keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kuolemankello // Death Watch



Viime viikonloppuna kuulimme outoa ääntä. Lapset olivat juuri nukahtaneet ja ympärillä oli hiljaista. Paikallistimme äänen lähelle keittiön nurkkausta. Hiiri. Ei kai ne nyt ole voineet taas päästä alapohjaan. Välillä ääni loppui ja sitten taas rapsuttava ääni alkoi.

Hiiri olisi itse asiassa ollut paljon mukavampi syy ääneen - tai no, mistäpä minä sen tiedän. Eilen mies keskusteli aiheestaan kollegansa kanssa, jolloin puhe kääntyi kuolemankelloon. Mies soitti minulle töistä lähtiessään.

Kuolemankello. Miten emme ennen olleet kuulleet tätä ääntä? Ja miksi kuulemme sen vasta sitten, kun kosteus on saatu alapohjasta pois? Eikö se auttanut?

En halunnut uskoa.




Kuolemankellon toukat viihtyvät lahossa puussa ja ilmeisesti nakertavat puuta vähän lisääkin siinä elellessään. Ja viihtyvät kosteassa. Voivat yhdessä lahovaurioiden kanssa tuhota rakennuksia - ihan niin, että romahtavat.

Istuin junassa hetken hiljaa puhelun jälkeen. Ahdisti. Googletin kuolemankellon äänen. Ja niin, sille se kuulosti. Ahdisti niin.

No päätin jatkaa töitä. Välillä ahdistuksen väreet riipivät selkänahkaa ja hetken jos toisenkin mietin, mistä minä nyt noin ahdistuin. Ja muistin: se kuolemankello. Mietin hetken, miten pystyin unohtamaan tämän asian näin totaalisesti töiden keskellä. No, paljon töitä, mielenkiintoisiakin töitä, paljon ratkottavaa. Aikaa ei ollut miettiä kuolemankelloa.

Asemalta kotiin pyöräillessäni päätin, että en ahdistu; lopetan sen pahan olon tähän. Harmittaahan toki ihan hirveästi, mutta eihän se ahdistumalla mihinkään lähde. Pitää nyt vain tietää asiasta enemmän; poistaa syitä, joiden takia kuolemankello asustelee torpassamme.

Kotiin päästyäni mies oli jo avannut Talotohtorin ja lukenut sieltä tarvittavat. Panu Kaila toteaa kirjassaan tyynen rauhallisena: Ei hätää. Poista ja korjaa syy. Kuolemankello häviää ajan mittaan, kun syy on poistettu - ja tässä tapauksessa kosteus. Jossain tilanteissa kuolemankello on voinut tehdä niin paljon tuhoa, että rakenteet pettävät alta, jolloin myös puuosia pitää vaihtaa. Muuten Panu Kaila totesi, etttä ei syytä puuosien vaihtoon. Syyn poistaminen riittää.




Monia on neuvoja tässä kohtaa, ja veikkaisin, että moni rakennusyhtiö heittäisi tässä kohtaa joko hanskat tiskiin tai toteaisi, että ihan kaikki laho puu on saatava talosta nyt ulos. Mistä syystä moni hieno rakennus nykyään puretaankin; kun ovat toivottomia tapauksia.

Mutta meillä ei, onneksi, ole tätä vaihtoehtoa. Ei ole rahaa tällaisiin järjestelyihin. Eikä missään nimessä halua purkaa koko taloa. Uskomme Panu Kailaa. Alapohja on ollut märkä monta kymmentä vuotta. Siellä on ollut niin hyvät olosuhteet kuolemankellolle. Kuolemankellon toukat voivat elää puussa viidestä kymmeneen vuotta. Niin: että kymmenen vuotta.

Mutta hei. En ahdistu. Jos kuolemankello on Panu Kailan mukaan saatu hävitettyä kartanosta, josta lattia on ollut niin laho, että uuni on tipahtanut kellariin - meillä ei ole hätää. Kyseisessä kartanossa alapohjan tuuletus oli tukittu, ja pelkästään alapohjan tuuletuksen korjaus oli lannistanut kuolemankellon. Meillä taistelu kuolemankelloja aloitettiin viime kesänä alapohjan korjauksella - ja nyt alapohjassa suorastaan tuulee. Eli Hasta la vista, kuolemankellot! Teillä on (enää) kymmenen vuotta elinaikaa jäljellä...!

P.S. Ainoa, mikä harmittaa ehkä vähän vielä, on tuo nimi. Kuolemankello. Voitaisiinko ehdottaa jollekin hyönteisyhdistykselle nimenmuutosta?

P.P.S. Kuvissa kuvia viime viikonlopulta. Hetkistä, joista nautin: "uusi" oikea sänky, verhot ikkunoissa, juoksulenkin jälkeen vilpoinen "suihku" saunalla, uutta hyllypaperia tiskikaapin hyllyllä, tiskiopöytä kaikessa yksinkertaisuudessaan - ja minusta niin söpönä, tiskikaapiksi. Eli kyllä: paikka, jossa niin nautin hetkistä - kuolemankellon tikityksestä huolimatta.




Random pics from last weekend. 

We heard also noice of Death Watch. It was not so nice noice noice to hear - but hopefully our basefloor renovation will help us to get rid of those beetles, who like to live in moist circumstances. 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 30. maaliskuuta 2017

(Mielen) istutuksia // Spring Plantings




Kuulin työpaikkani valmennuksessa, että valitus ja valituksen kuunteleminen tappavat aivosoluja. Voi kauhea! Mutta en siis valita. Vaan totean, että aivan mahtava fakta: Viimeinkin niin järkiperäinen syy, johon vedota, jotta itse lopettaa valituksen - ja poistuu tilanteesta, jossa valituksen kierteelle ei näe loppua!

Eilen tiputin puhelimeni repun taskusta, ja huomasin sen vasta kotiin palattuani monta tuntia vahingon sattumisen jälkeen. Mieli meinasi mennä niin matalaksi, ja valituskäyrä oli jo todellakin valmis nousuun. Ennen olisi iltani taatusti mennyt täysin pilalle. Nyt päätin tehdä jotain kivaa, joka rauhoittaisi mieltä. Siinäkin vaiheessa meinasin jo valittaa, että nyt kyllä tekisi mieli parantaa mieltä juoksulenkillä - mutta että pitikin juuri samaisena päivänä iskeä kevätallergiaoireet ja olo oli kovin kehno. Eli etten pääsisi lenkille. Eli niin, taisin pikkuisen valittaa.

Sitten päätin, että kivaa voi olla muillakin tavoilla: päätin istuttaa uutta satoa tulemaan. Maaliskuun puolivälissä istuttamani tomaatit ovat jo itäneet, mutta nyt pistin basilikaa, timjamia sekä kuukausimansikkaa tulemaan. Sisustin jopa siinä samalla, kun keksin käyttää istutusten alustana tarjottimia sekä kakkulautasta! Näyttivät niin kivalle nämä kerrosasetelmaistutukset - ja sitten olikin pakko ottaa kuva instagrammiin - ja sieltä saamani tykkäykset ne vasta lämmittivätkin.

Nukuin yöni hyvin ja aamulla mietin, että jopa minä rauhallisesti otinkin puhelimen katoamisen. Kehuin itseäni. Vielä enemmän kehuin itseäni astuessani poliisilaitokselta ulos, säpäleinen puhelin kourassani. Turhaan olisin hermostunut, sillä puhelin löytyi. Enkä hermostunut edes sirpaleista puhelinta, sillä se toimi edelleen. Toki esimies oli puhelimen nähtyään varma, että puhelin täytyy vaihtaa. Minä mielellään ehkä katsoisin sitä säpäleistä näkymää vähän aikaa, ihan vain muistaakseni, että niin monesta asiasta selviää paljon paremmin positiivisin ajatuksin.

Oman itsensä kasvattaminen on kyllä sitä parasta kerrakseen. Onhan noita kasvien siemeniäkin toki mahtava istuttaa ja kasvattaa, mutta onpa se jotenkin tosi palkitsevaa huomata itsessään edistystä - varsinkin, kun tavoitteet tuntuvat välillä täysin utopistisille tällaiselle temperamenttiselle tättäräälle. Välillä ottaa koville, ja alamäki on kova - mutta on se mahtava välillä nähdä myös niitä edistymisen askeleitakin.

Torstai oli tänään niin toivoa täynnä - ja toiveet täyttyivät. Kiitos sinä ihana ihminen, joka olit palauttanut säpäleisen puhelimeni poliisilaitokselle. Pieni - mutta niin suuri ja hieno teko!







I planted some seeds yesterday. I used different kind of pots and some trays - and set some Sant Paulias among the plantings. It looked so great, that I had to take some pictures. 

The spring is so hopeful and awesome season - or what do you think?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Vuoden 2016 aikaansaannokset & To Do List 2017



Ja niin vierähti taas vuosi, ja mietimme nyt kevään kynnyksellä, mitkä asiat me priorisoitaisin tämän vuoden To Do Listalle. Viime vuonna näihin samoihin aikoihin kirjoitin ensimmäisen vuoden aikaansaannoksista - ja lupasin samalla, että vuonna 2016 otammekin vähän rauhallisemmin. Voin sanoa: emme onnistuneet tässä. Alapohjan remontointi oli kaikkea muuta kuin rauhassa ottamista, eikä sitä oltu edes huomioitu kyseisellä listalla. Kevättalven sisäilma pisti meidät kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että jotain oli tehtävä.

Mutta kyllä se kannatti; sisäilman puhtaus on kyllä paljon tärkeämpää kuin moni muu asia tällä tilalla. Ehkä tänä vuonna onnistummekin ottamaan rauhallisemmin. Uskoisittekohan, jos luvattaisiin niin?

Viime vuoden listaa katsoessa voin kuitenkin huojentuneena katsoa sen lyhentyneen merkittävästi. Toki alapohjan korjauskin oli toimenpiteenä suuren suuri ponnistus, mutta onnistuimme keskittämään voimavaramme muutamaan isoon asiaan, emmekä yrittäneet ihan liikaa tehdä kaikkea, ja saimme näin jotain valmiiksikin!



Suurimmat urotyöt torpan kunnostuksessa vuonna 2016:

Alapohjan korjaus, klik!
Tuvan ja kammarin yhdet ulkoikkunat kunnostettu, klik!
Sammaleista katonaluslautaa ei vaihdettu vaan putsattiin ja maalattiin, klik!
Torpan nurkkalautoja paikkamaalattiin pellavaöljymaalilla,
Talon ja navetan rännien uusimiset lähes valmiiksi.



Tekemättä jäi seuraavat asiat, jotka on tavoitteena tehdä nyt vuoden 2017 aikana:

Tupaan uusi ikkuna,
Tuvan kiinteiden kalusteiden rakentaminen,
Tuvan ja kammareiden listoitukset sekä maalaus- ja tapetointityöt,
Kuistin osuudelta alapohjan korjaus,
Ulkohuussin maalaustyöt,
Rännien asennusten viimeistelyt, ja
Torpan katon pellityksen korjaus, jos tarve vaatii.



Kun sisällä tapahtui enemmän kuin mitä tammikuussa osasimme edes arvata, tapahtui myös ulkona. Pihaa myllättiin vuoden 2016 aikana enemmän kuin olisimme ikinä osanneet edes arvata:

Torpan läheisyydestä kaadettiin monta kuusta, klik!
Aitan läheisyydestä kaadettiin kuusi,
Pihapiiristä kaadettiin myös kaksi kallellaan olevaa, vanhaa koivua, klik!
Pelastettiin vanhoja marjapensaita, klik!
Leikattiin vanhoja omenapuita,
Talon ympäristön maaston muodot muokattiin, klik!
Talon ylärinteelle, pihan keskelle sekä Navetan ylärinteelle kaivettiin salaojat, klik!
Kasvimaan ensimmäinen osa perustettiin, klik!
Kanalan ympäristön maastoa muokattiin ja perustettiin uusi hyötytarha, klik!
Nuotiopaikka ison kiven juurelle,
Komeat kivimuurit kasvimaan ympärille, klik!
Uusi perennapenkki aurinkopaikalle,
Saunan pesuvedet johdettiin alarinteeseen.

Tekemättä jäivät seuraavat asiat, jotka on tavoitteena tehdä nyt vuoden 2017 aikana:

Kanalan edustalle niityn uusintakylvö,
Navetan edustan maanpinnan muotoilut,
Torpan keittiövesien johtaminen alarinteeseen,
Saunan nurkkalautojen uusiminen ja maalaus (hirret päät ovat osin sateen armoilla).
Päätalon oven maalin poisto ja uudelleen maalaus.
Navetan ja saunan ovien maalin poisto / uudelleen laudoitus (navetta) ja maalaus.

Lisäksi olemme laajentamassa kunnostusprojektia aittaan, josta olemme tekemässä pientä piilopirttiä pienokaisille. Aittaa kunnostetaan näillä näkymin mahdollisimman kevyesti niin, että muutoksia ei näy ulospäin muutoin kuin yhtenä ikkunana metsään päin. Ikkuna tuo valoa sähköttömään tilaan. Myös korvaushirret aitan alaosassa voivat näkyä, vaikkei tavoite olekaan näkyvä vaan pikemminkin säilyttävä muutos.Vanhan lattian päälle rakennetaan uusi lautalattia, sillä nykyisellään lattiassa on jopa reikiä, joita hiiret tai rotat ovat ajan saatossa nakertaneet. Aitasta tulisi lapsille leikki- ja kiipeilypaikka etenkin sadepäivien varalle; vähän niin kuin leikkimökki, mutta puhutaan kuitenkin mielummin vaikka leikkiaitasta! Katsotaan, mitä tuleman pitää! Tytär jo innolla suunnittelee mökkinsä sisustusta; äidille tulossa kova kilpavarustelija sisustuksen saralle!




This year we are trying to do our best to do less! Funny thing; we also thought the same last year, but did more than we even could imagine! Let's see what kind of year this will be?




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Talvipäivät torpalla // Winter days on the farm




Vietämme kevättalvea torpalla nyt toista kertaa. Siis vasta toista kertaa! Tuntuu nimittäin, että en edes muista aikaa ennen torppaa. Mitä me silloin teimme kevättalven päivinä? Meillä oli varmaan tosi tylsää.

Kevättalvi on ollut tänäkin vuonna jotenkin rauhaisa torpan mailla. Luonto uinuu ja valoisa aika on lyhyt. Keskellä ei mitään on tosiaan todella pimeää pimeän laskeuduttua. Ulkona ei vaan ole pimeällä enää mielekästä touhuta - samoin sisällä pimeys on ollut huomattava, kun sähkötyöt odottavat vielä tekijäänsä.

Kyllähän me silti ollaan puuhailtu. Pikkuhiljaa hissukseen. Huomaan nauttivani aivan mahdottomasti ensimmäisinä aurinkoisina talvipäivinä hetkistä, kun saadaan touhuta ulkojuttuja. Tehdä halkoja, kasata niitä pinoon, kantaa risuja risuaitoihin, siivota ulkorakennuksia ja polttaa lahonneita puita nuotiolla. Ensimmäiset hetket, kun nautit kahvit ulkona, nuotion äärellä.

Pieniä ja jotenkin rauhallisempia hetkiä kuin keväämmällä ja kesällä.



Risuaitoja on nyt kasattu pari vuotta. En ole tainnut väläyttää niistä tähän mennessä yhtäkään kuvaa. Syynä on se, että ne ovat olleet koko ajan kesken. Kun tanskalainen maajussi teki risuaitaa, hän nosti ensin tukipuut pystyyn ja nosti tukipuiden väliin risut. Meillä mennään pää edellä puuhun. Ensin kasataan risut ja kasatessa mietitään koko ajan, millaiset tukilaudat tai -tolpat me tähän laitetaan. Risuaidat näyttävät tämän johdosta enemmän risukasoille.

Miksi tätäkin sitten pähkäilemme? Siksi, että haluaisimme tukipylväistä ja laudoista mahdollisimman pitkäikäiset. Mies on ehdottanut painekyllästettyä, mutta minä en voi sulattaa sellaisten myrkkyjen pääsyä maillemme. Itse olen ehdottanut ihan tavallisia lautoja, mutta mies tuumii siihen, että entä jos riukuaitatolpat. No minä siihen, että sellaiset sitten. Mies sitten etsii sellaisia netistä. Ja ovatpa ne kalliita. Mies kyselee naapureilta, ja tuumaavat, että kyllähän sellaisia kuusia tuolla metsissä on, että josko sieltä voisi sellaisia löytyä. Ja sitten odotellaan ja ihmetellään. Kunnes tässä menneenä viikonloppuna naapuri tuumasi, että vieläkö niitä tolppia haluatte. Hänellä olisi hyvä paikka tiedossa, ja lähelle pääsee peräkärryllä.



Hitaasti hyvä tulee - taitaa olla minun perussanoma täällä blogissa. Lausetta on vain pakko hokea, sillä nopeaa tahtia tästä ei saa sitten väen väkisinkään! Ja kyllä minä olen lauseen takana vahvasti; mielummin mietitään tarkasti, mikä on se oikea ja lopullinen vaihtoehto, kuin ostetaan jotain nopeasti ja kadutaan sitä hetkeä myöhemmin.

Ehkä siis ensi kesänä pystyn näyttämään teille otteita valmiimmista risuaidoista, jotka reunustavat pihamaatamme kahdelta sivustalta. Sitten kun maa sulaa - ja ai niin, sitten kun on saatu kuuset kaadettua, siistittyä, veistettyä - ja sitten: asennettua! Vain yhdestä paikkaa aitaa tukee varsin huterat kepit, ja tästä kohtaa kehtaan aiheeseen liittyvän ainoan kuvankin julkaista. Kas tässä; näyttää kenties enemmän aidalle kuin risukasalle!



The winter days on the farm have been quite lazy - and we needed it. After hard work autumn it is so nice just plan and dream! One of the plans is this twig fence - how to underpin it. The last picture shows the only place, the fence looks like a fence; elsewhere they look like twig masses.





_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



torstai 2. maaliskuuta 2017

Vanhat listat // Old Moldings



Torpan kunnostaminen on edennyt viime syksyn puristuksen jälkeen erittäin hitaasti, mutta sitäkin hartaammin. Mies on nimittäin ihan höpsähtänyt listoihin. Hän suunnittelee ja mallailee vanhoja listoja ja miettii jos miltäkin kulmalta, mikä on paras ratkaisu mihinkin kohtaan. Hartaasti hyvää tulee, ja kiirettähän tässä ei saisi olla. Toki välillä kaipaisi valmista, mutta hassua, miten tähän keskeneräisyyteen vain vuosien saatossa tottuu.

Ja kyllä sitä osaa vain arvostaa niinkin pieniä asioita - kuin nyt esimerkiksi sitä, että enää ei näy niin monen ikkunan ja oven pielessä kuivaa sammalta. Pienet, mutta niin suuret ilot!



Muutamat listat saatiin talvilomalla paikoilleen. Listoituksessa käytetään pääosin vanhoja talolta ja tiluksilta löytyneitä listoja. Pikkuisen on teetetty lähisahalla uusia listoja vanhojen mallien mukaan; aiempi kunnostaja kun oli vaihtanut vähän erityylistä jalkalistaa tupaan, mikä ei nyt varsinkaan miehen yhtenäisyyttä rakastavaa silmää hivellyt.

Panelien päälle mies ajatteli askarrella listat käyttämällä naapurilta saatuja helmiponttipaneleita. Ei siis valmista reunalistaa, vaan kokeillaan, josko saataisiin siihenkin listat ikään kuin ilmatteeks! Näytän myöhemmin, miten kävi - kun siihen vaiheeseen päästään.




Paljon ei ole näyttää - mutta näytinpä muutaman vilauksen kuitenkin. Kyllä kun kuvia katselee, tekisi niin jo mieli maalisutia näyttää torpallakin - mutta kyllä se sekin aika sieltä tulee. Yritän malttaa mieleni.

Ja vilaus myös yhdestä kirppislöydästäni; löysin nimittäin Kermansaven amppeliruukkuja. Siellä ne kiikkuvat jo ikkunalla. Pikkasen orpona, sillä sisältöä niissä ei vielä ole. Onko teillä ideaa jollekin perinteiselle amppelikasville, joka tänne sopisi? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Parhaiten tietenkin sopisi sellaiset kukat, jotka kestäisivät useamman päivän kastelematonta jaksoa talvella, mutta voidaanhan toki talvisin tuoda kukat kaupunkikotiinkin.

Kiitos muuten suuresti edellisten postausten kommentteihin! Niin innostavia, ymmärtäväisiä ja osaavia tsemppejä ja neuvoja - asiaan kuin asiaan. Olette mahtavia!


Old moldings are partly installed. I can't wait to start indoor painting - but hold on and step by step. This is going to be so beautiful!






_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Muistilista kasvimaan hoitoon ja vanha kellari // Renovated Old Cellar




Kertasin tammikuussa viime vuoden oppeja kasvimaan perustamisessa ja hoidossa. Siitä nousi ajatus, että voisin tehdä muistilistan tälle vuodelle; jotta tänä vuonna kasvimaa oli hiukkasen tuottoisampi ja osattaisiin ajoissa varautua tuleviin koitoksiin. Samalla lista ehkä helpottaa jotakuta muutakin, joka on samanlainen untuvikko puutarhahommissa kuin minäkin koen olevani vielä - tai ainakin olin viime vuonna.

Postauksen kuvituksena vanha maakellarimme, jonka kunnostus aloitettiin tällä viikolla siivoamalla kellari. Lahoja hyllyjä ja puulaatikoita, kasoittain vanhoja muovisia lannoitepusseja - sekä monivuosikertamehua! Seinien rappaus on päässyt rapistumaan ja yksi seinä kaatunut kokonaan. Ikkunan puitteet ovat lahonneet. Tuuletusta pitäisi ilmeisesti parantaa. Katsotaan, saadaanko tästä ensi syksyn sadolle säilöntäpaikka. Jos ei, joku vuosi siitä varmasti saadaan!



Ja sitten siihen muistilistaan:

Talvella....

Kerää talteen lasipurkkeja, voirasioita ja mehupulloja. Etsi niille helppo ja kätevä säilytyspaikka, johon ne mahtuvat ja johon niitä on helppo taas lastata käytön jälkeen. Tähän toivon meillä ratkaisua tupaan rakennettavista penkeistä, joihin säilytysrasioita ja purnukoita olisi helppo kerätä - ja olisivat helposti käsillä, kun satokausi saapuu.

Kerää tuhkat ja kahviporot talteen ajatellen lannoitusta.

Rakenna ja ota talteen matalia puulaatikoita, joihin voi syksyn tullen säilöä talviomenoita.

Hanki ja etsi sopivia ohjeita kunkin sadon aineksen helppoon hyödyntämiseen. Tässä postauksessa myöhemmin muutama vinkki kesän ja syksyn resepteihin, jotka löysin; tykkään helpoista ja simppeleistä ruuista, joissa käytetään hyvin, hyvin perusraaka-aineita. Lisäksi mietin Sesonkireseptit-kirjan hankkimista. Onko kellään teistä kokemusta kirjasta? Ovatko ohjeet helppoja ja vastaavatko hyvin edellisiin kriteereihini?




Keväällä...

Laajenna repertuaaria, mutta harkitusti! Viime vuonna kasvatimme herneitä, salaattia, porkkanoita, härkäpapuja, pinaattia, punajuurta, tilliä, valkosipulia, avomaan kurkkua, kesäkurpitsaa, persiltaa, lehtikaalta, basilikaa ja timjamia (muistinkohan kaikki?). Entisestään pihamaalla kasvoi omenapuita, punaisia ja mustia viinimarjapensaita, karviaista, vadelmia, ruohosipulia ja raparperia. Lisäksi istutimme kesän aikana karhunvadelmaa sekä uuden perheomenapuun. Nyt haluan myös sipuleita. Lisäksi haluamme mansikka- ja perunamaan. Entä miten olisi purjo? Tomaatit olisivat mahtavia jossain pienoiskasvihuoneessa. Tämä hyvinkin extra-haave, joka voidaan toteuttaa myöhempinäkin vuosina.

Aloita tarvittavien taimien idätys huhtikuun puolivälin tienoilla. Olisiko tässä kiva perinne pääsiäispyhille? Idätys vei ainakin ensimmäisellä kertaa kovin paljon aikaa, joten yritän tänä vuonna istuttaa niin paljon siemeniä maahan kuin vain mahdollista.

Kasvimaata laajennetaan ainakin mansikka- ja perunamaan verran. Kutsu naapuri jo huhtikuussa paikalle kippaamaan multaa. Mullanlevityksen lomassa pitäisi kiviaidat viimeistellä kahdelta viimeiseltä sivulta. Tässä samalla kysyisin myös, onko teillä ideoita, miten välttää mansikkamaan muovit? En toki kaipaisi yhtään lisää rikkaruohoja nypittäväksi, mutta en vain koe mustaa muovia meidän jutuksi.

Lannoita maa jo keväällä. Viime vuonna käytimme vain ruohosilppua, ja sitäkin vasta loppukesästä. Tänä vuonna hyödynnetään sitäkin, mutta ajattelin laajentaa repertuaaria myös nokkosesta keitettävään lannoitteeseen, tuhkaan sekä kahvin poroihin. Tuhkaa ja kahvin poroja on jo kerätty talven aikana talteen. Haasteena, mihin kerätä näitä. Nyt muovipusseja on jo liuta navetassa; kätevämpiä olisi varmasti kannelliset isot astiat.

Hanki kunnon kompostori! Extrana edellisen päälle hankimme nimittäin vähän kuin vahingossa biokompostorin tässä mennä viikolla. Miehen piti käydä ostamassa Biolanilta huussiin kuiviketta, mutta herra toimitusjohtaja olikin niin hyvä kauppamies, että myi meille ihan kunnon kompostorin - ja ohjasi ostamaan kuivikkeet lähimpään rautakauppaan. Saatiin kakkoslaatuinen kompostori selkeästi halvempaan hintaan kuin kompostori ykköslaatuisena maksaa. Ja miksi kakkoslaatuinen? Siksi, että kannessa on muutama ns. aaltomainen harjanne, lommoja; ei siis haittaa ruokajätteen muodostumista mullaksi, ei sitten millään. Suosittelen siis käymään paikan päällä tehdasmyymälässä, jos tällaiset persoonallisemmat kompostorit kiinnostaa. Ja siis summa summarum: nyt saamme lannoitetta myös omista ruuan tähteistämme; jes!



Avomaakompostin käyttöä kasvimaalle arastelen, sillä kyseiseen kompostiin on viety myös kompostikäymälän tuotoksia. Kyseistä kompostijätettä sekä kompostikäymälästä kerättyä ja vuoden seisotettua suotonestettä voidaan käyttää kuitenkin kukkapenkkien lannoittamiseen, mikä ei ole huono juttu sekään? Liian innokas ei saisi olla lannoittamisessakaan, ettei typpipitoisuus kasvaisi liiaksi. Uskon kuitenkin, että unohdan lannoituksen kevään innostuksen jälkeen, joten ennusmerkkien pitäessä paikkansa ei tule hätää mitään.

Istuta kasvimaan siemenet maahan toukokuun alkupuolella. Olisiko Vapulle hyvä luoda uusi traditio: kasvimaan kylvöhommat?

Istuta kasvimaan kylkeen kehäkukkia, jotka tuovat paikalle pölyttäjiä ja kaunistavat kasvimaata.

Istuta osa yrteistä suosiolla suurempiin ruukkuihin ja ikkunalaudalle keittiöön. Näin yrtit ovat helposti käytettävissä - ja tulevat myös todennäköisemmin käytetyksi tuoreina.

Aloita kesän satokausi raparperipaistoksella - ja vapuksi voit tehdä vaikka raparperimehua!



Kesällä...

Varaa aikaa rikkaruohojen kitkemiseen. Siihen menee tovi jos toinenkin ja koko kesä.

Varaa aikaa myös kasteluun.

Rakenna hyvät kulkuyhteydet saunan sadevesitynnyreiltä kasvimaalle.

Kerää ainakin salaattia, herneitä, avomaan kurkkua, pinaattia, tilliä ja yrttejä pitkin kesää ruokiin. Tuoreita salaatteja sekä mausteita, kesäkeittoa, kesäkurpitsasalaattia, tuoreita perunoita, dipattavia vihanneksia ja mansikkaherkkuja. Tuleeko teillä muita kesän herkkuja mieleen, joita voisi tuoreesta sadosta loihtia? Raparperi on parhaimmillaan ilmeisesti juuri keväällä ja kesällä, joten siitä voisi loihtia niin mehua, herkkuja kuin hilloakin talven varalle.

Uusi sato tarvittaessa. Viime vuonna pinaatti ehti kasvaa jo heinäkuussa ylipitkäksi, joten tänä vuonna pinaatin sadon voisi kerätä talteen jo heinäkuun alussa ja kylvää uusi sato. Samoin voi tänä vuonna käydä lehtisalaatin kanssa, jos siemenet onnistutaan kylvämään toukokuun alussa.

Harvenna porkkanoita ajoissa, jotta mahtuvat kasvamaan isoiksi.

Siivoa ja korjaa vanha maakellari! Tähän maakellariin liittyen myös tämän postauksen kuvat. Kävin kellarissa sisällä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sen jälkeen, kun olimme ostaneet torpan. Pelottava paikka ja täynnä hiiren papanoita ennen kuin pääsin paikkaa siivoamaan. Paikka pitää siis tilkitä kunnolla ja pestä vieläkin perusteellisemmin, seinien laasti uusia, rakentaa uusi väliseinä, korjata ikkapokat - ja maalata. Uskon kuitenkin maakellarin voimaan; sinne voimme säilöä syksyn tullen perunoita, porkkanoita, omenoita ja punajuuria - muun muassa - ja kenties jo tänä vuonna! Tavoitteena on istuttaa maakellarin oven kylkeen villiviiniä, maalata maakellarin seinät kalkkimaalilla ja rakentaa kellariin kapeita hyllyjä raakalaudasta. Silmissäni siintää näky kauniisti levittyvästä villiviinistä, vanhasta kellarin ovesta ja aikaa nähneestä laudoituksesta köynnösten lomassa - sekä satoa pursuava puhdas maakellari kalkkimaalattuine seinineen. Osaatteko te kuvitella?

Viimeistään kesällä meidän tulisi myös rakentaa aidat kasvimaalle. Viime vuonna säästyimme onneksi peuroilta, mutta ensi vuonna voi olla tilanne toinen.



Syksyllä...

Tee ruokia, joissa voit käyttää kasvimaan satoa tuoreeltaan. Porkkanakeittoa, kasviskeittoja, uunijuureksia, kasvispaistoksia, omenapaistosta ja kasvisnyyttejä.

Varaa syksylle aikaa runsaasti sadon korjaukseen ja säilöntään. Elokuun viikonloput menee helposti viinimarjojen sekä omenien keruun ja säilömisen parissa. Lisäksi osa kasvimaan sadosta voi kaivata jo säilömistä. Syyskuussa kerätään talviomenat. Syyskuussa kerätään myös muu sato kasvimaalta. Nyt siis jätetään syksy vapaaksi kaikista rakentamisprojekteista! Kerää samalla siemeniä talteen ajatellen seuraavan kevään istutuksia.

Kesäkurpitsasta saa hyvää köyhän miehen kurkkusalaattia, punajuurista säilöttyjä punajuuriviipaleita, porkkanoita voi raastaa ja viipaloita pakastimeen.

Kompostoi kesän ja syksyn lehti- ja ruohonleikkuujätettä seuraavaa satokautta ajatellen.

....

Sellainen muistilista - aloittelevalta tarhurilta. Jos teillä tulee lisävinkkejä mieleen, otan mielellään kaikki hyvät ideat vastaan! Liikaa ei voi olla hyviä neuvoja satoa kartuttaessa!





The old cellar have to be renovated - maybe one of our next projects!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Pysäyttävä tammikuu // The Winter Nature



Juuri päättynyt tammikuu pysäytti. Pysäytti miettimään, miten jaksan - ja miten kykenen kaiken hoitamaan. Pysähdyksen aiheutti kahden viikon sairastelu viikon kestäneen loman jälkeen. Huomasin läheisteni käytöksestä, että jotain tapahtui tuon kolmen viikon aikana - kolmen viikon levon aikana. Lapsi tuli halaamaan minua tämän tästä. Toinen kertoi minulle tarinoitaan ja halusi minut mukaan leikkimään vähän väliä. Mieskin kertoi tulevista ulkomaanmatkoistaan - eräänä päivänä töiden jälkeen, kun viimein uskalsi; näytin kuulemma pitkästä aikaa niin hyväntuuliselle.

Palatessani töihin sairastelujen jälkeen oli pakko myöntää, että viime syksy oli minulle erittäin uuvuttava - niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Olin ajanut itseni aivan loppuun. Itkuhan siinä tuli - mutta myös päätös: tähän on tultava muutos. En enää halua samanlaista elämää. Jatkuvaa stressiä, ahdistusta rintakehässä ja kaaoksen sekä hallitsemattomuuden tunnetta. Väsymystä. Sairastelua - taudista toiseen ilman taukoja. Ilman mahdollisuutta liikkumiseen - ja sitä kautta stressin lievittämiseen.

Muutamia muutoksia teinkin jo viime vuonna. Muutin ruokavaliotani, mikä paransi osin varmasti vastuskykyäni ja hermojani. Jatkuva kiire ajoi minut kuitenkin tilanteeseen, jossa nukuin yössä keskimäärin kuusi ja puoli tuntia, ja ymmärsin tämän vasta, kun laitoin puhelimeeni unikellon päälle. Aivan liian vähän. Minä, joka olen itsekin tiedostanut, että kahdeksan tuntia tarvitsen - vähintään - jotta jaksan.

Unikello auttoi kuitenkin; nyt menen nukkumaan aiemmin ja herään joka arkiaamu kello kuusi. Monesti edelleen väsyneenä, mutta nyt päivisin huomattavasti pirteämpänä.







Kahden viikon sairasteluputken jälkeen aloin etsiä keinoja kaaokseen töissä: Bullet Journal ja perinteiset kynällä rustatut muistilistat. Töiden aktiivisempi jakaminen sekä karsiminen ja priorisointi. Sähköpostimuistutukset pois näytöltä vilkuttamasta. Lisää suunnitelmallisuutta - ja niistä kiinnipitäminen. Etätöitä. Ja avoimuutta: kerroin esimiehestä lähtien kaikille, että nyt on todella tehtävä jotain tai en jaksa. Noin muun muassa. Suurin askel oli myöntää itselleen, että on heikoilla. Sen jälkeen palaset alkoivat loksahtaa yllättävänkin nopeasti paikalleen.

Sairastelujen jälkeen aloin hyvin pienin askelin liikkua. Ensin muutaman kilometrin kävely töistä kotiin - sitten iltakävely - sitten kuntopyöräilyä muutama kymmenen minuuttia - ja lopulta jopa painojen nostoa. Metsässä samoilua torpalla - ja hiihtelyä hissukseen hangella. Liikkuminen ja luonto helpottaa; uskomattoman paljon.







Yksi asia minulla on kuitenkin vielä merkittävästi työn alla - eikä tämä ole yhden viikon eikä kuukauden tehtävä. Voi olla koko loppuelämän, mutta nyt olen päättänyt kiinnittää asiaan aktiivisesti huomiota:

Tälle vuodelle lupasin itselleni iloista asennoitumista elämään. Käännän suupielet ylöspäin - vaikeinakin hetkillä ja vaikka väkisin. Saan surra ja olla allapäin, mutta vain oman aikansa. En anna sille valtaa, ja punnitsen asioita: Kannattaako tähän oikeasti käyttää voimavarojaan ja surra? Vai pitäisikö jatkaa eteenpäin ja ottaa osa murheista kuin annettuna; näin on ja näillä mennään. En suorastaan voi enää sietää omia kielteisiä ja apaattisia tunteitani. Haluan olla enemmän naurava, nauttia arjesta ja arjen askarreista. Haluan muuttaa asennettani.

Tiedän, että viimeinen tavoite on erittäin haastava, mutta se minua juuri kutkuttaakin. Tykkään haasteista, ja olen niitä tähän asti hakenut muilta elämän lohkoista; hyvä koulutus, mielenkiintoinen työ, aktiivinen vapaa-aika harrastuksineen, hyvä kunto, hyvä mies, ihanat lapset, rakkaat ystävät, oma perhe, kodin rakentaminen, vielä vapaa-ajan asunto maalla. Noin niin kuin aikajärjestyksessä - ja saavutettuna - mutta tässä kaikessa myllerryksessä olen jättänyt oman mieleni ja oman terveyteni jotenkin paitsioon.

Olenko minä sitä, mitä haluan itseni olevan - jotta voin tuottaa toisille mahdollisimman paljon hyvää mieltä - ja sitä kautta olla itsekin aina vain onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni?

Tämä on vaikeaa - ja tätä minä nyt tavoittelen ja haluan. En pääse tähän helpolla, ja tämän eteen minun on tehtävä töitä, todennäköisesti koko loppuelämäni. Ehkä saavutan lopullisen viisauden tässä vasta mummuna kiikkustuolissa istuessani - mutta sekin riittää minulle: että jälkipolvi muistaa minut nauravana, rakastavana ja asiat valoisasti näkevänä mummuna. Mielellään jopa naurettavan valoisana; sellaisena, jota muistellaan hymyissä suin.

Muistatteko, kun kerroin 101 tavoitteen listaamisesta, ja kuinka vaikeaa se oli? Listaaminen oli lopulta siksi varmasti vaikeaa, että kaikki on elämässäni suhteellisen hyvin. Nuo 101 tavoitetta kärventyivät kovalevyn myötä tuonelan tuuliin, mutta mielikuviin jäi tämä:

Mikä minut tekee onnelliseksi? Tee se. Osittain. Vähitellen. Opetellen. Mutta tee se, sillä tämä on se yksi elämä, joka minulle on suotu. Ja se on paljon se - nauttia se onnellisena.

Stressaantunut ruuhkavuosia elävä äiti ei ole varmaan harvinaisuus. Jos siellä on kohtalontovereita, jotka ovat löytäneet keinoja sujuvaan arkeen - ja siitä arjesta nauttimiseen, kuulisin mielellään teidänkin ajatuksia! Juuri luin Villa Idur -blogista ajatuksia elämän suunnan kääntämisestä, mikä herätti uudelleen miettimään myös ravintoa; siinäkin on varmasti jotain paranneltavaa vielä.




January has been beautiful - and I have enjoyed so much being in the nature!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!