeisistä tavaroista, joita sinne pitää vielä viime kädessä heittää.

Isovanhemmat on koulutettu esikoisen lääkkeiden antamiseen (henkitystieinfektio iski juuri tähän parhaimpaan aikaan) ja esikoisen mummola-laukku on ollut pakattuna jo reilun viikon. Sieltä aina haetaan iltaisin D-vitamiineja ja tarvittaessa muutakin - ja hermoilen, muistammeko varmasti laittaa ne sinne takaisin, että ovat H-hetkellä siellä valmiina.



Viime viikolla testasin, miten nopeasti isovanhemmat vastaavat puhelimeen. Testaus ei tuottanut hyvää lopputulosta; paimensin omaa äitiäni - ja selitin isälleni, että laskettuun aikaan ei ole enää kaksi viikkoa vaan kaksi PÄIVÄÄ. Heidän tulisi oikeasti olla valmiina, kun soitamme heidät hakemaan tytön.

Hermoilen, milloin supistukset alkavat ja onko se sitten kuinka nopeasti menoa. Ehdinkö soittaa miehen kotiin ajoissa? Enhän sentään joudu synnyttämään eteiseen, kuten kävi Erilaisissa Äideissä? Vai lähdemmekö esikoisen kanssa kahdestaan sairaalaan taksilla? Vanhampani kyllä veikkasivat, että tässä tilanteessa varmasti säästäisin, ja polkaisisin pyörällä synnärille…



Kuinka kivulias synnytyksestä tulee? Onko toinen synnytys sittenkään helpompi kuin se ensimmäinen, kuten kaikki yrittävät vakuuttaa. Tieto lisää tuskaa; ensimmäisen kohdalla en tiennyt, mitä odottaa. Nyt tiedän kenties liian paljon.

Niin erilaista kuin ensimmäisen kanssa. Silloin remontoimme aivan viimeiseen asti - hermoilimme kenties enemmän sitä, että eihän se nyt vielä synny: "Ainakin rappuset olisi saatava paikalleen, jottei jouduta ulkokautta kulkemaan suihkuun ja vauvaa kylvettämään..." Minun kärvistellessä supistusten kourissa (10 minuutin välein) viimeisenä päivänä ennen syntymää, mies maalasi vielä kellarin seinää, jotta rappuset saataisiin todella paikalleen. Ja näin halusinkin hänen tekevän; mitä hyötyä nyt siitä olisi ollut, jos hän olisi katsonut vierestä minun kouristeluja ja yrittänyt auttaa

Kun hän oli saanut seinän maalattua ja kipusi yläkertaan, oli supistusväli juuri sopivasti laskenut alle viiteen minuuttiin. Tällöin vasta aloin pakkaamaan sairaalalaukkua (en siis todellakaan kahta viikkoa ennen laskettua aikaa kuten nyt) - ja siitä pian lähdettiinkin sairaalaan ja synnytin pienoisen maailmaan kuuden tunnin kuluttua.

Niinpä: niin erilaista.


Nyt myös mietin paljon enemmän tulevaa; millainen vauva on, miten esikoinen ottaa vauvan vastaan, miten pärjäämme kolmestaan kotona tarhattomina päivinä, miten vauva nukkuu, tuleeko maitoa, minkälainen tyyppi hän on…?

Niinpä: mietinkö liikaa…?

Huomaan, että sisustusblogia oli verrattain helpompi pitää. Näitä kirjoittaessa mietin ehkä vieläkin enemmän liikaa…

Lopetan tyytyväisenä siihen, että juuri äsken tunsin vaimean kivun vihlaisun selässä, sitten paineen mahassa ja alapäässä. Tämä on harjoitussupistus. Asia, jota en sitäkään tiennyt ennen ensimmäistä synnytystä. Nyt tiedän, että tämä ennakoi toivottavasti tulevaa; että sinä pienoinen olisit pian tulossa.

Jaksoiko kukaan lukea loppuun? Onko teillä ollut samanlaista toista odottaessa? Lisääkö tieto tuskaa...?



Kuvissa:

Hoitopöytä valmiina; leluja, talkkeja ja kosteusrasvoja myöten. 

Hoitopöytänä toimii kirjoituspöytä. Pöytä ei mahtunut mihinkään muualle kuin eteiseen, ja koska tässä ollaan lähinnä myös vessaa ja vesipistettä, päätettiin, että kirjoituspöydän on vain toimittava. Hoitotaso on samassa kerroksessa kuin oleskelu- ja väliaikaiset makuutilat. 

Kolmannessa kuvassa näkymä eteisestä ruokailuhuoneeeseen, jossa esikoisemme nukkuu vielä pinnasängyssä - väliaikainen ratkaisu tämäkin laittaa lapsi nukkumaan tähän läpikulkutilaan. 

Nyt toisen lapsen kohdalla osasin - ja ehdin ajoissa - etsiä tarvikkeita kirpputoreilta. Hoitotaso löytyi sieltä; samoin mobile. Kummankin ajattelin laittaa enemmän meidän näköiseksi; maalata ja päällystää + helistimiä ja kauniimpia killuttimia = enpä tiedä, miten hienon suunnitelman käy, mutta tavoitteita on hyvä olla… 

Vessa ja vesipiste ovat hoitopöydältä heti selän takana. Ensimmäisen lapsen kohdalla huomattiin, että tämä on suht paljon helpompaa näin. Allastaso tosin tässä kerroksessa ei ole aivan helpoimmasta päästä; aivan liian korkea ja altaan malli samoin suht haastava.

Viimeisessä kuvassa näkymä hoitopöydältä eteisen porrastasanteelle; jo toista vuotta talvehtimistaan aloittavat pelargoniat; ihana piristys lokakuun harmauteen!

* * * * *

In English: I am panicking. The Child should get birth today - or not - but today is the day, they counted the birth to come. I thought, the baby would get birth earlier, but now we see, it did not happen.


Our home is cleaned, our bags is packed, our fridge full of food, baby's nursery table is ready - everything is ready. Now I am just waiting; taking these pictures and hope the baby to come soon.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Short Trip on Fall Vacation

Hangossa, Neljän Tuulen Tuvan "nurkilla". Itse tupa oli kiinni, mutta maisemat ja tuulen tuiverrukset tuvan "pihalta" todellakin kokemisen ja näkemisen arvoiset!


Syyslomat lähestyvät - ja osalla taisivat jo alkaakin - ja monella mielessä pyörii varmasti, mitä pientä kivaa silloin keksisi tehtäväksi. Ajattelin jakaa muutaman kuvan omilta syysretkiltäni, jotka ovat suuntautuneet Lounais-Suomessa sijaitseviin, historiallisiin pikkukaupunkeihin tai -kyliin - parin tunnin ajomatkan etäisyydeltä kotoa Turusta, mikä on mielestäni lapsiperheelliselle suurta plussaa. Meillä neiti ei ainakaan jaksa istua kauaa autossa nurisematta - ja jos neiti on jätetty hoitoon isovanhemmille, ei matkasta tule etäisyyden takia ajallisesti liian pitkä.

Tammisaaressa, kauniita puutaloja ja idyllisiä pihoja. Valitettavasti moni paikka oli kiinni, mutta toisaalta pistäytymispaikkana myös syksyllä näkemisen arvoinen. Fiskarssin ruukeilla paikat ovat sen sijaan paremmin auki, joten suosittelen poikkeamaan ainakin siellä!


Herkuimmat syysretkikohteet ovat olleet minulle Lounais-Suomessa Vanha Rauma, Tammisaari ja siellä etenkin Fiskarssin ruukit sekä Hanko. Mikä näitä paikkoja yhdistää; kaikki ovat ihanan pieniä ja somia kaupunkeja, puutaloja ja vanhaa rakennuskantaa on säilynyt suhteellisen hyvin, keskustoista löytyy persoonallisia pikkuputiikkeja, eikä ihmisiä ole tungoksiin asti varsinkaan syksyisinä viikonloppuina.

Wanhan Rauman tarjonta on niin kesällä kuin talvellakin mahtava; suosittelen - myös joulun alla aivan todella tunnelmallinen!


Lomareissulta kaipaankin etenkin sitä rauhaa, varsinkin jos matka on nipistetty pariin päivään. Siihen pikkukaupungit tarjoavatkin mahtavat lähtökohdat. Pienissä kaupungeissa kaikki on lähellä toistaan, eikä jonottamiseenkaan mene aikaa.

Vanhassa Raumassa oli esimerkiksi yllättävän paljon pikkukauppoja ja ravintoloita, eli valinnan varaakin oli - myös talvisin. Tammisaaren ja Hangon heikkoutena oli selkeä suuntautuminen kesäsesonkiin; valinnanvara talvella on pienempi, mutta toisaalta; olin tyytyväinen etenkin Hangon tarjontaan - paikat, jotka olivat auki, olivat myös laadukkaita, eikä tarvinnut pettyä!

Hangon vanhaa rakennuskantaa; pieni kaupunki ja lyhyet etäisyydet mahdollistivat tutustumisen kaupunkiin kävellen - ja ihan raskaana ollessanikin jaksoin hyvin!


Hotelli Regatta; suosittelen!
Hotelleilta emme ole vaatineet yleensä suuria; sijainti ja hinta ovat pääosin ratkaisseet. Hangossa kuitenkin hieman hellittiin itseämme, ja täytyy sanoa, että esteetikkona tykkäsin! Yövyimme Hotelli Regattassa, vanhassa tiilirakennuksessa, ullakkohuoneistossa, josta oli merinäköala; illalla myrskyävälle merelle ja aamulla aurinkoiselle rannalle! Vanhoja tiiliseiniä oli jätetty näkyviin ja sisustus oli tehty hyvään makuun; sopivasti modernia ja vanhaa limittäin. Jos olet suuntaamassa Hankoon, voin siis suositella!

Vanhaa ja uutta Hotelli Regattassa; tykkään!


Syksyisin on toki aivan ihanaa myös samoilla luonnossa, tehdä vaikka päivän retki lähimpään kansallispuistoon, kuten me teimme viime syksynä vuosipäivänämme. Alle tunnin ajomatkan etäisyydellä sijaitseva Kurjenrahkan kansallispuisto Turun läheisyydessä on jäänyt meillä liian vähälle käytölle …. onko sitten liian lähellä? Kansallispuistosta löytyy joka tapauksessa monenlaisia reittejä, ja käveltävää riittäisi useammallekin kerralle - ja eri vuodenaikoina puitteetkin ovat aina niin ihanan erilaiset!

Kurjenrahkan kansallispuistossa; ihanan raikas syyssää, ruska ja eväät mukana - arki unohtui ja nautittiin luonnon rauhasta!


Läheltäkin löytyy siis paljon nähtävää - eikä vaadi välttämättä suurta rahapussia helliä itseään ja perhettään lyhyelläkin lomareissulla jonnekin lähelle. Vai minkälaisia tuntemuksia teillä on asiaan? Pitääkö päästä kauas, jotta arki unohtuu, vai riittävätkö lähikohteet?

Mutta mitä me teemme sitten syyslomalla? Meille riittäisi tämän syysloman aikana ihan vain retki lähimmälle synnytysosastolle ja sieltä mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin - retki uuteen elämänvaiheeseen, jossa perheessämme on jo toivon mukaan kaksi lasta ja jossa tutustutaan toisiimme ja harjoitellaan jälleen uudenlaista eloa. Katsotaan siis, miten syyslomamme käy; olemmeko tällöin 3- vai jo 4-henkinen perhe - odotellaanko vielä vai eletäänkö jo täyttä häkää uudenlaista arkea…?

* * * * * 

Lovely little towns to visit on fall in Southwest Finland: Old RaumaFiskarss old Ironworks area and Hanko; I recommend to visit, if you like these pictures, old wooden houses, history, little boutiques and peace around you!

I also like Kurjenrahka National Park near of Turku; there are many kind of routes - and the finnish nature is always worth to see - or what do you think?!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Shake Cradle to Baby






Tässä se nyt on; pärekehto odottaa pienoista! Ja jos joku tietää pärekehdolle paremman nimityksen englanniksi, kertoo heti; siihen asti olkoon otsikossa oleva Shake Cradle...

Ostettiin tämä pärekori noin kuukausi sen jälkeen, kun olimme saaneet tietää tulevasta vauvasta. Esikoisen kohdalla löysin idean pärekehdosta liian myöhään, ja lupasin tällöin itselleni, että jos vielä toinen lapsi joskus saadaan, on hänelle oltava pärekehto!

Haasteena oli vain tilan puute. Keskikerroksen lautakatot eivät olisi välttämättä kestäneet kehdon painoa (varsinkin, jos isosisko vahingossa pääsee kiikuttamaan vauvaa) - yläkerrassa hirsiä olisi ollut katossa, mutta eihän me ehditty saada remonttia valmiiksi niin, että tämä kehto siellä kiikkuisi. Pidin kuitenkin ajatuksesta kiinni: jos ei muualla, kellarissa sitten!




Nyt pärekehto on siis asennettu meidän arkieteiseen / kodinhoitotilaan, jossa nyt muutoin ei juuri nukuta, mutta kenties tämä on juuri se paras paikka vauvalle nukkua päikkärit - pesukoneen rummuttaessa vieressä ja isosiskon leikkiessä leikkejään yläkerrassa.






Pärekori ostettiin siis vanhana - samoin kaikki kehdossa oleva - täkkiä ja reunuspehmusteita myöten, on löydetty kirpparilta. Reunuspehmusteen löysin juuri tällä viikolla kirpparilta. Sekin mielestäni oli niin nappilöytö, sillä ensin meinasin jo tyytyä Ikean vanhaan valkoiseen pehmusteeseen, mutta sitten löysin tämän Univisionin pehmusteen, joka oli paljon kauniimpi - ja vielä Suomessa valmistettukin. Kun tätä katsoo, voi vain todeta, että edellisessä postauksessa mainitsemani Piccun pussilakanat sopisivat kyllä tähän kehtoon kuin nappi silmään!

Ja tässä se nyt kiikkuu. Isosisko jo kovasti keinuttaa kehtoa ja olisi itsekin valmis testaamaan tätä. Samoin innostus saada vauva ulos mahasta kasvoi taas kertaheitolla, kun hän oli mukana kehdon ripustamisessa kattoon kiinni eilisiltana!

Viime yönä jo tuntuikin, että vauva olisikin sieltä jo ulos pusertamassa, mutta aamulla hänellä oli taas toiset aatokset mielessään. Nyt siis taas odotellaan - ja maalataan kattopaneleita niin kauan kuin vain pystytään…



Tässä lopuksi vielä muutama yksityiskohta, miten pärekehto ripustettiin köysillä kattoon. Pohjalle ruuvattiin muutama lauta varmuuden vuoksi pitämään kokonaisuus kasassa, ja köydet pujoteltiin osin köysien, pärekorin rakenteiden ja osin rautakiskon avulla niin, etteivät köydet pääse heilumaan ja mitenkään luiskahtamaan väärään asentoon. Haluttiin köydet joka tapauksessa kulkevan kehdon alapuolelta, sillä varmuutta vanhan pärekorin kestävyydestä ei ollut - nyt pitäisi kuitenkin kestää.

Olen saanut muutamilta ystäviltäni viestiä, että heidän kommenttinsa häviävät kuin tuhka tuuleen blogitekstejä kommentoidessa. Onko monella käynyt näin? Harmillista! Kommentoi asiaa instagrammissa (jos olet siellä) - tai laita mailia: mrs . mari . sinn (at) gmail . com Toivottavasti ongelma on ohimenevä - tai jos muillakin on samanlaisia ongelmia omassa blogissaan, kertokaa vinkkejä, jos jokin auttaa!

* * * * *

Here is our shake cradle; made by old shake stroke. Because our renovation is late - and we do not have children's room yet, the cradle is now hanging in our cellar, which functions at the same time as our hallway, utility room and during the renovation also as dressing room. But here the baby has peace to sleep his/her daydreams meanwhile his/her sister is playing upstairs!

tiistai 7. lokakuuta 2014

To New Born Baby - and his/her Family


Yllätyin esikoisen synnyttyä, kuinka moni muisti meitä lahjalla. Olin tietenkin iloinen, kun paketteja tuli  niin monelta, mutta valitettavasti jouduin jossain vaiheessa toteamaan, ettei me ehditty käyttämään kaikkea - ja saatiin monia asioita liian monta. Siksi ajattelinkin, että kokoan tällä kertaa hyvissä ajoin listan, mitä me oikeasti tarvittaisiin ja mistä me ja vauva (ensimmäisen vauvan kokemusten perusteella) tykätään. Nyt varsinkin, kun monet asiat on jo hankittu ensimmäiselle lapselle - ja hirmuisesti saatu vaatteita siskoni lapsilta, on tarve uudelle kovin minimaalista. Lisäksi muutama ajatus siitä, miten muullakin kuin materialla voi ilahduttaa - ja helpottaa pienen vauvan ja vauvaperheen arkea.

Kuvakollaasissa kenties kolmen kärki; Ruskovillan tuotteet, joista rakastuin etenkin Ruskovillan unipusseihin. Tälle olisi varmasti tarvetta talvella vanhassa puutalossa. Toisena kärjessä on Piccun vauvan pussilakanasetti; ihanan ajaton, luomupuuvillaa, Suomessa valmistettu ja tarpeellinen olisi sekin!

Lisäksi vauvalle tarvittaisiin vielä unikaveri; tykkään etenkin Delfia Designin, PaaPiin ja Bombottin unikavereista. Kenties tuo ylläolevassa kuvassa oleva Bombotti vei kuitenkin tällä kertaa voiton. Sen nimi on äiti ja muotonsa puolesta sitä on vauvan helppo rutistaa kainaloonsa.

Lisää toiveita kokosin Pinterestiin, josta löytyvät myös nettiosoitteet mainitsemieni tuotteiden luo; klik! Pinterestissä myös tämän viikon to do -listalla oleva pärekorista tehtävä kehto; kaksi toteutusmallia kehdon tekemiseksi. Pärekori on jo hankittu, mutta miten sen peseminen, nauhojen ostaminen, asentaminen ja petaaminen onkin niin haastavaa - siis aloittaa tekemään jotain ei niin pakollista..?

Kuten jo alussa yritin kovasti painottaa; meillä on jo lähes kaikkea, joten olemme onnellisia ihan vain puhelinsoitosta ja onnitteluistakin. Ainakin esikoisen kohdalla olin niin sekaisin kaikesta uudesta, että vierailujen määrä - juuri ensimmäisinä kuukausina - yllätti minut täysin, ja vaikken halunnut myöntää, ne myös uuvuttivat. Mutten siitä sanonut kenellekään, vaan yritin suoriutua vierailuista kunnialla. Parhaimpia olivat lapsen isovanhemmat, jotka toivat mukanaan ruokaa ja piirakkaa - josta riitti tarjoiltavaksi muillekin vieraille. Ruokatuliaiset vastasyntyneelle - tai sen perheelle ovat siten varmasti monellekin erittäin tervetulleita - ja voin sanoa, että mekin ottaisimme sellaiset mielellämme vastaan.

Jo ensimmäisen raskauden aikana olin toki lukenut monestakin paikkaa, miten tulevat äidit tekevät pakastimeen valmiiksi ruokia sekä piirakoita tarjottavaksi vieraille. Mutta enhän minä tehnyt; tekemistä oli remontin kanssa aivan tarpeeksi.  Olin lukenut myös, kuinka vastasynnyttänyt äiti on onnessaan, kun joku toinen ottaa lapsen syliinsä ja saat hetken hengähtää - käydä vaikka suihkussa. Autat kotitöissä - päästät hänet suihkuun rauhassa, jne. Näin autoin omaa siskoani, kun hän sai esikoisensa, mutta meillä tilanne oli joko helpompi tai miehen kolmen viikon isyysvapaa heti kotiuduttuamme auttoi asiassa. En siis kaivannut apuvoimia niinkään kotitöihin - mutta niistä vierailuista selviämiseen kenties enemmän.

Ensimmäisen lapsen syntymisen aikana isyysvapaata ei siis käytetty etelän lomareissuun seuraavana keväänä, vaan ihan rehellisesti uuden lapsiarjen opetteluun. Itse tätä lähes vaadin mieheltäni - ja mies onneksi ymmärsi asian. Olisihan hänelle toki ollut huikeampaa pitää "loma" vaikka keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää - kuin syys- ja lokakuun viimoissa - tai lähteä myöhemmin vaikka etelän matkalle - mutta olihan se myös huikeaa, kun yhdessä opettelimme kotona uutta arkea ja yritimme ymmärtää vauvan äännähdyksien ja liikkeiden merkitystä. Niistä viikoista jäi erittäin ihanat muistot, joten suosittelen tulevien isien miettivän tätä; "lahja" joka ei ole mitenkään materiaa, mutta joka luo varmasti hyvää äidille ja lapselle.

Nyt toisen lapsen tullessa oletan ainakin, että moni asia on jo tutumpaa ja selviän paremmin pienen vauvan kanssa kotona kaksinkin. Kun pääsen sairaalasta kotiin, mies on näillä näkymin pari viikkoa kotona, jos saadaan ajoitettua synnytys sopivasti syyslomien yhteyteen. Loput "lomat" pidetään tällä kertaa niin, että päästään kenties muutamaksi päivää kotimme ulkopuolelle. Yhteisiä lomia perheen kesken ei ole jatkuvan remontoinnin takia juuri tässä perheessä vietetty esikoisen syntymän jälkeen, joten katsotaan, jos nyt siinä onnistuttaisiin!

* * * * * 

Ideas to new born baby present. My favorite list is collected in Pinterest; check the product descriptions and websites there; klik!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Arvonta: Lahjakortti putiikki TaruLiinaan!

Kuva: Wanhan Rauman putiikki TaruLiina.


Uuden blogin perustamisen kunniaksi pitää tietenkin järjestää arvonta, ja nyt julistan arvonnan alkavaksi:

Wanhan Rauman putiikki TaruLiina tarjoaa nyt teille lukijoilleni 30 euron arvoisen lahjakortin arvottavaksi! Lahjakortin voi käyttää itse putiikissa Raumalla, mutta jos et etäisyyden puolesta pääse paikalle, toimittaa TaruLiina putiikin hyllyltä tuotteen myös sinulle kotiisi.


Kuva: Wanhan Rauman putiikki TaruLiina.


Lähdin mielelläni juuri putiikki TaruLiinan kanssa yhteistyöhön, sillä kaupan valikoima on mahtava; täynnä suomalaista designia pieniltä ja suuremmiltakin tekijöiltä - eettisyyttä ja ekologisuutta unohtamatta. Ihastuin itse kauppaan, kun olimme vuosi sitten syksyllä Satakunnassa viikonloppureissulla ja piipahdimme myös Wanhassa Raumassa, joten voin täydellä sydämellä suositella putiikkia myös teille!

Tässä samalla voinkin vinkata Wanhaa Raumaa kokonaisuudessaan aivan ihanana syyslomakohteena; ihania pikkuputiikkeja, puutalokujia, pieni tori, vanhoja rakennuksia ja tunnelmallisia ravintoloita sekä kahviloita. Tykästyin itse täysin - eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan joulun alla vierailtiin Wanhassa Raumassa jälleen uudelleen - ja tottakai käytiin ostoksilla myös putiikki TaruLiinassa.

Kuva: Mrs Sinn (vasen) ja Wanhan Rauman putiikki TaruLiina (oikea).


Mutta nyt takaisin arvontaan ja sen "sääntöihin":

Piipahda Wanhan Rauman putiikki TaruLiinan verkkosivuilla ja kerro mikä tuotekategoria siellä sinua kiinnostaa eniten ja siellä mikä tuotemerkki - kenties voit jo siinä samalla haaveilla, miten käyttäisit 30 euron arvoisen lahjakortin kaupassa…? Samalla todennäköisesti huomaat, kuinka mahtava valikoima on - ja kuinka vaikea päätöstä onkaan tehdä! Suosittelen piipahtamaan myös Wanhan Rauman putiikki TaruLiinan facebook-sivuilla; siellä on runsaasti lisää kuvia kaupan valikoimasta ja tuotteista!

Kuva: Wanhan Rauman putiikki TaruLiinan verkkosivut.







Huom! Kirjautumalla blogini lukijaksi (g+ -seuraajat, bloggeriin kirjautuneet lukijat, instagrammin seuraajat, bloglovinin kautta seuraajat), saat yhden lisäarvan. Kerro kommentissasi, mitä kautta olet kirjautunut blogin lukijaksi.

Ja vielä extra-arvan saat, jos jaat oman blogisi sivupalkissa tämän blogipäivityksen ensimmäisen kuvan kera tekstin "Mrs Sinn arpoo lahjakortin putiikki TaruLiinaan!" kera linkin tähän kisaan!

Kerro kommenttitekstissäsi, kuinka monella arvalla olet näin ollen mukana. Jos et ole kirjautunut g+ tai bloggerin käyttäjä, jätä nimimerkkisi ja mielellään myös sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 31.10.2014 klo 24. Arvonnan voittaja julkaistaan marraskuun alkupuolella blogissa, ja voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse, jos yhteystiedot ovat saatavilla. Jos voittajaa ei saada kiinni viikon kuluessa, voittaja arvotaan uudelleen.

Kuva: TaruLiina.


Omia suosikkejani TaruLiinan valikoimassa ovat etenkin sisustustuotteet ja pesuaineet sekä lasten vaatteet ja -tarvikkeet. Olenkin shoppaillut kaupasta mm. Mummi ja minä -tuotteita, KissKiss-sukkahousut ja koruja. Lisäksi kaupassa on paljon tuotteita, joita olen ostanut muuta kautta; mm. Belovedin kakkulapioita, Melli EcoDesignin vauvan ja lasten tuotteita, Keramiikka Matamia olen antanut monesti lahjaksi ja and-korejakin löytyy kotoa. Nyt sain blogiyhteistyöstä palkkioksi yhden lapsiin ja tulevaan vauvaamme liittyvän tuotteen. Paketti tipahti kyllä jo postissa, mutta paljastanpa sisällön sitten tarkemmin, kun saamme tuotteen käyttöön!

Arvonta on päättynyt!

* * * * *

Boutique TaruLiina from Old Rauma offers you readers one gift card, value of 30 euros! You can use the card in the boutique, but if you can't get there, boutique TaruLiina can also post the product (deliver only inside Finland) you like (value 30 euros).

"Rules" of this give away:

Check Boutique TaruLiina's websites and write on the comment box, which product category and also which brand inside that category you like most. I recommend to visit Boutique TaruLiina's facebook-sites too; there you find much more pictures of the products in the boutique!

You can have extra lot, if you are signed as Mrs Sinn blog's reader (g+, blogger, instagrambloglovin). Write on comment box, how you follow the blog. And you can have also another extra lot by sharing this give away in your blog (by using the first picture of this blog text, writing "TaruLiina Gift Card Give Away!" and linking the picture to this blog text). 

Write to comment box, how many lots you have. If you are not signed as reader by blogger or g+, leave your pen name and likely your mail address too. 

Give away starts now and ends 31.10.2014 12 pm. The winner is published in the blog at the beginning of October and I mail also to the winner if possible. If I do not get answer within one week, I will draw lots again.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Wedding Preparations in Two Weeks



Menimme mieheni kanssa salaa naimisiin viime viikon perjantaina - kertomatta tästä kellekään ennen vihkimistä. Miksi? Ja mitä tätä ennen tapahtui? Tässä kahden viikon valmistelut ja häämenot kaikessa yksinkertaisuudessaan. Uskoisin, että tämä tarina on itsekin hauska lukea myöhemmin - ja muistella, kuinka hulluja oltiin…!

15 päivää aiemmin mieheni heitti illalla ruokapöydän äärellä: "Mitä jos se olisikin meidän häämatka?" Oltiin suunnittelemassa yhden yön reissua seuraavalle viikolle - jonnekin lähelle - ilman lasta. Tällaisia tilaisuuksia ei meillä ole ollut usein, ihan arjen kiireiden takia. Ja seuraavaa saataisiin odotella, kun synnytyksen aika koittaisi.

Naurahdin; häistä ja vihkimisestä oli puhuttu jo niin monta vuotta, että nytkö sitten; vajaa kuukausi laskettuun aikaan - tämän kaiken hässäkän keskellä? Pian huomasin kuitenkin selailevani lähikirkkomme nettisivuja. Ymmärsin, että ennen vihkimistä tulee tehdä avioliiton esteiden tutkinta väestörekisterin pitäjältä.

14 päivää aiemmin heti aamulla soitin virastoon. Ehdittäisiin vielä miehen töistä päästyä paikalle. Allekirjoitimme paperit ja lopuksi kysyin, milloin esteiden tutkinta olisi valmis. "Ensi perjantaina." Tarkoittaen siis sitä, että meidät voisi periaatteessa vihkiä perjantaina, kun paperi on meillä? "Kyllä."

11 päivää aiemmin eli heti seuraavana arkipäivänä soitin jo aamusta lähikirkkoomme - jännittyneenä, voisimmeko oikeasti olla jo tämän viikon perjantaina naimisissa. Vastaus oli: "Ei." Sihteeri kirkossa vastasi näin, koska valmisteluaikaa myös heillä tulisi olla viikon verran.

Soitin miehelle itkuisena. Ei tästä tullutkaan mitään.

Kun olin rauhoittunut, soitin vielä maistraattiin, mutta sielläkin perjantai oli jo täysi. Muuten vihkiminen maistraatissa olisi onnistunut.

Illalla mietittiin asiaa uusiksi; mitä jos kysyttäisiin isovanhemmat hoitamaan lasta vasta seuraavalla viikolla.

10 päivää aiemmin saatiin lapselle hoitopaikka seuraavalle viikonlopulle. Jouduttiin vähän kiertämään totuutta: "Nyt olisi liian kiireinen viikonloppu, kun on tytön synttärit ja kaikki siinä samassa."

9 päivää aiemmin soitin toistamiseen lähikirkkoomme jännittyneenä, miten nyt kävisi. Sain sihteerin viimein kiinni iltapäivällä ja hän varasi ajan seuraavan viikon perjantaille klo 15.30. Soitin tämän jälkeen papille. Pappi oli aikataulun kuultuaan vähän ihmeissään, mutta ehdotti, jos silti nähtäisiin vielä ennen häitä ja juteltaisiin vähän. Sovittiin tapaaminen seuraavalle iltapäivällä miehen päästyä töistä. Kysyin lopuksi vielä, onko todistajia mahdollista saada kirkosta - ja täydensin, että tulisimme paikalle vain perheen kesken. Pappi oli vielä enemmän ihmeissään, mutta sanoi, että vahtimestari ja kanttori olisivat paikalla, joten asia hoituisi sillä.

Illalla vielä päätettiin, että häämatkamme suuntautuisi Hankoon. Varasin sieltä Hotelli Regatasta kauniin ullakkohuoneen - viimeisen saatavilla olevan, joten merinäköalasta en edes haaveillut. Hääsviitti olisi maksanut monta kertaa enemmän, joten en edes varausta tehdessäni maininnut, että kyseessä olisi häämatka.

8 päivää aiemmin pappi tuli kylään ja pöydän äärellä selitimme tilanteen: "Tällä hetkellä ei ole aikaa eikä jaksamista järjestää mitään suurta. Viittasimme paisuvaan mahaani. Silti haluttaisiin virallistaa viimein suhteemme; olla perhe yhden sukunimen alla. Yritetty oli aiemminkin, mutta kiireiden keskellä asia on jäänyt; ensimmäinen raskaus, remontti, yrityksen ja perheen pyörittäminen - ja nyt toinen raskaus." Toisaalta tuntui, että pappi ymmärsi, mutta toisaalta tuli itsellekin epäröivä olo: "Tekisimmekö oikein? Mitä vanhemmat ja sisarukset sanoisivat? Pahoittaisivatko he mielensä?"

Papin lähdettyä lähdimme mekin samoin tein ostoksille; miehelle piti saada uudet housut ja paita häihin. Minä toivottavasti mahtuisin Ideamekkoon vielä viikonkin päästä. Lapsellekin löytyi serkun vanha juhlamekko kaapin uumenista. Sormuksia emme ostaisi, vaan käyttäisimme kihlasormuksia toimituksessa. Olen äärimmäinen huono tekemään tällaisia päätöksiä nopealla aikataululla, ja sormus olisi mukana loppuelämäni - siksi ja taloudellisista syistä - ei suuria hankintoja tähän hetkeen.

Yöllä valvoin ja mietin, pitäisikö meidän kertoa suunnitelmistamme sunnuntaina, kun juhlisimme tyttäremme synttäreitä. Kysyin aamulla asiaa mieheltä. Hän ei sanonut juuta eikä jaata, mutta totesi samalla, että tämä voisi saada aikaan sen, että läheiset alkaisivat järjestellä itseään paikan päälle ja aiheutettaisiin heille näin ollen ylimääräistä vaivaa näin lyhyellä varoitusajalla.

Kun tarkoitus oli tehdä tämä mahdollisimman rennosti - ilman stressiä - ja koska yksinkertaisesti unohdin asian tämän jälkeen arjen kiireiden keskellä, emme kertoneet asiasta - kellekään.

5 päivää aiemmin muistin viimein koneen äärellä ollessani tutkia Hangon ravintolatarjonnan. Huomasin, että kovin moni oli laittanut jo ovensa talveksi säppiin - mutta onneksi löytyi Ravintola Origo. Varasin paikat meille hääillaksi.

1 päivä aiemmin kävin kampaajalla yli vuoden tauon jälkeen. Kerroin, että leikkausta tarvitaan, jotta saisin vähän helpommin hiukseni laitettua. En kertonut kampaajallekaan, että olen menossa huomenna naimisiin - ja että teen tuolloin hääkampauksen itse.

Miehen tultua töistä aloin testaamaan, mahtuuko Ideamekko vielä päälleni. Mahtui, mikä oli suuri huojennus. Mutta tytön mekon alle ei löytynytkään sopivaa paitaa eikä siistejä sukkahousuja. Päätimme lähteä vielä viime hetken ostoksille; kävimme kaikissa keskustan vaateliikkeissä, joissa tiesin olevan lasten vaatteita - ja tämä valmistautumisepisodi osoittautuikin haastavimmaksi, kun halusin välttää kansainvälisten ketjujen mahdollisesti huonoissa oloissa vaatteita. Lopulta jouduin nöyrtymään; sopivimmat löytyivät juuri siitä suurimman ketjun kaupasta.

Hääaamuna heräsin huonovointisena. Yritin syödä aamupalan ennen lapsen heräämistä, ja sitten lakata pikaisesti kynteni. Lapsi kuitenkin heräsi kynsilakan vasta kuivuessa. Annoin lapsen rauhassa pyöriä sängyssä, jotta saisin kynnet kuiviksi - ikävin seurauksin. Lapsi teki tietenkin kakat vaippaan. Seuraavaksi oltiin tytön kanssa pesuhuoneessa; oksensin välillä pönttöön ja lavuaariin - välillä yritin siivota vaippaa ja pestä lapsen pyllyä. Kirosin aamupahoinvoinnin jälleen minne lie... Onneksi tyttö oli ymmärtäväinen; katsoi vain äitiään välillä ihmetellen, mutta pysyen hoitopöydällä paikoillaan.

Päivä jatkui kuin sen olisi muutoinkin pitänyt jatkua: söimme aamupalan (minä toistamiseen), lähdimme leikkipuistoon ja siellä juttelimme puistotätien kanssa niitä näitä, syötiin lounas (tai tyttö jätti syömättä) ja ryhdyttiin päiväunille. Siinä välissä otin vastaan myös puhelun mahdolliselta automme ostajalta ja hän halusi tulla katsomaan autoamme vielä tänään iltapäivällä isovanhempien luokse. Sanoin, että meillä olisi vähän kiireinen aikataulu, mutta jos tämä sopisi hänelle paremmin, kenties ehtisimme. Soitin miehelle, ja kerroin tästä romanttisestä käänteestä jälkeen vihkimisen; mieheni pääsisi esittelemään vanhaa opeliamme rusetti kaulassa...

Tyttö ei nukahtanut päiväunille ja klo 13.30 luovutin. Kaksi tuntia vihkimiseen, joten oli aloitettava valmistelut. Tyttö hääräsi vessassa jaloissani tehden palapelejä, tuulettaen vessan mattoja ja repien vessapaperista palasia, kun minä laitoin hiuksia rullalle, meikkasin ja vedin vaatteita ylleni.

14.30 mies saapui kotiin. Olin tässä vaiheessa hermoreuniona. Oliko tässä mitään järkeä? Pakkauksetkin oli vielä osin tekemättä, lapsi syömättä ja pukematta. Ilman stressiä ei selvitty, mutta suhteellisen lyhytaikaisella kuitenkin: klo 15.20 kävelimme kirkon alttarille. Kirkon matkaopas oli myös paikalla esittäytyen ja kysyin häneltä samoin tein, voisiko hän ottaa muutaman kuvan seremonian aikana. "Voisin."

15.30 kanttori alkoi soittaa Juhlamarssia satunäytelmästä Prinsessa Ruusunen. Marssin ollessa lähes lopuillaan muistin, että virittämäni videokamera ei ollut päällä; olin unohtanut sen. Annoimme olla, marssi loppui ja pappi aloitti toimituksen.

Ja niin sanoimme toisillemme tahdon iltapäivällä 26.9.2014 kauniissa Mikaelin kirkossa. Marko Hakanpään Trumpettisävelmä viimeisteli seremonian; kirkko kaikui ja ihossa väreili jännitys. Ajatukset olivat sekavat, mutta palasivat taas pian maan pinnalle, sillä muutama kuva olisi kiva saada vielä.



Sekä pappi että matkaopas ottivat meistä kuvia. Auton ostajakin soitti samassa hässäkässä. Jouduin antaa hänen odottaa - ja kerroin siinä matkaoppaalle, että automme mahdollinen ostaja halusi nimenomaan tänään tulla katsomaan autoamme. "Enhän voinut näitä häitä hänellekään paljastaa." Matkaoppaalla oli varmasti tarina poikineen kerrottavanaan, kun pääsi kotiin.

Kirkon ulkopuolella rustasimme kuvaviestin läheisille, jossa kerroimme tapahtuneesta. Olimme nyt aviopari!

Lähdimme ajamaan isovanhempien luo. Minä toisella autolla, mies toisella. Erilainen hääautoseremonia? Autosta kiinnostuneet odottelivat jo isovanhempien pihalla ja mies pääsi samoin tein esittelemään vanhustamme. Kyselivät, olimmeko juhliin menossa. Mies tuumasi korrektisti: "Joo, mutta ei meillä niin kiire ole."

Appivanhemmat olivat vastassa ja halasivat. Pihalla näin lipputankoon nostetun Suomen lipun. Appiukon mielestä nyt jos joskus olisi liputukselle aihetta.



Hangossa myrskysi sen illan ja yön. Hotellihuoneesta näkyi vellova meri. Ja ravintolaan kävellessämme tunnelma oli kuin sadusta.

Aamulla aurinko paistoi ja kaupunki näyttäytyi parhaimmillaan; ei liikaa turisteja, rauhalliset kadut, kahviloita, vanhoja taloja, mereltä puhaltava tuuli ja taivaalta vielä kivasti lämmittävä aurinko.

Se oli tässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Toivon, että meillä on rahkeet järjestää jonkintason juhlallisuudet ensi kesänä, ainakin lähimmille sukulaisille. Mutta olen jo onnellinen tästäkin. Nyt perheemme jatkaa kulkua saman sukunimen alla, ja minäkin olen nyt siis virallisesti Rouva Sinn.




We got married last friday. Yes - and wedding preparations took two weeks, although we had talked about getting married over three years. First pregnancy, renovations, jobs, second pregnancy and weekdays in its entirety transferred however wedding plans. One night we were planing one night trip without child. "What about, if that one night trip would be our honeymoon?" asked my man. That's it! We started to prepare the weddings - in secret without telling about this to anyone. Only because we wanted to do this as simple as possible - without stressing a thing.

15 days and we got married, in Mikael Church. The cantor and the porter of the chuch were witnesses and the tourist guide took pictures during the ceremony. Now we are happily family with same last name - and I am now officially Mrs Sinn!